Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Opendused rahvahale

Corpus: Biblical texts (translated)

Source: Solomonan muštatišiden kirj, (2016), p. 57-60

Opendused rahvahale
(Vepsian)

19
1 Paremb om olda gol’l’an da eläda todel,
mi olda [bohatan da] kelhan, da ližaks völ vähämeližen.


2 Hond om olda tedotoman,
i rigehtijan jaug kukištub.


3 Mehen meletomuz’ koverzoitab hänen eloted,
a hänen südäin käregzub Ižandan päle.


4 Bohatal löudase äi sebranikoid,
a gol’l’al jäl’gmäine-ki kadob.


5 Vär todištai ei opendamata,
a ken kelastab, ei päzu pahaspäi.


6 Äjad tahtoiba tulda bohatoiden rindale,
lahjan andajale kaikutte om sebranik.


7 Gol’l’ad ei navedigoi hänen velled-ki, i sebranikad taciba händast,
hän käveleb heiden jäl’ghe, miše sada heid paginale, no sidä-ki ei ole.


8 Ken sab mel’t, se navedib ičeze henged,
ken eläb melevašti, se löudab ozan.


9 Vär todištai ei opendamata,
a ken kelastab, ei päzu grähkišpäi.


10 Ei kožu meletomale bohat elo,
sidä enambaorjale olda pämehen knäziden päl.


11 Oigedmeline ei rigehti käregata,
korged arv käskeb händast olda sur’hengeližen kebntegoihe.


12 Kunigahan viha om kuti levan uraiduz,
a hänen hüvüz’kuti kaste heinil.


13 Meletoi poig om tatan pahamel’,
a ridlii akkuti räusthišpäi tippui vezi.


14 Kodi da elo sadas vanhembišpäi,
a melev ak om Ižandaspäi.


15 Laškuz’ tacib süvähä unehe.
Ken ei navedi rata, se nägištab näl’gäd.

16 Ken käsköd pidäb, se hengen kaičeb,
a ken ei püžu ičeze tel, se putub kadogehe.


17 Ken navedib gollid, se andab velgha Ižandale.
Ižand maksab hänele hänen hüväs rados.

18 Openda kovas poigad kuni völ uskod,
ala käraida, konz hän laskeb kidoid.


19 Käregzunu tirpkaha kovan opendusen,
a ku žalleičeškad händast,
ka sinei tuleb opeta händast völ kovemba.


20 Kundle nevond da el’genda lajind,
miše tehtas edemba melevaks.


21 Äi planoid om mehen südäimes,
no täutase vaiše se, miččen kacub hüväks Ižand.


22 Ihastust andab mehele hüväntegend toižele,
gol’l’ mez’ om paremb, mi kelaz.


23 Ižandan varaiduz andab elon,
i kenel se om, se voib magata tünäs,
pahuz’ ei tule hänennoks.


24 Lašk ličeb ičeze käden mal’l’aha,
no ei kehta libutada sidä suhusai.


25 nagranzoitajad, sid’ toine-ki opendase,
sanele tot melevale, hän el’gendab sen.


26 Ken tatan löb, maman kodišpäi kükseb,
om huigetoi da jumalatoi poig.


27 Ala kundle, poigaižem, nenid nevondoid,
kut päzuda meleviš opendusišpäi.


28 Vär todištai näritab sudad,
jumalatoi laindab värhut.


29 Nagranzoitajiden täht oma vaumhed sudad,
meletomiden sel’gilevaumhed löndad.