VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help

Aguran sanad

Aguran sanad

Veps
1 Aguran, Jakein poigan sanad. Korktad sanad, miččed sanui se mez’ Ifiilale, Ifiilale da Ukale:
2 Todes tozi, minä olen enambal opendamatoi, ku ken-se mehišpäi,
minai ei ole mehen mel’t,
3 minä en opendanus melevudele,
minai ei ole pühid tedoid.


4 Ken libui taivhaze da päzui sigäpäi?
Ken kerazi käzihe tullein?
Ken sidoi veden sobihe?
Ken tegi kaik man agjad?
Mitte om hänen nimi?
Mitte om hänen poigan nimi? Tedad-ik?

5 Jumalan joga sana om puhtaz.
Hän om rindraud nenile, ked uskoba hänehe.
6 Hänen sanoihe ala ližada nimidä,
miše hän ei nägištaiži necidä i ei sanuiži sindai kelastelijaks.


7 Minä pakičen sinai kaks’ azjad,
ala hül’gäida niid nikonz, minun surmhasai,
8 tühjad paginad da kelastuz pidä edemba minuspäi,
ala anda minei ni bohatust, ni mairišt,
anda minei jogapäiväine leibpala.

9 Ala anda liigad, miše minä en pučnus sinuspäi
da en sanuiži: "Ken om Ižand?",
a gollištudes en zavodiži vargastada
da otta paginaha Jumalan nimed tühjan.


10 Ala sanu pahad orjas hänen ižandale,
miše hän ei prokl’aniži sindai da sinä ed jäiži väraks.


11 Om rod, mitte prokl’anib ičeze tatan nimen,
ei johtuta hüväl sanal mamad.

12 Om rod, mitte lugeb ičtaze puhthaks,
no ei peznus ičeze reduspäi.

13 Om rod, mitte kacub toižihe ülähänpäi,
libutab ičeze ripsuid korktale.

14 Om rod, miččel hambhad oma kuti sured veičed,
a leuglud kuti raudad,
miše veda kadogehe gollid man pälpäi,
vähävägižid rahvahan keskespäi.


15 Täutmatomudel om kaks’ tütärt: "Anda, anda!"
Koume om kaiken aigan täutmatomad,
nel’l’ mugošt, kudambad ei sanugoi: "Täudub!":
16 toine mir, plodutoi koht, ma, mitte ei täutte vedel,
da lämoi, mitte ei sanu: "Täudub!"


17 Sil’män, mitte nagrab tatad
da ei kundle mamad,
kokiba varišad,
söba suren habukan poigad.


18 Koume om, midä minä en el’genda,
nel’l’, midä minä en voi ozaita:
19 Suren habukan lendand taivhas,
madon ujund kal’l’ol,
laivan matk merel
da prihan kävelend neiččennoks.


20 Mugoine elo om vedelijal akal:
söi, pühki sun,
da sanui: "En minä pahad nimidä tegend."


21 Koume om, kenespäi säraidab ma,
nel’l’keda ma ei voi kantta:
22 orjad, konz hän tegihe kunigahaks,
meletont, konz hän söb leibäd külläks,
23 huigenzoittud akad, konz hän lähteb mehele,
da našt-käskabunikad, konz hän ištuse emägan sijale.


24 Tägä, mal om nel’l’ pen’t,
no oma melevamb melekahid:
25 murahaižed ei olgoi vägevad,
no kezal iče keradaba sömäd tal’veks.

26 Mägihired oma pened,
no iče tegeba ičeze pezad kal’l’oihe.

27 Koskhaižil ei ole kunigast,
no kaik ned sirdäsoiš ani ühtes.

28 Hämähauk lapaižil pidäse,
no eläb kunigahan pertištos.


29 Koume om, kudambil om kapos hibj,
nel’l’kudambil om kebn astund:
30 lev, kaikid živatoid rohktemb,
se ei sirtte nikenen edehe,
31 hebo, kozl, [stadas ezmäine,]
da kunigaz ičeze rahvahan keskes.


32 Ku sinä, pidädes ičtaze korktas, tegid meletomuden da tegid pahan,
ka pane käzi sun päle,
33 sikš ku kut kandatez pekstes tegese voikš,
kut iškend tob vert nenaha,
muga vihan libund tob ridad.