Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Marjakiisseli

Corpus: New-writing language

New written karelian, Literary texts

Source: Jyrki Galaktionov, Oma mua. № 12, (2018), p. 11

Marjakiisseli
(Karelian Proper)

Ukkeli kävi nuapurikyläššä ta šielä hänellä annettih marjakiisselie. Häntä niin miellytti tämä ruoka, jotta hiän heti smietti: kun kotih tulen, niin heti käšen akalla keittyä tämmöistä ruokua.
Ta mäni kotihis. Kun vain näki akan kotipihašša, niin heti šano:
Keitä šie miula

Ta šana unohtu.
Ukkeli kynši piätäh noin tai näin, konša oččua, konša takaraivuo. Ei auttan mitänä.
Mitä šiula keittyä? kyšy akka.
No voi perhana, kun še šana unohtu.
Ka yritä uuvveštah veräjällä tulla, jošpa še muistuu.
Ukko mäni kyläntiellä, a šieltä tuli jälelläh. Harppasi portilla tai tuaš käšköy:
Keitä šie miula, akka

No kun ei muissa, niin ei muissa.
Voi harmi, pahaštu ukko, – yksi piä kun on kešällä tai talvella, kyllähän še pettäy.
Niin pahaštu, jotta piippu šuušta tipahti lehmän kakkah.
Ukko rupesi šieltä šitä noštamah ta pyyhkimäh. Akka kun näki tuon, niin rupesi pilkkuamah mieštä:
Mitä šie šiinä kiisselissä häyryät?

Voi-voi! ukko niin ihaštu, jotta läšähti peršielläh. Ka kiisselihän še oli! Kiisseli!