Texts

Return to review | Return to list

Kaksi sizärdy

history

October 16, 2021 in 16:56 Nataly Krizhanovsky

• changed the author of the source
  from Galina Ol’kina
  to

September 22, 2019 in 20:56 Нина Шибанова

• changed the title of the source
  from Oma mua. № 6
  to Oma mua. № 5

September 22, 2019 in 20:55 Нина Шибанова

• created the text
• created the text: Se oli jo ammui. Kedä tahton mainita, ei ole nikedä hengis. Net oldih minun maman lähimäzet omat. Sizärekset kahtei elettih, voibi sanuo, keski Anuksenlinnua, Leninan pihal, kaksikerroksizes kois. Hyö mollei oldih meijän mamale enzimäzet sevoittaret. Vahnembi sizär, Pašat’outa, eli alahazel kerroksel. Hänel oli Iivan-ukko da poijat elettih jo erikseh omien perehienke. Nuorembi sizär, Annit’outa, eli ylähäzel kerroksel omien tyttärien kel, kuduat vie ei oldu miehel. Anni oli hyvä ombelii i hänellyö oli aiven kävelijiä. Iivan-diädö dai Pašat’outa oldih mollei jo piäle 70 vuottu, ga diädö muga vie pidi mieles omua akkua, ga aiven varai, ku vai ei ken silmiä iškis hänen akkah. Iivan-diädö vie kävyi ruadoh, Papaninkolhouzu oli lähäl da häi sie ruadoi heboloin yövardoiččijannu. Yön ruadau, päiväl maguau, a Paša-t’outa yksinäh istumah ei rubie. Kesken sanuo, Paša-t’outa oli ylen sangei buabo, maksoi kolme hoikembua inehmisty. Paša-t’outa ei ruvennuh istumah yksinäh hänen tyves, menöy yläh. Sie rahvahanke aigu terväh menöy… Iivan-diädö havaččuu, akkua ei ole pertis, zavodiu kurkettua, mikse akkua ei ole kois. Konzu gu akku tulou kodih, sit Iivan-diädö midä vai ei luve akale. Sit kaikenjyttymiä kavalierua navediu Paša-t’outale. Sinä, sanou, olet kaikkii sangiembi da kaikkii pehmiembi, olet ku diivan… Kerran sizärekset tahtottih lähtie gostih, a Iivan-diädö ei tahtottu ottua. Kielastettih, gu mittuinelienne In’oi kuoli da hyö lähtietäh yödy istumah. Iivan-diädö sežo tahtoi lähtie, ga hyö ku zavodittih kielastua, ga pidäy sit ielleh kielastua. A Iivanan-diädö oli ylen uskovalline ristikanzu da abevui, mikse händy ei oteta, häi In’oile vie malitun lugis. A babit alaitettih händy, gu tänäpäi rodieu vähä rahvastu, a huomei lähtemmö kaikin. Sit ruadohgi sijahizen jätät. Silleh soglasittihes. Dedka lähti yökse ruadoh, a babit gostih. Huondeksel Iivan-diädö gu astuu ruavospäi, In’oi tulou vastah, kudamalluo babit lähtiettih yödy istumah. Iivan-diädö rubei silmii ristimäh da malittuu lugemah. In’oi sanou: – Iivan-diädö, mibo sinunke rodih. – Ga, In’oi, sanou, – hengisgo sinä olet? – Ka näithäi omin silmin, sanou In’oi. – Vai kehnon akat, kulleh minuu muanitettih, čut ei bluaznakse azuttu.