Texts
Return to review | Return to list
Priäžäh jauhoh
history
September 17, 2019 in 15:59 Нина Шибанова
- created the text
- created the text: Meijän Karjala ei ole liijakse suuri. Ga emmo nygöi tädä pienevytty pahoittelemah rubie. Muashäi ollah pienelgi jallat. Yksikai joga čupul, joga pienes hieruzes on elänyh mostu miekoidu, kudamien ruavot da käytös ei olla unohtuttu kyläläzien mieles. Konzu ristittyöt niidy mustellah, heil mieli kohenou, ylenöy. A sanottu on jo enne meidy: hyvä mieli ruavon ruadau, paha – kaksi katkuau. Oli enne Vieljärven puolel mečän sydämes yksinäine taloi – Hökikse sanottih – kaksi virstua N’akoilammis Kukkarvehpäi. Ei jo niilöi virstoi niken miäräillyh, muga silmän mital arbailtih. Taloidu pidi Hökin Puavil Mat’oi-mučoin kel. Ylen oldih hyö mollei ruadamah rohkiet. Tuldih kerran hyö kirvehien da kassariloin kel umbimeččäh. Puhtastettih mäin rindiel muatilkuine pertin da huonuksien tilakse. Kodikuluine pystyh pandih – n’akoilambilazet autettih palkata. En sano passibuo – riähkih kaduon. Puavil-veikoi passibon sanuo maltoi eigo unohtannuh, a Mat’oi-čidžoi auttajil jalgah kumardelih hyvis mielis. Perti oli. Leibiä pidi suaha. Leibyhäi se on, mi miehen dai akan pystys pidäy. Ruaduo gu kačo Puavil Mat’oin kel ei varattu, ei ni leiby kiven tuakse jiännyh. Hyö kasket kuattih, vierettih, palot kynnettih da kylvettih. Jo oli heil omat ruis-, kagruhalmehet, nagristu kazvatettih sovakse. Ethäi sovata elä. Vil’l’u kazvoi konzu kui. Joga vuottu ei täydynyh uudizessah omua vil’l’ua da suurustu. Erähänny kezän vähästy enne leikkavoargie Mat’oi huondeksel aittah pyörältih huttujauhuo tuomah. Puurnuh vaivaine kačahtih – puurnun pohju pastattau. Jauhot loppiettihes. Mat’oi-rukku vezi silmis pertih. – Pölyygo meni silmih, Puavil kyzyi akal kyynälien nähtyy. – Jauhot lopi-i-h, pačkahtih Mat’oi täydeh itkuh. – Hututa jäimmö tänäpäi. – Segoi on paginua, Puavil vastah. – Annas kisa tänne. Huttuvezi pane hedi tulel. – Ole tolkus, et huttuu jauhota keitä. Vezi ehtiy vie kiehuo, kuni sinä jauhoh kävyt. – Roih sinul jauhuo, pane vetty kattilah, sanon. Kuni vezi kiehastuu sil aigua Priäžäh pyöräldämmös. Jauhot tuon. Mat’oi tiezi dai tunzi Puavilan ruton tavan. Tostu kerdua ei ruohtinuh vastah sanuo. Rubei vaikkaine tulehmuo kohendamah. Puavil sil paginal lähti rapsahtih nahkaine kisa olgupiäl Priäžäh. A Hökispäi Priäžäh oli tyhjän piäl 50 virstua yhteh piäh. Puavilan hebo oli tiineh, kannandua vaste. Hänel jallai pidi tämä matku lipata. Ga terveh da ripsakko mies vambo nengomii matkoi varoi. Kusgo juosta koppahutti, vastumägeh hil’l’embäzeh hyčytti… A sidä ei niken musta eigo malta sanuo, äijängo kerdua Mat’oi-čidžoi vetty kattilah ližäi kuni Puavil Priäžäh pyöräldelih. Jauhuo Puavil-veikoi toi, uudizessah hyö piästih da sen jälles vie kodvu sulas sovus elettih. Mat’oičidžoi kagrukokkoidu da ruisrieskua pastoi, huttuu keitti, kaikelleh Puavil- veikoidu, putin miesty, akkiloičči. Ollougo nygöi Puavilveikoi kirmevytty miesty Vieljärven puolel? Ken hos kerran olis päiväčelleh Priäžäh jallai kapsahutannuh. Hoi, vieljärveläzet, ongo?