Texts
Return to review | Return to list
Mielet iäneh
history
October 16, 2021 in 16:46 Nataly Krizhanovsky
- changed the author of the source
from Ivan Savin
to
September 22, 2019 in 21:41 Нина Шибанова
- created the text
- created the text: Kurjat tuatattomat voinan brihačut. Tuatoinnu meile oldih tundemattomat saldatat tulluot sluužbale Nurmoilan gorodkah Nevvostoliiton eri čuppulois da Ven’an toizil alovehilpäi. Muamoloinnu meile oldih oman muan järvet, suot, kangahat da pellot; meččy da lammit – Jyrkän mägi, Pol’ankoin perät, Jovenniškat da toizet. Opastajannu oldih vahnembat brihat, druškat da harvembah opastajat, kuduat opastettih meidy lugemah kniigoi, pidämäh huoldu luonnos. Muamat oldih ruavos 7.00 čuasus huondestu myöhäzeh ehtässäh, heil ei olluh äijiä aigua lapsien äbäzöičendäh. Myö kazvoimmo luonnon helmois. Enimil brihaččuloil tuatat oldih voinale hävinnyöt, libo NKVD:n hävitetyt; ylen harvah kel tuatto tuli frontalpäi hos i niistienny. Minun tuatto oli kuolluh voinan allus voimattomuoh, sendäh minul oli huigiettavu sidä ilmi andua, tunzin iččie gu miltahto vajuannu. Muamo niistii, tuatto kuolluh frontal olemattomannu, toiči hos ičel ollus kuolta sissäh oli abei. Mikselienne rubein tädä kaikkie sanelemah? Ga toinah kellegi toiči tulou pädeväkse, osoubenno meijän hierun brihaččuloin taival – heijän kazvatus, opastus, muaman hoijol kačahtus da monet heis jo sirryttih toizele ilmale! Muga stuanih, ku meijän hierun, minun polven brihačut oldih huliguanistoit, torattih keskenäh, kižattih skopt’ah da kartih, nostih vierahih sarualoih – piäliči puoliseinis – yhtenäzes pitkäs barakas. Jogahizel meis oli proijittavu oma elostroppu, kengo piäzi korgiembale johtotazole, kengo rodih tiedomiehekse, eräs, suaduu ruadoammatin ruadoi ijän kaiken valdivon hyväkse, sen kel meni Tuonelah. Tuatat armoittomat – tuatan suvaičustu, miehen kämmendy da kurii nägemättömät, vajualois perehis kazvanuot – yksikai elimmö, öntästelimmö, ga nouzimmo pystyh da jatkoimmo omua taibalehtu! Gorodkan brihaččuloil oldih tuatat – enimil ofitsierat. Hyö nägymäl tazol oldih parembat hierun brihaččuloi – čomembih sobih selgevynnyöt, parembi opastuttih, heil oldih magiembat evähät školas, heil muamat oldih ruavottah, heijän huolet vai omis lapsis, tävvet perehet – tuatat opastunnuot armien sluužijat. Yhtelläh myö sovimmo keskenäh – linnan da hierun brihačut. Minun dovarišal oli Kodak-fotokameru, sen hänele toi tuattah trofeinnu frontalpäi, toizil brihaččuloil oldih Smena-kamerat, sil aijal jo movvakkahat. Gu gorodkan brihaččuloin tuatat oldih bohatembat, hyö omile lapsile ostettih pyörät, se oli aiga hyvä lahju. Erähien brihaččuloin tuatoil oldih jo motosiklat – sil aijal ylen kallis bruja – kulgunevvo. Gorodkan eloksen kauti myö opastuimmo tundemah tehniekkiä – mašinoi, samol’ottoi da toizii vehkehii, kuduat oldih kiindiesti sivotut aerodroman hommih. Igiä elostakkah on kerdynyh vuozikymmenii, äijiä on opittu, äijiä on kuultu, vie enämbi on nähty, kestetty viluu dai nälgiä: tirpetty humalua, kibuu da kielastustu. Kai midä on čomembua, kallehembua, arvokkahembua – myö emmo ni tiedänyh dai vie nygöigi mondu arvokastu, hinnattomua on peitos. Yhtelläh tiijon vägi vedäy vai edehpäi da edehpäi avuamah uuzii elostiedoloin kniigoi.