VepKar :: Texts

Texts

Return to review | Return to list

Tikkojen kilpailu

history

October 16, 2021 in 19:05 Nataly Krizhanovsky

  • changed the author of the source
    from Tatjana Semečkina
    to

September 12, 2019 in 11:55 Нина Шибанова

  • created the text
  • created the text: Viime vuuvven kevätkuušša netälinpäivät kešti ihana šiä: päivyä paisto, linnut lauleltih – kevät oli tulošša. Joka päivä mie pikku kotikoiran kera kävin keppikävelyllä meččätietä myöten. Tie kulki vejenottopaikalla, a šiitä ielläh päin oli vain lumikelkan jälki. Hanki kešti hyvin, ni mie kävelin ihan Nuoluttih šuaten. Mučči-koira aina juokšenteli šinne-tänne ta tyhjyä haukku. Meččätien eryähäššä mutkašša kašvo vanha pakšu mänty. Šen latva jo oli kuivan. Tottaš šen juuret oli katattu, konša tietä luajittih. Kerran matkuan, jo loittuota kuulu tikkojen tukutuš. Tulen vielä lähemmäkši, mi iänien šekamelška ollou, niin kun šuuri orkesteri konsertin iellä olis musiikkišoittimieh virittän. Mie otin Mučin yškäh, še niise hilleni ta korvat šuorana ihmettelöy. Kačon, ka vanhan männyn ympäri linnut šemmoista touhuntua pietäh. Manemmä vielä lähemmäkši, ka ne linnut ollah tikkoja. Kakši šuurta tikkua issutah puušša – yksi ihan latvašša, toini kešellä puun runkuo, ta molommat niin tarkkah tukututah puuta. Kahta kertua pienemmät tikkojen poikaset, oli niitä mitä lienöy kuuši–šeiččemen, lennelläh kävyt n’okaššah šinne-tänne. Pannah käpy puun koloh, tukututah šitä ta vinkutah, kun lapšet. “Tuk-tuk, mie jo šain, mie jo šain”, toini “tuk-tuk, mie jo toista, mie jo toista”, “tuktuk, miepä šuuremman, miepä šuuremman”. Männyn ta kuušien okšissa oli oikein äijä käpyö. Okšat vain liikutah, kun tikkaset käpyjä kisotah. Oli oikein mukava kaččuo ta kuunnella tämmöistä kilpailuo. Kotih tultuo, kerroin miehellä, še šano: – Ka mie niise olen nähnyn, kun šuuri tikka oppi pienempie. Mie en tijä: oliko še opetušta, kilpailuo, vain pelie, ka enšimmäistä kertua ijäššäni nävin šemmoista.