Texts

Return to review | Return to list

Lämoin Emäg

history

October 02, 2019 in 12:29 Нина Шибанова

  • created the text
  • created the text: (sel’kupan rahvahan sarn) Nece oli lujas amu. Kerdan kaik külän mužikad läksiba mectusele. Kodihe jäiba vaiše neiččed da lapsed. Mäni kaks’ päiväd. Koumandel päiväl ehtal üks’ ak läksi kodišpäi, haugoi haugoid, miše keitta sömäd. Pördihe hän kodihe, pani haugoid lämoihe, ištuihe da zavodi sottä lapsen. Lämoi paloi veslas, no äkkid üks’ kibin lendahti ülähaks, lanksi lapsen päle da kibedas polti. Laps’ värižeškanzi, mamoi hüppähti da kidastaškanzi: – Midä sinä teged? Minä sötan sindai haugoil, a sinä teged pahad minun lapsele. En anda sinei haugod. Išken sindai kirvhel, valan vedel! Pani hän lapsen kätkehe, oti kirvhen da čapaškanzi lämoid. A jäl’ges völ vet valoi. Sambui lämoi: pimed da vilu tegihe kodiš. Nügüd’ laps’ värižeškanzi jo viluspäi. Tüništui ak, zavodi udes tehta lämoid. Puhuškanzi, da ei voi tehta, hilid ei ole. ”Joksen minä susedan kodihe, otan lamoid’’, – meleti ak i joksi susedannoks. Oti lämoid, no vaiše uksen avaiži – lämoi sambui. Joksi irdale, toižehe pert’he. Vaiše uksen avaidab – lämoi sambub. Joksi hän ičeze babannoks. Vaiše uksen avaiži – lämoi furskahti da sambui-ki. – Midä tegese? Konz sinä tulid, lämoi sambui. Tegid-ik sinä midä-ni pahad? – küzui baboi. Voikab ak. Kaikes kuläs ei ole lämoid. Nimidä ei voi tehta. Pimed da vilu. – Mängam sinunnoks, minä kacun, midä sinä tegid? – sanui baboi. Tuliba. Baboi zavodi tehta lämoid, no ei voind. Seižutihe hän kombuile kacuhti lämoin sijaha da nägišti, miše vanh ak ištub sigä, a hänen nahk kuti palab. I sanui vanh ak babale: – Sinun vunuk abidi mindai! Minun sil’mäd valoi vedel da kirvhel čapoi. – Lämoin emäg, ala käreida, anda meile lämoid! – pakiči baboi. – Minä andan lämoid, konz nece ak andab minei ičeze lapsen. Hänen südaimespäi minä tegen-ki lämoid. Muštaškandet, miččel arvol necen lämoin sait, kaičeškandet sidä! Voikaškanzi ak, a baboi sanui hänele: – Kaik kanzad jäiba lämoita. Kut eläda? Tarbiž antta poigan! Andoi ak lapsen. Lämoin emäg kosketi haugoid – töngahti lämoi, a hän prihaiženke kädoi.