Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Neglik

Corpus: New-writing language

New written Veps, Literary texts

Source: Grigorii Gorin. Kändi vepsäks Darja Švecova, Kodima. № 4, (2018), p. 8

Neglik
(Veps)

Tatale oli 40 vot, Slavikale – 10, a neglik oli völ noremb. Slavik toi neglikon šapkas, joksi divanannoks, miččel venui tat i lugi lugendlehtest, i ihastusiš kidastaškanzi:
Tatoi, kacu!

Tat pani lugendlehtesen polehe i kacuhti neglikoho. Neglik oli kurčnena i lujas čoma. Tatale tuli mel’he, miše poig navedib živatoid. Hän iče-ki navedi niid.
Hüvä neglik! sanui tat. Čoma om! Kuspäi sinä otid sidä?
Prihaine irdal andoi minei, – sanui Slavik.
Lahjoiči-ik? küzui tat.
Ei, vajehtimoiš, – sanui Slavik. Hän andoi minei neglikon, a minä hänele biletaižen.
Mitte biletaine om?
Arbbiletaine, – sanui Slavik i pani neglikon lavale. Tatoi, sille tarbiž antta maidod...
Varasta sinä! kovas sanui tat. Kuspäi sinai arbbilet om?
Minä ostin sen, – sanui Slavik.
Kenel?
Mužikal irdal... Hän möi äi mugoižid biletoid. Koumeskümnes kopeikas... Oi, tatoi, neglik jokseb divanan alle.
Varasta sinä! nervoiš sanui tat i ištuti Slavikad rindale. Kut-žo sinä andoid prihaižele ičeiž arbbiletan?.. Ved’ nece bilet voiži olda ozakahan!
Ka, se oli-ki ozakahan! sanui Slavik kactes neglikoho.
Miččen lahjan sinä voižid sada loterejas? hilläšti küzui tat, hänen nenaha tuli higo.
Jäškapan! sanui Slavik i muhazi.
Midä? tat säraiži. Jäškapan?!... Midä sinä sanud? Kuspäi sinä tedad necidä?
Kutakkuspäi? abittui Slavik.
Minä kacuin lugendlehteses... Sigä koume ezmäšt lugud oli mugoižed-žo kut lehteses... i toižed mugažo... serii-ki oli ühtejitte! Minä mahtan jo kodvda, tatoi! Minä ved’ jo olen aigvozne!
Aigvozne?! tat muga käreganzi, miše neglik, kudamb tuli divanan alpäi, kärauzihe varus. Aigvozne?!... Vajehtid jäškapan neglikoho!
Minä meletin... pöl’gastuses sanui Slavik. Minä meletin, miše meil om jo jäškap, a neglikod ei ole...
Ala sanu nimidä! kidasti tat i libui divanalpäi. Ken?! Ken om nece prihaine? Kus hän eläb?!
Hän eläb susedpertiš, – sanui Slavik i voikaškanzi. Hänen nimi om Sen’a...
Mängam! möst kidasti tat i oti neglikon pal’hal kädel. Mängam teramba!
En mäne, – voikten sanui Slavik.
En tahtoi jäškapad, tahtoin neglikod!
Mängam-žo! kidasti tat, – tarbiž vaiše otta bilet tagaze, sid’ minä ostan sinei hot’ sadad neglikod...
Ei... voiki Slavik. Ed osta... Sen’ka ei tahtoind vajehtadas, minä habi pagištoitin händast...
Hän om mugoine-žo lapseline! nagrdes sanui tat. Nuške, teramba!
Sen’ale oli kahesa vot. Hän seižui pert’irdad keskes i varus kacui käredaha tataha, kudambal toižes kädes oli Slavik, a toižes oli neglik.
Kus om? küzui tat, tuldes Sen’annoks. Kus om bilet? Ota ičeiž neglik i anda bilet tagaze!
Minai ei ole biletad! sanui Sen’a i säraiži.
A kus se om? kidasti tatoi.
Midä sinä oled tehnu senke? Möid-ik?
Minä tegin sišpäi kühkjaižen, – sanui hilläšti Sen’a i zavodi itkta.
Ala itke! sanui tat hilläl änel. Ala itke, prihaine... Tegidik sinä sišpäi kühkjaižen? A kus nece kühkjaine om?.. Kus se om?..
Se om karnizal... sanui Sen’a.
A miččel karnizal se om?
Naku, sil karnizal! i Sen’a ozuti toižen žirun iknaha.
Tat ruši pal’ton i zavodi libuda jänduzveziturudme toižele žirule. Lapsed ihastusiš kacuiba hänehe. Kaks’ kerdad tat habi ei olend langetanu, no kaiken-se hän libui karnizannoks i oti penen bumagaspäi tehtud pakuižen kühkjaižen, mitte jo oli märg.
Konz tat laskihe male löumas henkten, hän avaiži biletaižen i nägišti, miše se oli pästtud kaks’ vot tagaze.
A konz sinä ostid sen? küzui tatoi Slavikal.
Ostin sen, konz völ openzimoi toižes klassas, – sanui Slavik.
A konz sinä kacuid sen lehteses?
Eglai!
Se om toine painuzmär... sanui tat väzuden.
Nu ka midä? sanui Slavik. Ved’ kaik lugud oma ühtejiččed...
Tat mäni vaitti da ištuihe laučale.
Hänen südäin lujas löihe, sil’miš ujuiba oranžmujuižed ümbrused... Hän pästi pän.
Tatoi, – hilläšti sanui Slavik, tuldes tatannoks. Ala höpstu! Sen’ka sanub, miše hän kaik-se andab meile neglikon...
Spasib! sanui tat. Spasib, Sen’a...
Hän libui i läksi kodihe.
Äkkid hän lanksi opalaha. Hän el’genzi, miše jo nikonz ei linne sidä ozakast aigad, konz muga kebnas vajehtadas jäškap neglikoho.