Texts

Return to review | Return to list

Ennein eliässeh elettih ukko da akka

history

November 21, 2022 in 18:46 Ирина Новак

• changed the title
  from En’n’ein el’iäs’s’eh el’et’t’ih ukko da akka
  to Ennein eliässeh elettih ukko da akka

November 14, 2018 in 16:52 Нина Шибанова

• changed the text
  En’n’ein el’iäs’s’eh el’et’t’ih ukko da akka. Ol’i heilä kolme vel’l’eštä. Kakši oldih hajukašta, a kolmaš ol’i, vrod’e kuin gluuppazella hän’dä kučuttih. Ka, nu hyvä. Nyt’t’en vain veikot läht’ietäh ohottuolla, а Van’ua tädä houkkua, hän’dä kučuttih Van’akši. A Van’ua šes’tä ei oteta, kun on gluuppan’e. - Šie, - šanow, - miät tapat. - Että ota, n’iin el’giä ottakkua. Mie lähen yks’iin. Ottaw ružjan i läks’i. Män’i, a täššä ev edähänä ol’i kir’ikkö, a kir’iköššä papit oldih. A šillä papilla ol’i stuada. Pappi paimendi žiivattua. Papilla ol’i äijä žiivattua. A hiän kuin män’i šin’n’e tuhjoh, enžis’täh lambahan tappo. Toi kod’ih i šanow: - Veikot, veikot, toittago työ midä? - Emmä n’imidä, Van’a, tuonun. - A mie toin. - Min? - Ka min! Kogonazen jän’issän. - Mittyön jän’issän? Kačo, män’i, toi šieldä čerdakalda hän’ellä papin lammaš. Veikko i šanow: - Midä šie ruat? Vet papilda lambahan tapoit. - El’giä šanokkua, ev papin, mie mečäštä tapoin. No hyvä. Toispiänä läks’i, važan tappo. Tuaš veikot hän’dä ei otettu. Tuaš veikot tuldih: - Mi šie ruat? Vet papilda tapoit. - Ei papin tapoin, mečäštä. Pappi kaččow, što vähä l’iew žiivattua, ubavl’ajeca. Läks’i ogordah, šeizuači saduh, da i kaččow, konža tulow vora voruimah žiivattua. A Van’a män’i da kuin papin i tappo. Tappo papin, toi da čerdakalla pan’i da i šanow: - Veikot, veikot, toittago midä? - Emmä tuonun n’imidä. - A mie čortan toin. - Mittyön šie čortan toit? Ka missä on? - Ka čerdakalla. Toi šiel’dä. - Pappi! Midä šie ruavoit? Vet papin šie tapoit! Midä nyt meilä l’iew? - Kuin on pappi? On čorta! No hyvä, veikot šen’e uspokojil’is’. Ilda l’ien’i, šežen papin otettih da šillan alla i šuatettih. Šuatettih šillan alla. - A nyt midä ruadua meilä? Hiän tul’i sus’iedah. Hiän, hiän šanow: - Mie tämpiän ol’iin ohottuolla da čortan šain. Veikko i šanow: - El’giä kuunnelgua. Hiän valehtelow. Ei pravil’no šano, ei. Pölläššyt’t’ih veikot, oldih hajukkahat. No hyvä, hiän šilloin otti. Midä ruadua? Papad’i kaččow yöllä jo. On pappi, šillan alla löyvet’t’ih, kuol’i. Nyt’t’en ker’iäw pominkat. Kaikkie kuččuw, kaikkie prihodua. Pidäw kaikkie kuččuo. A hän’ellä i šanotah: - Van’a, šie elä lähe pappie kät’kimäh. Jes’l’i šie lähet, meidä oven sn’imitäh. Ovenšuu otetah kuin, a šidä midä myö rubiemma ruadamah? Vet kyl’mämmä el’iäs’s’eh. No hyvä, Van’a jäi kod’ih. Nyt’t’en ei otettu hän’en. Läht’iet’t’ih vel’l’et, kaikiin läht’iet’t’ih, štobi ei t’iettäis’, što papin tappo, na pohoroni. Mänd’ih šin’n’e. A hiän otti, oven šogoroilda šai, da olgupiällä da i läks’i šin’n’e že, tože pominaimah pappie. Tul’i šin’n’e, a šielä i šanotah: - Van’a, a midä šie tul’iit ovenkena? A hiän i šanow: - Papie tappuamah n’iin mie, a pominaimah n’iin työ tul’ija? Da? Nu midä luad’ie papad’illa? Ev midä ruadua, mi šie gluupašta otat? Istuoči Van’a stolah, šöi, joi. I kaikki läht’iet’t’ih dovol’noit da nagretah: - Ka, - šanow, - papin Van’a tappo, a myö pominaiččima kaikiin.

November 14, 2018 in 16:50 Нина Шибанова

• created the text
• created the text translation