Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Pidembad muštatišed elon erazvuiččiš azjoiš

Corpus: Biblical texts (translated)

Source: Solomonan muštatišiden kirj, (2016), p. 71-74

Pidembad muštatišed elon erazvuiččiš azjoiš
(Veps)

23
1 Konz ištutoi sömhä suren mehenke,
ka hüvin kacu, midä om sinun edes,
2 vastusta ičeiž kerust,
ku oled ažlak.

3 Ala ihastu hänen magedale sömäle,
se om manitai.


4 Ala pidä hol’t siš, kut sada bohatust,
hül’gäida mugoižed meled.

5 Vaiše kacuhtad bohatusehesidä jo ei ole,
se tegeb ičeleze suugad da, kuti sur’ habuk, lendab taivhaze.


6 Ala ažlakon pertiš,
ala ihastu hänen hüvähä sömähä.

7 Miččed oma hänen meled, mugoine hän iče-ki om.
« da jo», sanub hän sinei,
a hänen südäin ei ole sinunke.

8 Miččen palaižen söd, sen oksendad,
i sinun hüväd sanad jäba tühjan.


9 Tühj om pagišta vähämeliženke,
hän alenzoitab sinun melevid sanoid.


10 Ala sirdä amu pandud mežad,
ala mäne armotomiden pöudole.

11 Heiden Polestai om ani vägev,
hän polestaškab heid sindai vaste.


12 Kända südäin opendusehe,
a korvad melevaha sanaha.


13 Ala jäta poigad opendamata.
Ku opendad händast vical, hän ei kole.
14 Sinä hazjoičed händast vical
i päzutad hänen hengen aduspäi.


15 Poigaižem! Ku sinun südäin linneb melev,
minun südäin linneb ihastusiš.

16 Hüvä mel’ täutab minun südäimed,
konz sinun su pagižeškab tot.


17 Ala kadehti nenid, ked eläba grähkiš,
elä kaik päiväd Ižandan varaiduses,
18 sikš ku sinai om tulii aig,
sinun nadei ei ole kadotadud.


19 Kundle, pogaižem, da ole melev,
oigenda südäin oiktale tele.

20 Ala segoi jomariden keskhe,
ala ištu lihapadan rindal,
21 sikš ku jomarid da sömärid gollištuba,
a unentaht sobitab ruzuihe.


22 Kundle ičeiž tatad, hän sai sindai,
ala alenzoita mamad, konz hän vanhtub.

23 Osta tozi, ala sidä,
osta melevut, opendust da mel’t.

24 Oigedmeline poig om tatan ihastuz,
hüviš meliš om se, ken sai melevan poigan.

25 Olgha sinun tat hüviš meliš,
ihastugha sinun mamoi, kudamb sindai sai.


26 Poigaižem! Anda sinun südäin minei,
sinun sil’mäd kackaha minun teid,
27 sikš ku vedelii naine om süvä haud,
veraz ak om ahtaz kaiv.

28 Hän kuti vargaz ištub peitos
da ližadab rahvahan keskhe pahantegijoid.


29 Ken ulaidab? Ken änestab?
Kenel om rida? Kenel om gor’a?
Kenel oma rubed värhudeta? Kenel oma rusttad sil’mäd?
30 Nenil, ked hätken ištuba vinmal’l’ kädes,
ked eciba segoitadud vinad.

31 Ala kacu, mitte rusked om vin,
kut se vändab mal’l’as,
kut se vil’skahtab kebnašti.

32 Jäl’ghepäi se pureb kuti mado,
kokib kuti .

33 Sinun sil’mäd nägeba manituzkuvad,
sinun südäin sanub pahad.

34 I sinä tegetoi kuti magadai kesk mert,
kuti mačtan nökus magadai.

35 [I sinä sanud:] «Mindai lödihe, ka ei olend kibed,
touktihe, ka en rižand.

Konz heraštun, möst zavodin sidä-žo ecmaha».