Texts
Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help
Nikolai Zaitsev. Voitonpäivy
Nikolai Zaitsev
Voitonpäivy
Livvi
New written Livvic
Anus-joven pienele
niemele , kus seizoi vahnu suuri kyly , tuomipuuloin edeh azetui armeiskoi hebo telegänke .Niemespäi loivasti nouzi levei tazaine nelli vuottu kyndämätöi puustupeldo .Hurual puolel ojareunua vaste seizoi kaidaine huabeikko , kuduan keskes nägyi huolelleh lad’d’attu sammaldunnuh kiviaidu .Huabeikkuo vaste seizoi puolekse levitetty halgosarai .Kyndämättömän pellon piäs oli suuri tukku kaikenluadustu hylgyvehkehty , kivie , kirpiččiä , kuduat oldih jo šiiloil kazvoituttu .Sih kohtah kiirehes oli jätetty Obraman Johoran viiziseinäine kodi evakkoh lähtijes .Ei sen taloin tagus olluh onzi : jäigo sinne vil’l’ua , kazvostu dai kai taloin elos .Liiza-mučoi Andreipoigazenke ehtittih evakkoh .Johor voinan enzimäzenny päivänny kirjuttihes Anuksen Hävittäjäh bataljonah da oli frontal viizi vuottu .Pol’šas händy ruanittih i jälles gospitalii komissuittih kodih .Kodimua muanitteli .Eloh jiändy da kodih tulendu oli sanomatoi oza Obraman Johorale .
Telegäs oli adru aižoinke , kirves , pila , labju .Johor lyhendetys saldatan šinelis heityi telegäspäi .Huruale jallale rammaten häi nosti saldatskoin repun da riputti sen kylyn salboimele .Kylyn tagan , rannemba oli endine uittomiehien tulenkohtu , kus seizottih korgiet st’aganat .“Keitämmö murginčuajun ”, hyväl mielel sanoi Johor hevole . Häi čökähtih kylyh , täytti nogehizen čainiekan viel i laski sen st’aganoile pajattajen : “Istuu An’n’oi ikkunpieles ...”Toi kylyspäi kuivua halguo , lykkiäldi net tulenkohtale da sytytti tulen .Lievy tuttavu kodimuan savvu levii jogirannale .Se tundui mielužal huavan duuhul .Oli magei n’uustua omua huavan savvuu .Johoral oli hyvä mieli .
Oraskuun ilmu oli kaunis .Sinine taivas oli selgei .Johor hyräillen lasketti telegän aižat , juotti hevon i val’l’asti adran .Häi hyväl mielel pläkytti kämmenel elätin kaglua : “Allammo uvvessah uvven eloksen .Tänäpäi on kaunis päivy , tänäpäigi on suuri meijän rahvahan pruazniekku – Voitonpäivy .Pidäy sanuo Voitole : “Astu ielleh rauhanke muailmua myöte !Minule , voibi sanuo , tämä on enzimäine päivy uvves elokses .On ilo , konzu iče pollet jallan omale muale .Myö vastuammo tämän Voitonpäivän kunnivol – kynnämmö tämän pellon , zavodimmo rauhazen paremban eloksen .Rubiemmo elämäh rauhas .Kaikil elos on kiini huomenizes päiväs ”, muheloitti Johor hevole .
Joven vastakkazel rannal jyrizi kolhozan traktoru .Hebo kiändi piän .“Älä varua . Nygöi on toine aigu .Suau ruadua kaikes rauhas .Älä hirnahtelei .Se on rauhan ruavon mašin .”
Oldih onnuako hebozen mustos vie net voinan iänet .
Lyhendetys šinelis rammaten Johor astui adran peräs .Hebo vedi ribiesti , buitogu se sežo tunzi kyndäjän hyvän mielen .Harmai tuoreh mua kiändyi tazazesti da kynnös ilaškoitti kyndäjän hengie : “Mua on huogavunnuh nelli vuottu .Mual ei pie olla joute .Sil pidäy kazvattua leibiä ”, mieliskendeli kyndäi .
Vessel da rauhu oli kyndäjes Johoran tahto .Häi tuli omale pellole .Hos kyndäjes erähiči adru tyrskähtih kiveh , ga ei suuttunuh , vai hil’l’akkazeh burbetti : “Täs kačo vie niidy nouzou !”Čakkailih hil’l’akkazeh , ga dielon peräs .Yksikai hänen hengi oli hyväl tuulel .Häi tunzi ruanitus jallas pienen kivun , ga tyydyväine čusve , ku oma peldo nuorištuu , oli syvembi .Vago vavon peräh kiändyi tuoreh harmai mua .Kynnös leveni da leveni .Täl mual oli Johoran synnyinkodi , hos kodi oli riičitty prustua myöte , ga mua oli oma .Kohtu čoma jogiranduniemel , ei sit voinnuh häi erota nikonzu .Tiä häi oli rodivunnuh , lapsennu juossuh , kazvanuh , ruavastunnuh .Se oli jo ammuine perindökse jiännyh ezivahnembien mua .Oli kerätty kivie , kaivettu ojua , ruattu da hiestytty , kazvatettu leibiä , opastettu lastu .Tämä oli hänele kallis mua .
Kylyniemelpäi virvelinke nouzi mägyččäh mies .Häi ihaili korgieloi soihkieloi huaboi , kudualoin keskes virui tazazesti lad’d’attu kivine aidu .
– Terveh ! sanoi tulii mies .– Savvu nouzou – ižändy mual , petiššy eläy .
– Terveh ... Terveh !Hyvittelen sinuu suurel pruazniekal – Voitonpäiväl !
– Passibo ! Sinuu sežo !Ga jo vuotimmo sidä .Kuspäibo tiijustit sen uudizen ?
– Kačo , min’ourat ollah tiä hierus . Hyö jo huondeksel tuodih viesti , ku tänäpäi yheksäs päivy ainos roih Voitonpäivy .Heil on mašin vehkehienke da kaksi hebuo , ruvetah eččimäh da keräilemäh voinan jälgii .
– Sinä et ni Voitonpäiviä rahinnuh pruaznuija , kynnät .
– En , gu hebo puutui suaha kädeh . Min’ourat tänäpäi pruaznuijah .Pakičin leitenantal hevon da piätin tänäpäi pruazniekan kunnivokse kyndiä oman puustupellon .Tämä minun pruazniekku tänäpäi .
– Midäbo , tämä hyvä dielo . Mi äijy kivie täs muas , mikse nengomal kivimual on ruvettu murdamah pelduo ?kyzyi tulii .
– Passibo ! Sinuu sežo !Ga jo vuotimmo sidä .Kuspäibo tiijustit sen uudizen ?
– Kačo , min’ourat ollah tiä hierus . Hyö jo huondeksel tuodih viesti , ku tänäpäi yheksäs päivy ainos roih Voitonpäivy .Heil on mašin vehkehienke da kaksi hebuo , ruvetah eččimäh da keräilemäh voinan jälgii .
– Sinä et ni Voitonpäiviä rahinnuh pruaznuija , kynnät .
– En , gu hebo puutui suaha kädeh . Min’ourat tänäpäi pruaznuijah .Pakičin leitenantal hevon da piätin tänäpäi pruazniekan kunnivokse kyndiä oman puustupellon .Tämä minun pruazniekku tänäpäi .
– Midäbo , tämä hyvä dielo . Mi äijy kivie täs muas , mikse nengomal kivimual on ruvettu murdamah pelduo ?kyzyi tulii .
Johor ei järgieh ellendännyh kyzyjiä .Häi azetti hevon , kiändi piän kiviaidah .Oraskuun päiväzes ylen tuttaval da omal ozuttih hänele tämä huabikko , kiviaidu da pellon reunu .
– Kaunis kohtu . Se maksau oman .Olluzit ku sinä nähnyh tämän vähästy enne voinua ?sanoi Johor yleväl mielel .Hos tämä kohtu ei äijäl olluh muuttunuh .
– Midäbo duumaičet iellehpäi ?
– Eliä , midäbo muudu , ku rauhu on suadu . Enzimäi pidäy duumaija , kui kodi täh nostua .Jo kolmas kodi täh roih .Terväh emändy poigazenke tulou evakospäi .Andreipoigaine tänä keviän täyttäy kuuzitostu .On hänel jo varua hardielois .Hil’l’akkazeh rubiemmo ruadamah .
– Kačon täs tädä karuu muadu . Ammui täl mual on karjalaine kerännyh kivie da kestänyh , silmäillen kiviaidua huabikon keskes , sanoi tulii .– On elänyh täs polvi toine , jatkoi mies .
– On , sanoi Johor . – Ga kolmas kodi roih täh . Tulou mučoi evakospäi poijanke i lähtöy meil uuzi elos .
– Nuoret kazvetah , ga onhäi aiguagi mennyh .
– Minä vie iče väissäh . Ei tämä ole vie minun vahnus , hos olen ...Minus on vie vägevy rakkahus täh peldoh , kodikonduh i pyzyy mieles iellehgi .
– Kenbo koin riičči , tiijätgo ?
– Ei mua , ei ni taivas tiijä .
– Kaikkie hyviä , lykkyy ! Kävähtämmös vie koskele .
Tulii heityi randah .Johor tartui adrankurgeh .Mua kiändyi pellol , kiändymäs oli Johoran tulii elos .Häi hoputteli hebuo : “Terväh lopemmo , peitämmö nämmä miinoin jället .Suat huogehikkastu kagruapettu vačan vastah .Olen sidä huoleksinnuh sinule .”
– Tr-r-r ! Hengästymmö kodvazen !sanoi hevole Johor , ku hänen jalgu kibeni .
Keskipellol pehmieh muah ajettu pädemätöi dorogu oli kovakse tallattu voinan mašinoil .Sen kova piälys huolestutti Johorua .
– Tämä tuhmus – ei sih voinan aigu kačo . Voinu luadiu hairahtustu .Sil on kai prosto , se ajau mašinoil kus tahtou , ku sil pidäy ajua .Ga myö sinunke hos kui , ga murrammo tämän dorogan , höpötti kyndäi .– Kačon , midä sie petišäl nägyy ?
Johor ondujen lähti astumah kohti koinsijua .
Kodi oli riičitty , salvokset , päčin kirpičät oli vietty .Ymbäri oli lykitty kaikenluadustu hylgyvehkehty : raudupalua , saldatoin kottua , patronkormaniloi , vintouhkan gil’zua .Tyhjien kanservubankoin da butilkoin keskes mutakosti losni puuškan gil’zu .Sen kylmy silmy vihazesti kačoi Johorah .Kai tämä kuva nostatti hänen henges tylgiedy čusviedu .Nenne , ket tuldih tänne muadu valduamah , ei olluh heil muudu huoldu ...Ga vahnanaigaine sepän tavottu kuokku nostatti Johoran ilmielöih kuvan , konzu enzimäine Vattu-died’oi oli tulluh tälle Anuksen rannale .Johor muhahtih .
Senčois , kus ainos karjalazes talois oli jauhinkivi , oli se langennuh muale perustan piäle .Net tavotut ammuzih aigoih kerrottih karjalazen rovun loittozes elokses – oli niile jauhottu leibyvil’l’ua toinah jo kaksisadua vuottu , kuduat omal prostohuol kerrottih Suvi-Karjalan alovehen liygiläzien ammuzes jugies elokses .Paiči ruistu , nižuu jugieloinnu vuozinnu oli jauhottu ahavoittuu pedäjän kuordugi .
Kyndäi uvvessah tartui adrankurgeh .Voinan dorogu murdui , mua kiändyi .Kyndämizen Johor loppi hyväs mieles .Päivy oli jo loitos toizel puolel .Häi lasketti adran aižat , pani hevon edeh juaššiekan kagruapettu .Häi kačahtih kynnettyh peldoh , kiändi piän i händy valdai ozan ilo , vedi hengeh tävvel ryndähäl oman muan duuhuu .Mua levei , nuori , puhtas , nostatti hänen syväimes ylbien tunnon , ku adran kiätty mua on parembi kaččuo , migu miinan murrettu jälgi .Tämä nägy nostatti hänen henges vägie da varmuttu : “Ei minun aigu ole vie mennyh .Tässäh pyzyi kirves kobras – roih täh oma kodi .”Ga ijän mugah yksielpäi tungih vastaine mieli , ku häi on rambu , ga toizielpäi häi oli varmu : “Olen vie hyväs väis .Aigua on vie iespäi .Se aigu on igäine i se ainos tuou ristikanzale abuu .”
Tämä jugei karjalazen rovun kivikäs mua , kudualpäi ezivahnembat , vahnembat , nygöi häi iče keräili pellolpäi kivii , ga jiäy vie niidy tuliele polvele .Johor oli varmu , ku tulii polvi keriäy dostalit kivet da panou pellon kundoh .Ruvetah rahvas nostamah omii kodiloi .Eigo ole oza – oma kodi omal mual .Kui enne , mugai nygöi i ielleh tämä mua oli karjalazele muankyndäjäle rakas da kallis .Häi hyvin tiezi , tiä karul kamaral on hänen rodu elänyh , ruadanuh , hiestynyh da kestänyh tämän jälgimäzen voinan vuvvet .Silloigi mua oli hinnatoi , se syötti perehen .Tiijän : muga nygöigi .Mua ainos rubieu syöttämäh rahvassuguu .
Enne kerävyndiä Johor ylbies mieles , ku tänäpäi uuzi elos algoi , ei voinnuh olla kiändymätä peldohpäi .Häi vie kerran kačoi da kačoi omua kynnösty .Johor muheloitti .Pehmei mua kohurilleh mustoitti , ku muan vaččua .Se hengitti , kuohui eläväl lämmäl höyryzel i nostatti händy ilon kyynälih : “Tämä hyvä !Kynnetyn pellon jälgi on čomembi , migu miinoin kuokittu !Muan ruado – neče on väzymätöi ruado – kyndiä , istuttua , kazvattua , syvvä ”, mieliskendeli väzynyh Johor .
Voitonpäivy
Livvi
New written Livvic