Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| history
| Statistics
| ? Help
Lankiennat
Source:
KAT’A LOBASTOVA, Oma mua. № 16, 2017, p. 11
Lankiennat
Karelian Proper
New written karelian
Oh-hoh, vanhat luut, vanhat lauvat. Šattuu toičči lanketaki.
Kerran Al’a-täti nousi aikaseh ta piätti kuatua yöšankon, kuni kaikin muatah. Oli šuovatta. Piätinččänä kaupunkista tultih ”nuoret” – Liidatäjin tytär ta vävy. Kaikin vielä muatah. Al’a-täti hil’l’akkaiseh aštu šankon kera portahilla. Portahat ollah korkiet ta niissä on monta rappuista. Tuanoin Liida-täjin vävy mualasi portahat ta nyt ne ihan kiilletäh, niin kaunehet ollah. Yön aikana portahilla laškeutu kašše… Al’a-täti kerkisi vain tallata rappusella ta – trrrr! – luiti ylähyätä alaš ta laški takapuolellah kaikki rappuset. Vot oli jymähyš!
Toisen kerran Liida-täjillä kävi huonošti tuaš niillä šamasilla portahilla. Potruškat – Al’a ta Val’a – šuorittih jälelläh kaupunkih ta issuttih portahilla.
– Vuottakkua tytöt, mie otan teijät kuvah! rapautu Liida-täti.
Hiän otti kameran ta alko liikkuo tuakšepäin parašta näkökulmua eččiessä, ka äkkie hänen alla ollut lauta rišahti ta naini hušahti männä lattien alla. A-voi-voi kun jalan šatatti!
Niin še – portahien lautoja pitäy ajoissah vaihtua eikä vain mualata ta lakata. Šilloin ni akatki tervehimpinä pisytäh.