Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Melevuz’ da Jumalan varaiduz

Corpus: Biblical texts (translated)

Source: Solomonan muštatišiden kirj, (2016), p. 6-9

Melevuz’ da Jumalan varaiduz
(Vepsian)

3
1 Poigaižem!
Ala unohta minun opendusid,
pidä meles kaik minun käsköd.

2 Ned jatktaba sinun päivid da vozid,
andaba ozad.

3 Algha jätkoi sindai armod da tozi,
sido ned ičeiž kaglaha da kirjuta ned ičeiž südäimehe.

4 Siloi sinä sad armoid da tuged
Jumalan da rahvahan sil’miš.

5 Usko Ižandaha kaikel südäimel,
ala elä vaiše ičeiž melen el’gendusen mödhe.

6 Kaikil sinun matkoil pida Ižandad meles,
hän ozutab sinei oiktan ten.

7 Ala meleta, miše oled ani melev,
varaida Ižandad i pagene pahaspäi.

8 Nece tob tervhut sinun hibjale,
linneb vaiše tervheks sinun luile.

9 Anda Ižandale palan kaikes, mi sinai om,
anda kaikiš satusišpäi parahim pala.

10 Siloi sinun aitad linneba täuded päliči märad,
a vin valaškase päliči röuniš.


11 Ala vastusta, poigaižem, Ižandan opendust,
ala luge sidä jügedaks, konz hän laib sindai,
12 sikš ku keda Ižand armastab, sidä laib
i tahtoib sille hüväd, kut tat poigale.


13 Ozakaz om mez’, kudamb sai mel’t
da löuzi melevut.

14 Sikš ku nece sand om paremb mi hobedan sand,
sišpäi om enamb ližad, mi kuldaspäi.

15 Se om kal’hemb kal’hid kivid
[nimiččed kal’huded ei olgoi mugoižed kal’hed.

Nimitte pahuz’ ei voi vastustada sidä.
Se om kaikile sel’ged, ken sihe läheneb],
i nimidä, midä sinä tahtoid, ei voi rindatada sihe.

16 Sen oiktas kädes om pit’k igä,
huras kädes om bohatuz da slava.

[Sen suspäi lähteb tozi,
zakon da armod oma sen kelel].

17 Sen ted oma hüvänmeližed,
kaik sen kujod oma vezod.

18 Se om elonpu nenile, ked sidä saba,
ozavad oma ned, ked siš püžuba.


19 Ižand ičeze melel tegi man,
ičeze melevudel vahvištoiti taivhad.

20 Hänen melen vägel meren süvüzihe sündui kuiv ma,
sen vägel pil’ved andaba vet.


21 Minun poigaižem, kaiče terveh mel’ da el’genduz,
ala kadota niid ičeiž sil’mišpäi.

22 Ned linneba elon sinun hengele
i čomitusen sinun kaglale.

23 Siloi sinä astuškad varaidmata sinun matkan,
i sinun jaug ei kukištu.

24 Mändes ed varaidaška magadamha,
a konz uindad, magadaškad tünäs.

25 Ed pöl’gästu, konz äkkid tuleb varaidust
da kadondad jumalatomišpäi,
26 sikš ku Ižand linneb sinun tugen,
hän kaičeškab sinun jaugad rihmaspäi.


27 Ala hül’gäida bedas olijan pakičust,
konz sinä void sille antta midä-se.

28 Ala sanu ičeiž sebranikale:
«Mäne da tule udes, homen minä andan

[Ved’ sinä ed teda, midä homnine päiv tob.]

29 Ala tahtoi pahad läheližele,
konz hän eläb varaidmata sinun rindal.


30 Ala ridle mehenke vigata,
ku hän ei tegend sinei nimidä pahad.


31 Ala kadehti sidä, ken kävutab vägivaldad,
ala himoiče ičeleiž nimittušt hänen matkoišpäi.


32 Ved’ värmeline om Ižandale vastmel’he,
a oigedmeliženke hän tahtoib olda ühtes.


33 Ižand oigendab jumalatoman kodile pahut,
a oigedmeližen eländsijan hän blaslovib.


34 Nagranzoitajid hän iče nagrab,
a sanankundlijoile hän andab hüvüt.


35 Melevad saba jäl’gestuseks slavan,
a meletomadslavatomuden.