VepKar :: Texts

Texts

Return to review | Return to list

Sigä, mecoiden keskes…

history

October 16, 2021 in 16:08 Nataly Krizhanovsky

  • changed the author of the source
    from Maria Filatova
    to

September 30, 2019 in 22:46 Нина Шибанова

  • created the text
  • created the text: Om Vologdan agjas čoma vepsläine der’oun – Päžjärv. Seižub se mecoiden keskes, Päžjärven da Kodjärven randoil. Ken tuleb Päžjärvehe, ka kaičeb necen tahon südäimes i pördase tänna völ kerdan. Mi vedäb neche tahoze ristituid? Tägä ei ole sotovijad sidod, tänna ei ajelkoiš avtobusad. Necen der’ounan päbohatuz om rahvaz. Tägä eläba vepsläižed. Päžjärvelaižed navediba ičeze mad, kaičeba sidä i pagižeba kodimal vaiše armhal vepsän kelel. Hö vasttaba tulnuzid heiden pertihe adivoid lämäs – jotaba čajul, sötaba pirgoil da surel tahtol starinoičeba, kut der’oun eläb nügüd’ da sen enččen elon polhe. Kezal Päžjärves elo kehub – irdal vändaba lapsed, lehmäižed käveleba der’ounadme, linmaiš pertidenno radaba tägälaižed eläjad, a nituil nittas heinäd da pandas kegoid. Tal’vel Päžjärvehe jäb läz 40 mest. No kaik-se elo tägä ei azotade. Lauk ajelese tänna kaks’ kerdad nedališ, om tägä počt-ki, radab kirjišt. Tuldes Päžjärvehe kaik rigehtiba kacmaha sijališt muzejad. Todeks sanuda, siš om midä kacta! Muzejas om koume honust enččiden kaluidenke. Erazvuiččed püdused, kodikalud, astjad, sädod da sapkaižed – muzejas om todeks bohat kollekcii. Adivoid vasttab Vladimir Nikolajevič Triškin – muzejan pämez’ da kaičii. Ičeze ekskursijad hän zavodib paimnen barabanan vändospäi, mitte om lujas harvinaine, mugošt ed nägišta kaikuččes muzejas. Vladimir sanub: ”Emägad kaik pästasoi živataižid homencou. Tetas, miččou aigou – konz kudendel časul, konz seičemendel, aigoiš homedesel. Žarus, konz keza, om äi parmoid. Paimned teziba äjan: kut pagišta živatoidenke, kut tehta ümbärduz. Nece kaiken igän oli. Sid’ oli special’nijad vaihed edehko pästandad. Nece muzei avaitihe 12 vot tagaze. Minä radoin glavnijan buhgalteran kolhozas. Kolhoz soupsihe, radod eilend. Meil praznikad postojanno oliba. ”Elonpu” oli. Minei sanutihe: ”Zavodi der’ounas kerata kaluid, eksponatoid”. Minä tartuin. Sanutihe, miše tarbiž pidäda, midä om vuu. Kaik meiden der’ounoišpei keratud. Minä nikuna en kävelend. Erašti tuldas rahvast loukha, a minä astun šougunke. Küzudas: ”Midä kandad?”. Vastan: ”Teiden vepsskijan elon”. Om čudokast, miše mugoižes pičuižes der’ounas om kaičenus kirjišt. ”Internetad meil ei ole, midä ristituile tehta ehtoidme? Tägä lugetas kirjoid”, – sanub Päžjärven kirjišton pämez’ Svetlana Ivanovna Loginova. ”Täl vodel meiden kirjištos om kirjutadunus 168 lugijad. Täs radaba tedomehed, etnografad. Äjad tuleba tänna kezaks i mugažo tuleskeleba kirjištoho. Kirjišt kuti vedab ristituid. Meiden kirjišt radab völ kut klub. Mö lugem kirjoid, a völ tegem mastar’-klassoid, praznikoid. Der’ounan eläjad oma aktivižed. Meiden praznikoil kaiken om äi rahvast”. Svetlana Ivanovna ei ole vepsläine, hän tuli elämaha tänna Severodvinsk-lidnaspäi, no hän muga amu jo eläb vepsläižiden keskes, miše tedab heiden tabad da hargni amu jo heiden kul’turaha. ”Minä elän tägä 33 vot. Elo der’ounas ei vajehte parembaha polehe. Konz minä tulin elämaha tänna, tägä oli kolhoz, kus kaik radoiba. Tägä oli kirjišt i eriži oli klub. Tägä radoi lauk. Siš voi ostta, midä taht, kaik tavarad oliba. Radoi tägä medpunkt-ki. Se radoi homendesespäi ehthasai. Voi kucta lekarin kodihe. Meil oli pičuižid lapsid, i mö em varaidanugoi jügedusid. Rahvast oli enamb. Nügüd’ meil ei ole jo äjid azjoid. Medpunkt radab vaiše ühten päivän nedališ i radab se kuti aptek – sigä voib ostta tabletkoid. Lauk tuleb vaiše kaks’ kerdad nedališ, necidä ei täudu. No vanhembad eläjad oma ihastusiš eskai sille, midä om. Internetad ei ole. Rata kirjištos internetan sidota om jüged. Mö olem kuti leikatud kogonaižes miruspäi. Internetad mö tabadam öidme iknan sires i kaik-se panem internetaha uzištoid meiden der’ounan polhe. Sikš ku ei ole sotovijad sidod, ka om jüged kucta skorijad abud. No kaik-se der’ounas hüvä om eläda. Tägä voib kalatada, tägä om mec, voib kerata babukoid, marjoid”. Svetlana Ivanovna sanub, miše päžjärvelaižed oma lujas aktivižed da radonnavedijad ristitud. Hö tartuba radho kebnas i muga ühthižvägel kazvatiba der’ounas sadud. A völ Svetlana homaičeb: ”Heil om vahv taba, voib olda, sen abul hö kaičeba ičeze kul’turad da kel’t nügüd’aigahasai”. Sanutas, miše vepsläižed oma saubatud hengel rahvaz. No kaik-se hö oma adivoičetajad. Päžjärven eläjad oma avonaižed adivoile. Hö tundištasoiš surel tahtol adivoidenke da starinoičeba ičeze holid da der’ounan elon polhe. Muga, kucui adivoihe da joti meid čajul Galina Nikolajevna Sidorova. Enččen elon polhe hän sanui: ”Rad oli löumäi. Elo oli konečno ei čoma. Tariž oli kaik sijad rata käzil. Tehnikad eilend. Nitiba lituukoil, haravoičiba haravoil. Kegoid paniba hangoil, kädou. Kädou kaik sijad. Keväz’ tuleb, kündiba heboil. Ezmäi traktoroid eilend. Surmhasai tariž oli pöudol rata. A potom traktorad tegihe. Paremba tegihe. Pöudod künttas, semetas, a potom heinäntego zavodiše, möst kaik ratas käzil. Keza lopihe, ei lopkoiš päžjärvelaižiden radod da elo. Londuz vaumičese sügüzeks – mec paneb päle kuldaižen sädon, ehtad tegesoiš viluikš. Vaumitud nituil kegod johtutaba meile, miše sügüz’ om jo pordhil. Päžjärv varastab tal’ved. Tahtoižin tovotada, miše elo der’onas ei kül’miži, a vepsän kel’ eläiži tägä igän.