VepKar :: Texts

Texts

Return to review | Return to list

Ondrusovo elavuu

history

October 16, 2021 in 16:50 Nataly Krizhanovsky

  • changed the author of the source
    from Sakari Vuoristo
    to

March 31, 2021 in 12:45 Nataly Krizhanovsky

  • changed the corpus
    from 2
    to 3

September 18, 2019 in 22:21 Нина Шибанова

  • created the text
  • created the text: Unohtettu Andrusovo – Nikolajevskii miehien manasteri nostettih XVI-luvun allus Luadogan järven päivännouzupuolen rannikole. Se oli erähän kilometrin piäs Anusjoven alajuoksun rannal. Manasteris Anuksessah on 28 kilometrii. Manasterin alguhpanii Adrian Ondrusovalaine (Andrei Zavališin) kuului bohatoin moskovalazien bajuariloin rodukondah. Vuvvennu 1653 manasteris oli jo kaksi kirikkyö. Yksi niilöis oli pyhitetty čuvvonluadijan Pyhän Miikulan nimel da toine oli Jumaldoman Neičyt Marijan kirikköh tuomizen kunnivokse. Manasteris eli 17 vahnustu da sen iguumenannu oli Iona. Vuozisavoin luguh manasteri kesti ruoččilazien ryöstölöi, toiči se oli hävitetty muanpindassah da vuozikymmenii oli “tyhjänny”. Manasterin parahii aigoi oli XIX-vuozisual. Vuozisuan allus varua manasterin uvvessah nostamizeh ei olluh nivouse, kuni vuvvennu 1808 sidä ruaduo ei autettus eistiä edehpäi piiteriläzet kauppumiehet. Hyö oldih Sem’on Čuhov da Andrei Sergejev. Heijän den’guavul vuvvennu 1809 oli kunnostettu Miikulan kirikkö. Uvvistetus kirikös ruvettih alalleh pidämäh Jumalan sluužboi suurien pruazniekoin aigah. Täydeh kundoh Ondrusovan manasteri oli suadu sen jälles, konzu vuvvennu 1817 ielmainittu Andrei Sergejev andoi kohendusruadoloih aiga suuren den’gusumman – 7 000 rubl’ua. Manasterin elavuttamizen ruadoloih suurel himol tartui iguumenu Innokentiigi. Terväh manasterin piälimäine huonus, Miikulan kirikkö, kunnostettih čomah luaduh, mittumannu se oli ennegi. Sinne suadih uuzii kallehii lahjoi. Antiminsan da pyhän stolan pyhkimen lahjoitti Novgorodan da Piiterin Mitropoliittu Ambrosius, hobjazen altariristan andoi manasterile Sergii Radonežskoin opastui, Moskovan Andronikan da Savvan mitropoliittu Aleksii. Vuvvennu 1818 Ondrusovan manuahoile uvvessah ruvettih kuulumah kala-abajat da pellot, kuduat hätken aigua oldih manasterin kirjoil. Elokuun 8. päivänny 1818 suurdu kunnivuo Ondrusovan manasterin puoleh ozutti imperuattoru Aleksandr I. Tsuari matkusti Valamoilpäi Anuksen linnan kauti Suomeh da piätti azettuo Ondrusovah molimahes da ozuttamah kunnivuo manasterin perustajale. Ku piästiä manasterih, imperuattorale pidi toiči mennä jallai meččytroppazii myö. Pyhän Čuvvonluadijan Miikulan kirikköh tulduu imperuattoru azetui Juamalan obrazan edeh da ukkai sidä. Kirikös sit kohtas, kus virutah tuatto Adrianan pyhät jiännökset, tsuari kumardui kolme kerdua, heityi polvilleh da moliihes perehen da oman mučoin Anastasija Romanovan puoles. Häi seizoi polvilleh, rounoku jiähtynyh. Lähäl olijat manuahat primietittih, kui tsuarin rožat kastuttih. Häi itki kovien tundoloin periä. Kiriköspäi lähtiettyy imperuattoru hyvin otti vastah vellistön da murginoičči heijän kel yhtes. Stola oli katettu manasterin ižändän kel’l’as, kunne kerävyttih enimät uskovellet. Čuasun peräs tsuari yhtes manuahoin kel pani malittuu Jumalale. Tsuarin kävyndäs manasterih vellistöle mustokse jäi hobjastu čarkua, kallistu astiedu da ainavoluadustu Jumalan malittukniigua. Vuvvennu 1820 Miikulan kirikön rinnale nostettih kivine časounu, kus säilyttih Adrian Ondrusovalazen pyhät jiännökset. Ondrusovan manasterii nostajes rakendajat srojittih da luajittih sie kai, midä vai pidi eläjes, mua- da karjutalovuon hoidajes. Vuvvennu 1871 iguumenu Mefodii rakendutti manasteris ymbäri kiviaijan nel’l’an kulmubuašn’anke. Manasterih rakendettih kivizet siibihuonukset vellistöh näh, uvvet tilat johtajale da uuzi syöndyperti. Ližäkse vie strojittih kezähuonukset karjah niškoi, pohjoispuoleh oli luajittu gollandielaine melliččy da sen ližäkse riihi. Vuvvennu 1913 Adrian Ondrusovalazen mustopäivänny 28. syvyskuudu (8. syvyskuudu uvven kalendarin mugah) manasteris piettih suuri sluužbu. Sih yhtyi Anuksen da Petroskoin jepiskoppu Nikanor da äijy rahvastu, sendäh ku sluužbua piettih karjalan kielel. Ondrusovan manasterin toimindu loppih vuvven 1917 vallankumovuksen jälles. Manasteri salvattih da sinne lyhyökse aigua perustettih Volodarskoin souhozu. Manasterin kiriköt räjähtettih muan tazole. Lahten tyynimäle rannikole rakendettih rannanmyödäine levei valgamo vezilendokonehih niškoi. Nevvostoliiton aigua Ondrusovua piettih kalastajien “Šanhaikse”. Alavozen eläjät musteltih, ku jälgimäi manasteris oli nelli manuahua da 40 muudu eläjiä. Jälgimästy iguumenua sanottih Ossipakse. 1990-luvul sih kohtah perustettih alovehellizen rauhoitettu luonnon aloveh. Nygöi Ondrusovan manasterii ruvettih hil’l’akkazin elavuttamah. Sygyzyl 2017 ruvettih nostamah Pyhän Miikulan kirikkyö, mennyt vuon kezäl kiriköl jo nostettih levo. Konzu kirikkö roihes valmis – se vie ei ole tietois. Nygöi manasteris eläy viizi manuahua. Manasteris ei ole sähkyö, ga himoittau uskuo, ku tuliel aigua sih azetetah sähköliiniet. Himoittau, ku Andrusovo – Nikolajevskii miehien manasteri rodis hengellizekse “Mekakse”, kui Karjalan toizet pyhät kohtat.