Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Mukavua šoršista

Corpus: Biblical texts (translated)

New written karelian, Literary texts

Source: Tyyne Rugojeva, Oma mua. № 2, (2018), p. 11

Mukavua šoršista
(Karelian Proper)

Jokahini Kalevalašša tietäy, missä ollah Likopiän lammit. Niitä on kakši: yksi pienempi, toini šuurempi. Šuuremman lammin luona on miän talo. Myö, niin kuin toisetki lammin ympäri eläjät, otamma lammista vettä kylyh, kaštelemma kašvipenkkijä, huuhomma vuatetta. Vesi lammissa on puhaš ta valkie. On šiinä kaluaki. Lapšet onkitetah aina kiššoilla murkinakši. Jotta olis parempi ottua vettä šyvemmältä, rahvaš on kylyjeh luo luajittu portahie.
Lampi on mukava vielä šillä, kun joka kevät šiih lampih ilmeššytäh šoršat. Ne enšiksi muutoma päivä uiskennellah, niin kuin tarkissettais, onko kaikki kunnošša. Šiitä tuaš kavotah. Pitälti niitä ei ole. Kun uuvveštah ilmeššytäh, niin joka šoršalla jäleššä on poikaisparvi. Ne ollah oikein mukavat. Još romahtau hoš mi heijän rinnalla, šoršat tai poikaset heti čukelletah. Pitälti ei näyttäyvytä ta ilmeššytäh vejen pinnalla loittuota šiitä paikašta, mih čukellettih.
Šoršan poikaset ruttoh kašvetah, šillä rahvaš niitä myötähäš šyötetäh. Tuuvvah portahilla leipyä, keitettyö potakkua, kalan ruotie Kaikki kostinčat ne šyyvväh. Eryähičči šoršat issutah portahilla levähelleššäh. Tänä kešänä ne ruvettih kävelömäh talojen luona ta peltoloillaki.
Eryähänä päivänä mie pesin ašteita stolan ieššä ikkunan luona. Noššin piätäni ta kačon, kun kolme tummankirjavua šoršua verkkasešti aštuo töpötelläh tietä myöten piät kikallah, keltaset pyöriet n’okat pissyššä.
Ne oltih oikein mukavat: lyhytjalkaset, pyöriet ta pakšut, kun šuuret kerät.
Mie otin leipäkannikan ta rupesin lykkelömäh šoršilla muruja. Kun linnut kylläššyttih, ne heti painuttih lammilla.
Muutoman päivän piäštä miän pihah tuaš ni tultih šoršat. Tällä kertua niitä tuli jo šeiččemen. Niijen joukošša oli vielä yksi isäkköšoršavualie, harmuanšinini. Muššat piäšulat läikähettih vihriellä. Šiipilöissä nävyttih muššat ta valkiet juovat. Še isäkköšorša oli äijyäki šuurempi emäšoršie. Näytti melko komielta, niin kuin olis šuoriutun kalleheh juhlapukuh. Myö tietyšti kostittima tulokkahie. Kun linnut lähettih verkkasešti jälelläh lammilla, matkasi pieni auto. Totta še šohveriltaki näytti kummalta, kun šoršat noin hyvin oli järještäyvytty eikä varattu niketä. Šohveri tuli miän luo. Hiän kyšy: “Tiänkö tuo lihašumma on?” Mie vaštasin: ”Eikö pahutta. Joka kevät täh meijän lampih tulou šoršie. Kun kašvetah poikaset, niin šoršat šiitä šykyšyllä lennetäh pois. Ei ne tänne jiähä pitäkši vilukši talvekši. Löyvetäh ne lämpimie paikkoja”.
Mieš rupesi nakramah: “Kunne nuo lennetäh, kun ollah kuin pallot.” Mie hänellä vaštasin jykeitä toisijaki lintuja, jouččenet, hanhet, onhan ne piäšty eteläh. Mie olin oikiešša. Päivän kolmen piäštä myö näkimä, kun ne šamaset šoršat lennettih talon kattoja korkiemmalla eteläh päin.