Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Viisaš Tamara

Corpus: New-writing language

New written karelian, Literary texts

Source: MIHAIL ZOŠČENKO, Oma mua. № 18, (2019), p. 11

Viisaš Tamara
(Karelian Proper)

Eläy meijän korttierissa eräš inšeneri.
Onhan šemmosie inšenerija, kellä on viikšet ta šilmälasit.
Kerran tämä inšeneri kipeyty ta läksi šuveh liäkiččeytymäh.
Niin hiän mäni šuveh ta pani huonehen lukkuh.
Mänöy kolme päivyä ta yhtäkkie nuapurit kuullah, jotta tämän inšenerin huonehešša šurkiešti n’aukuu kišša.
Yksi naini šanou:
Kyllä tämä inšeneri on hävitöin.
Iče mäni šuveh ta huoneheh jätti oman kiššan. Ta nyt tämä elukka-parka, onnakko, kuolou ilman ruokua ta vettä.
Nyt kaikki eläjät šiännyttih inšenerin piällä. Yksi heistä šanou:
Kyllä tämä inšeneri on loukkopiä.
Mitein še voipi jättyä kiššan ilman ruokua kuukauvekši. Kiššat täštä kuollah.
Toini nuapuri šanou:
Pitäy rikkuo ovi.

Šiih tulou talon sännöiččijä. Hiän šanou:
Ei, ovie ei šua rikkuo ilman inšenerin lupua.

Yksi pieni Nikolaša-poika šanou:
No kučumma tulipalojoukon.
Palomiehet tullah, ruttoseh pannah tikapuut ikkunah ta pelaššetah kišša.
Talon isännöiččijä šanou:
Kerran ei ole tulipaluo, ei šua kuččuo palomiehie.
Täštä pitäy šakko makšua.
Yksi pieni Tamara-tyttö šanou:
Tiijättä mitä: rupiemma šyöttämäh tätä kiššua oven alta.
Mie heti tuon maituo ta šitä maituo kuan oven alla. Kiššaseni šen näköy i lakkiu.
Täššä kaikki eläjät ruvettih nakramah ta šanottih:
Bravo!
Hiän hyvin kekši.
Ta täštä päiväštä kaikki eläjät alettih šyöttyä kiššua oven kautti. Ken keittuo oven alla kuato, ken maituo, ken vettä.
Nikolaša-poika äšen koko kalan šotki oven alla. A šiitä hiän löysi rappusilta kuollehen hiiren, ta šen kuollehen hiiren niise šuatto työntyä oven alla.
Ta kišša tällä ruuvvalla oli oikein tyytyväini, ta ilosešti murisi oven takana.
Ta niin mänöy koko kuukauši, ta loppujen lopulta tulou inšeneri.
Yksi vanha naini-nuapuri näin hänellä šanou:
Inšeneri, teijät pitäy puolekši vuuvvekši panna tyrmäh, šentäh kun eihän šua näin kiušata elukkoja.
Pitäy ihmisih ta elukkoih käyttäytyö hyvin. A työ jättijä oman kiššasen huoneheh ilman šyömistä ta juomista. Ta še olisi voinun kuolla, još myö emmä olis arvannun kuatua maituo oven alla. Avoi-voi, avakkua ruttoseh ovi ta kaččokkua, mitein teijän kiššaseni voipi. Moušot še on kipie ta venyy kuumiešša teijän šänkyššä.
Inšeneri šanou:
Mistä kiššašta työ pakajatta?
Työhän tiijättä, jotta kiššoja huoneheššani mie en ole pitän. Kiššoja miula ei ni konšana ole ollun. Mie en ni ketä voinun šalvata omah huoneheh.
Eläjät šanotah:
Myö mitänä emmä tiijä.
Vain tiijämmä, jotta teijän huonehešša koko kuukauven eläy kišša.
Vot inšeneri ruttoseh avuau oven, ta kaikki eläjät ta hiän iče männäh huoneheh.
Ta kaikin nähähdivanalla rojottau hyväččäini ruškiekarvani kišša. Näyttäy olijan tervehennäköseltä ta vesselältä, ta ei ollenkana še višših ole laihtun.
Inšeneri šanou:
Mie mitänä en malta.
Mistä miun divanalla on tämä ruškiekarvani kišša? Konša mie läksin, šitä ei ollun.
Nikolaša-poika kačahtuan ikkunah šanou:
Tuola on tuuletušikkuna auki.
Onnakko kišša käveli kattolistua myöten, näki tämän avonaisen tuuletušikkunan i hyppäsi huoneheh.
Inšeneri šanou:
Mintähpä še šilloin jälelläh ei lähten?

Tamara-tyttö šanou:
A myö šitä oikein hyvin šyöttimä, vot še ei ni lähten pois.
Šillä täššä miellytti.
Inšeneri šanou:
Ah, kuin on hyväččäini ta viisaš kiššaseni!
Mie šilloin jätän šen täh.
Tamara-tyttö šanou:
Ei, tämän kiššan mie piätin jättyä ičellä.

Šiih kaikki eläjät hureuhuttih nakramah ta šanottih:
Niin, tämä kišša kuuluu Tamaralla, šentäh kun Tamara kekši, mitein šitä šyöttyä, ta šillä hiän pelašti šen šurmašta.

Inšeneri šano:
Oikein.
Ta mie omašta puolešta lahjotan lisäkši Tamaralla kymmenen mandariinie, mit mie toin šuvešta.
Ta hiän lahjotti tytöllä kymmenen mandariinie.