Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Hammas

Corpus: New-writing language

New written Livvic, Literary texts

Source: ALEKSANDR LOMTEV. Karjalakse on kiändänyh Vera Noskova, Oma mua. № 22, (2017), p. 11

Hammas
(Livvi)

Jekaterina Aleksandrovnale rodih ylen huigei, konzu siirettih sähköplita keitändypertis toizeh kohtah. Häi pidi omua iččie hyvänny emändänny, no päčin tagan avavui suuri tukku reduu.
Konzubo da kuibo kai nämmä revut sinne puututtih? Pöly da hämähäkinverko olgahniidy ni vastal, ni polynimijäl ei sua puhtistua. Yhtelläh sie oli vie äijy kaikenjyttysty toppua: moni nevvostoaijan raududengua, spičkuvakkaine, tinasaldattaine, mustennuh vilku, salfietku, suuri ruskei nybly (ei mustanuh Jekaterina Aleksandrovna tädä nybliä, hos tapa, ei olluh täs kois sobii nengomien nyblienke). Ruostunuh “Nevabritfanteräine oli tartunuh latelinouliumah (tuatto breiččih nengomil konzulienne). Uvven Vuvven poštukartočku (kirjutus valpastui, odva nägyy). Bumuagupalaine.
Ei, se ei olluh prosto bumuagupalaine. Jekaterina Aleksandrovna oijendi sen da nägi lippuzen, kuduas oli hammas. Lapsen maidohammas. “Enzimäine Katerinkan maidohambahaine…lugi Jekaterina Aleksandrovna da istuihes tubaretkale
Hammas lekui, riiboi kieldy da oli kibei. Muokkai lastu. Vahnembat omas pertis sellitettih vaigiedu kyzymysty: kenbo lähtöy vedämäh tytärdy hammasliäkärih. A sil aigua buabo otti mustan sangien niitin, azui petlazen, pani sen kibieh hambahah da niitin toizen agjan sidoi keitändypertin uksen kiägäh. Sit buabo otti yskäh vunukan, painoi lapsen piähyön rynnästy vaste da kirgai poigua. Kat’an tuatto avai uksen, hammas piäzi suuspäi da klokahtih uksenpielisty vaste.
Kaikin ruvettih kaččomah hammastu. Muamo midälienne burbetti antigigijienah näh da käski Kat’ale pestä suu margansouhkal. Illal buabo kirjutti lippuzen, kiärii sih maidohambahazen, da sanoi Kat’ale:
Sano: “Died’oi Koinižändy, ota nagrishambahaine, ga anna luuhambahaine…Sit lykkiä se plitan tuakse.
Sit sinun hambahazet kazvetah hyvät.
Kat’a mugagi ruadoi
Buaban sanois tundui toziKat’an hambahat oldih ylen čomat. Kui äijy aigua meni! Tuatto nygöi jo on vahnembi buabua. Jekaterina Aleksandrovna vie kerran lugi nerottoman buaban lipun “Enzimäine Katerinkan maidohambahaine, Äijänpiän 1983 vuozi”. Häi nouzi, meni pertih da tarkasti painoi sego lippuzen, sego hambahazen škatulih kol’čazienke da ser’gazienke. Sen jälgeh häi kodvan seizoi ikkunan luo da itki