Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

El’getoi Peša (Sarn)

Corpus: New-writing language

New written Veps, Literary texts

Source: Jevgenii Fotejev, Kodima. № 5, (2015), p. 8

El’getoi Peša (Sarn)
(Vepsian)

Eli-oli sur’ kanz. Eli se gol’l’as. Mam sünduti äi lapsid, iče koli. Amu se oli, äi vozid mäni.
Tatoi oli hüvä kalanik. Käveli kalatamhasil eliba-ki.
Kerdan järves kalad tegihe vähemba, a aigan mändes eskai ei tehnus-ki. Zavodiba eläda hubin: lapsid om täuz’ pert’, üks’ söb enamb tošt, a ližad niišpäi om vähemb, mi holid.
Naku tatoi päti päzuda ühtespäi poigaspäi. Valiči el’getomad Pešad. Sanub hänele:
Lähtkam, Peša, homen kalatamha ühtes!

A Peša oli el’getoi, no lujas hüvänsüdäimeline priha. Midä hänele sanudas tehtasen hän tegeb-ki meletamata.
Lähtkam! sanub Peša.
Päidusen aigan kerazihe tat poiganke, ištuihe veneheze i läksiba kalatamha. Suotiba sihesai kuni ei tehnus süväks. Tat sanub-ki:
Sinä, Peša, ezmäižen kerdan oled kalatamas.
Minä sindai opendan, midä pidab tehta. Kacu, norom sidotud kivehe. A toine noran agj sinä käri ümbri ičesaiž. Ota kivi kädehe da hüppi vedehe. Konz linned pohjal, eci kalarindal ujuškandeb, ka sinä tabada se da heikahta minei. Siloi minä vedäškanden-ki sindai ühtes kalanke.
Ištub Peša pohjal, kacubCar’-kala ujub. Hän tabazi sen händas i heikahtab tatale:
Tatoi, vedä!

A sil aigal tat jo randannoks soiti.
Zavodi kala Pešad kaikihe polihe vedeltas, a hän ei pästa sidä. Melekaz oliži, ka amu jo pästaiži kalad valdale, a Peša el’getoi oli. Nor jo kaikid kül’gid čapoi verehe, a hän ei pästa kalad, a kivihändast. Kala väzui i zavodi pakita:
Pakiče, midä tahtoid, vaiše pästa mindai valdale!

Naku hot’ havadon kuldad pakiče, koume andab, a Peša-topar’pada johtutades, miše homendesel kalatamha ajoiba, sanub:
Pästa kodihe bohatan salihenke!

Muga ozaižihe Peša kodiš d’užinanke bučid kalad.
Starinoiči hän kaiken tatale da vellile. A tatoi čududelihe, no ei ozutand necidä. Äjak-se aigad eliba hüvin.
Toižen kerdan möst pert’he tuli näl’g. Päti tatoi möst Pešanke lähtta järvele kalatamha. Naku hän iče päti muga kalatamha, kut Peša.
Anda, minä ozutan sinei, kut tarbiž kalatada.
A iče meletabtabadan Car’-kalad, ka minä-se tedan, midä pidab pakita sil.
Sidoi ümbri ičesaze noran, oti kiven kädehe i hüppi vedehe. Ozaižihe pohjal. Nägeb, Car’-kala siriči ujubtabazi sen. Vedouzi kala händast erazvuiččihe polihe, kaik kül’ged oma veres noraspäi. Ved’ tat ei olend el’getoi, miše tirpta mugomad kibud. Hän pästi-ki kalan, a päzuda noraspäi da ujuda järven pindale jo väged ei olend. Muga jäi-ki pohjale.
Toden sanuba ukod vai ei, no aniku Peša-toppar’pada muga ištub-ki venehes da varastab tatad kalanke.