Texts

Return to review | Return to list

Kymmenen tikkuo lauvalla

history

October 01, 2019 in 13:01 Нина Шибанова

  • created the text
  • created the text: Leikki Noin metrin mittani lauvanpätkä pannah kiveh, halon tahi minnih pualikan piällä niin, jotta toini piä kaččou ilmah. Muašša olijalla lauvan piällä pannah vierekkäh poikittain kymmenen šamanmittaista tikkuo niin, jotta još ilmašša olijah lauvan piäh potkaissah, niin ne lennetäh ilmah ympärillä. Šovitah enneštäh, mi on “vankila” (kivi, puunjuuri ta muuta šemmoista) ta mi on “kirja” (puu, nurkka ta muuta šemmoista). Alkulorulla valitah eččijä. Hiän mänöy šeinyä vaššen, peittäy šilmät käsillä ta laškou kahtehkymmeneh, tahi mih šovitah. Toiset männäh peittoh. Konša eččijä näköy ketänih peitošša olijua, niin hiän juokšou “kirjan” luo, koškou šitä ta huutau: “Iro kirjašša”. Löyvetty juokšou lauvan luo ta još hiän kerkiey potkaissa tikut lentoh, ennen kun eččijä on kirjannun hänet, niin hiän šuau uuvveštah peittäytyö. Još eččijä kerkiey kirjata löyvetyn, niin tämä joutuu “vankilah”. Toisešša tapahukšešša eččijä šuau ryhtyö uuvveštah työh vašta kun on poimin tikut tukkuh ta lat’t’an ne lauvalla. Još tikkujen lennäteššä “vankilašša” on muita löyvettyjä, kumpasie on keritty kirjata ajoissa, niin hyö vapauvutah uuvveštah peittoh mänijöiksi šilloin, još tikut on “lajillisešešti” potkaistu. Leikki jatkuu šiih šuati, kuni kaikki peitošša olijat on löyvetty ta vankittu. Uuši eččijä on še, kumpani on enšimmäisenä puuttun vankiksi.