Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| history
| Statistics
| ? Help
Goštikoi
Source:
Ol’ga Mišina, Oma mua. № 3, 2019, p. 11
Goštikoi
Livvi
New written Livvic
Lehmiä kirruttih: “Goštikoi! Goštikoi!” Se kuuli oman nimen, kiändi piän da andoi iänen: “Myö! Myö!”
Se pidi ellendiä muga: “Myö jo tulemmo, vastakkua meidy, olgua valmehet lypsämäh!”
Goštikoin maijonjuojua oli äijy: oma lähtemy, počči, kaži da vie taloin ristikanzat, nuoret dai vahnat.
Midä vai ei valmistettu maijos! Vaste lypsettyy juodih, veresty maiduo havvuttih. Se havvutettu maido oli hyvä čuajun kel. Hapaimaidoloi särvettih dai juodih, dai päččih pandih. Päčis se kiärdyi ruahtokse. Ruahto oli paras syömine lapsil. Zuaharin kel se oli magei, a gu vie kannatestu ližiät – sit astiet nuolet, moine se on syömine.
Maijon kel syödäväkse koin emändät pastettih piiraidu: pyöräidy, sul’činua, val’l’oidu… Iče lehmy omal nimel buiteku murizi: “Kuččukkua gostii da gostitakkua minun maidoloil.”
Hyvät ižändät oldih Goštikoil: se ei kuulluh pahua sanua, ei tiedänyh humal’niekkua, eigo riidua, eigo hoppuu: jogahine vai ruadoi da ruadoi. Hyvin syötettih, hyvin juotettih, midäbo vie pidäy?
Goštikoigi ei olluh vellas: andoi maiduo hyviä, razvastu.
Emändät suitettih kannatestu, sit pieksettih niilöis voidu. Tädä ruaduo puaksumbi ruadoi vahnu emändy. Häi ottau suitetut kannatekset da rubieu pieksämäh voidu, a pienet bunukkazet ruvetah jo leibiä varustamah.
Vahnembaine Anni kyzyy Nast’ua:
– Mittuine viiboi sinulles pidäy leikata: kahtel käil kannettavu vai yhtel?
Nast’aine ihastuksis pl’aššiu:
– Kahtel, kahtel!
Sit häi nägöy, sizär leikkai ylen hoikkazen palazen. Pieni Nast’a ei voi ellendiä, mindäh nengozen hoikkazen viibalozen hänelleh leikattih?
Anni rubieu sellittämäh:
– Sinä, Nast’a, iče kačo: hoikkaine viiboi pidäy ottua kahtel käil, yhtel et ota – se katkieu, murenou.
Tyttö ičegi nägöy!
Anni jatkau:
– Nygöi vie kerran kyzyn: kahtel käil kannettavu vai yhtel pidäy leikata ičelleni?
Nast’a ei malta suuttuo, häi vastuau:
– Leikkua yhtel käil kannettavu.
Anni leikkuau sangien viibalon. Tytöt kačotah da nähtäh: tämä ei murene. Buaballeh voi on jo valmis, se kokottau padazes. Buabah nägöy – leivätgi jo on leikattu, ga yksi viiboi on ylen hoikkaine, kui iče nuorembi bunukkaine, toine pala on sangei, sidä vie voibi leikata kahtekse. Häi ottau veičen, valmistau leivät, voidelou uvvel voil da tariččou lapsile. Tytöt syvväh da kiitetäh:
– Ongo tämä syömine vai ei!
…Ammui se aigu oli. Nygöi, konzu voidu annetah talonoil, juohtuttih mieleh kyläeloksen magiet syömizet.
Kogo ijäkse jäi mustoh Goštikoi. Hyvä, maijokas oli lehmy… Kembo silloi paimendi kylän lehmii? Paimoin nimi unohtui… Mustan vai kui joga huondestu Goštikoidu karjah työndäjes buabo sanoi:
– Hyvä Jumal! Vardoiče meijän syöttäjiä!