VepKar :: Texts

Texts

Return to review | Return to list

"Karjalaine perti" Petroskoin keskučas

history

October 16, 2021 in 16:08 Nataly Krizhanovsky

  • changed the author of the source
    from Jelena Kononova
    to

October 01, 2019 in 11:45 Нина Шибанова

  • created the text
  • created the text: On olemas kaikenualastu muzeidu. Yksis, suuris da kaunehis, kävelläh vagavah da kačotah tarkah kuulužien taidoilijoin tevoksii. Toizis dioruamoinnu suau kaččuo suurdu tapahtumua libo torua da tundie iččie sen ozanottajannu. Meijän muzeishäi voibi eliä da hengittiä ilmua, kudai on täyzi puun da päčin lämmiä, on mugažu da histouriedu ozuttai. Myö sanelemmo teile Karjalaine perti -muzeis, kudai ruadau Karjalan tazavallan Lapsien da nuorižon turizmukeskukses Petroskois. Turizmu da kodialovehoppi ollah “vellekset”. Turistu matkas olles vältämättäh keräi tieduo sit kohtas, kudamas oli, pagizutti paikallistu rahvastu, toi matkaspäi harvinastu vehkehty. Nenga rodivui meijängi keräilemy, kudai pani alguh muzein ruavon. Pidäy sanuo, ku Karjalan tazavallan Lapsien da nuorižon turizmukeskuksen histourii on pitky. Se perustettih vuvvennu 1941. Enzimäzii vehkehii meijän muzeih niškoi keräi kaksi hyviä kodialovehentiedäjiä, keskuksen ruadajua L’udmila Zaharova da Margarita Tselebrovskaja. Mennyön vuozisuan loittozinnu 1970-vuozinnu hyö yhtes lapsienke käydih äijih Karjalan kylih da tuodih siepäi äijän kallistu vehkehty. Muzein keräilemän “perustajannu da alguhpanijannu” rodih kataipualikku Kinnermän kyläspäi. Se oli ruokos Zaharovien perehes. Silloi Kinnermy vie ei olluh kogo mierole kuulužu kylä. Zaharovien vahnas taloispäi tuovut vehkehet hätken seizottih pualičoil, kuni niidy ei pandu ozutettavakse. Konzu turizmukeskukseh tuli ruadoh Irina Polevaja, muzeil roittih omat tilat da se rodih karjalazen ristikanzan pertinny. Se perti pidi täyttiä veššilöil da pertilomuloil. Sih ruadoh otimmos minägi. Nenga rodivui meijän muzein enzimäine ekskursii, kudai on omistettu karjalazen taloin syväinpuolele. Ga mittuine oli karjalaine taloi ulgonpäi? Kuibo sidä nostettih? Mibo vehkehii se on? Kenbo luadi sen? Sidä puaksuh kyzeltih lapset. Nenga rodivui tostu ekskursiedu. Niilöis tuldih ezile karjalazen eloksen kai puolet XIX vuozisuan lopus XX vuozisuan algussah. Tänäpäi muzeis pietäh 30 eri ekskursiedu. Yhtet ollah kuulužat da rahvahan kyzyttävät. Toizii kyzytäh harvembah, ga kiinnostustu niilöihgi on. Toiči jovvat luadimah ainavoluadustu ekskursiedu, kudamua piet vaiku kerran. Muzeis sit ruavos ei kieldävytä. Se rikastuttau tiedoloil muzeih kävyjii da ekskursienvedäjii. Rahvas muzeih tullah erilazet: hälizijät päivykoin da školien kazvatit, vagavat yliopistoloin opastujat, eloksenilozet turistat. Turistois himoittas mainita erikseh. Heidy tulou Ven’an eri puolispäi da toizis mualoispäi. Muzeis jogahine heis löydäy mintahto oman: valgoven’alaine, nemsu dai karjalaine, kudai eläy loitton omas muaspäi. Häi toiči itkustuu kavotetun periä, juohattau omua lapsusaigua buaban kois. Joga kerdua nämmien vastavuksien aigua vihjuat, kui äijy yhtehisty on eri kanzoil. “Karjalaine perti” eri luaduh täytyi uuzil vehkehil. Yhtet, kui Kinnermän kataipualikku, oldih ruokos rahvahal. Toizii tuodih tutkimusmatkoispäi. Niidy Turizmukeskuksel vuvves 1994 algajen oli ylen äijy. Enimih Karjalan piirilöih suadih kävvä muzein ruadajat. Vehkehien joukos on moiziigi, kudamii saimmo lahjakse. Äijät rahvas tuldih muzeih uvvessah da tuodih mintah mieldykiinnittäjän vešin. Erähäthäi vešit, kui pieni lavvois luajittu škuappaine, oli lykätty iäre. Myö sen lövvimmö da kohendimmo. Da jo pitkän aigua se on meijän kodialovehenozaston ruadajien ylbevyksenny. Vehkehen igälangu on lyhyt, ku sidä et käyttäne. Karjalaine perti - muzeis kaikkii vehkehii voibi kädeh ottua, kaččuo da rynnästy vaste painua. Sendäh vie on mieldykiinnittäi meijän muzei. Toiči tämän kaiken akkiloiččijal syväindy tuskuau kaččojes. Ga opastai voittau hänes, sanou, ku se on ylen tärgei. Semmite lapsih niškoi. Täs mennyh aigu opastau da kazvattau tuliedu. Uskommo, ku se tulii aigu on Karjalaine perti -muzeilgi.