Texts

Return to review | Return to list

Talvel kalah

history

October 12, 2021 in 16:02 Nataly Krizhanovsky

• changed the author of the source
  from Ivan Kudel’nikov
  to

September 23, 2019 in 12:38 Нина Шибанова

• created the text
• created the text: Joga talvie meijän hierun brihačut da äijät mužikat ajellah ongittamah kalua Luadogan järvele. Suajah kuoriehtu, ahvendu, kiiškoidu, matikkua i tostu kalua. Matkah menöy toiči enämbi čuassuu, ga sidä aigua myö emmo näe, sendäh ku kalamiehet ainos kerrotah, mittumua kummua kel on olluh, i ken mittumua kalua sai. Sie voit kuulta ku erähäle kalamiehele ongeh puutui puolikilohine jorši, toine sai vies kilos ahvenen, a ken enämbäl löyhkähtäh – se sai jo metrin piduhuon lahnan. Mašinas kalamiehet istutah kaiken laučoil, vai enzimäi oli meil yksi stuulu. Sil stuulal joudui istumah se hengi, kudai maltoi čomembah löyhkähtellä. Enzikerral, ku Jakoin Jaša sanoi suaran metrin piduhuos lahnas i huarotti mollembat käit, häi i piäzi istumah sille stuulale. Toizel kerdua kalamiehet sivottih hänel käit i sanottih: – Tänäpäi se sinä ajat toizien kel laučal, lähtet stuulalpäi iäres. – Kačommo, kurahtih Jaška. Konzu hänel pidi kerduo uuzi tarin, häi sanoi: – Minule puutui verkoh Talvel kalah moine haugi, silmy oli nengoine, i Jäška ozutti sivotut yhteh kaksi kulakkua. Kaikin kirrattih: – Moločču, Jaška, syö kai leivät, jäit istumah stuulale. Tädä ei voinnuh tirpua vahnu kalamies Iivan. Häi sanoi: – Kačos, Jaška, sinä täl stuulalpäi pakut kui čupukku riehtilälpäi, i jatkoi muheloittajen: – Vot minä olin kerran ustii vedämäs Luadogan järvel. Ehtin pikoin palazen ajua, gu ustih tartui suuri kala, puolen čuassuu vedeli minuu venehen kel järvie myö, kuni piäzin randah. Sit minä siiman pyörähytin ymbäri käis, otin piäliči olgupiäs i rubein vedämäh randah. Vein, kui jo metrin verran sain muale, silloi vaste silmät ruvettih nägymäh. Vai siimu katkei i kala järilleh järveh. Kaikin kalamiehet lohkahtettihes nagramah, Jaškal pidi stuulu andua Iivanale.