Texts

Return to review | Return to list

Karpan Peša da Tihonovan Miša tapettih minän vel’l’i

history

November 18, 2019 in 16:45 Нина Шибанова

• created the text translation
• created the text: – A kuibo tämä Karpan Peša tapuoi mužikan, kus se oli? Kui tapuoi? Omas küläs! Tapuoi vos’moi martan aiga, Vos’moi martan iččenäh. Midä vuotte sidä emvoi muštada mid oli. Häi oli s akupščikannu vai entiä precedat’el’annu oli sel’pot, ende rodittiheze häi ser’pot. Nu a minun vel’l’ oli St’opan, se Sekon, häi oli zakupščikannu. Nu a siit Onuoin se, nu, häi oli prodaucannu. Tiihonovakse kirguttih Onuoin taluoit, kehnot, kačo, panemme Tiihonova oi ei Mišan sen on famiilii Tiihonou Onuoin. Siid entiä kui hüö sig azuttih rostraatte, Peša se, mi azui rostraattad dai kui rostraatii vai midä. Kaheksakümen rubl’ad rodiiheze rostraatte hänel’. Nu, siid hüö sigä kuse Mišankera azuttih hüö rostraatte. Siit ku d’uodih hüö viinat vos’moi martal, d’uodih, nu sanou: ”Davai, sanou, popolam bud’em, puolei rubedamme maksamah, sanou, abuta sinä maksai”. Nu a, Sekon St’opan se sanou, zakupščikke minun vel’l’i sanou: ”Tüö k azuitte rostraatan, ičei maksagat. A minä sanou ni rubeda en kopeikkad maksamah. Midä, sanou, minä teiz rubedan tagači maksamah? Iče rostraatiitte, maksagad”. Nu, nu a siid hüö kahtei näge napaali, d’uodih viinad ühtez da siten, se vel’l’i minun tapettih. Van’an akan pihale tapet’t’ih, Hutun D’akkud vaste. Se Peša da siit Tihonov Miša tapet’t’ih. Nu a siid midä ükskai kačo hüö, suudittih viiz vuotte andettih ištuttih dai. Tiihonou on seičas hengiz, a Peša se kuoli entiä huigedid vai midä. Gumbei ručeile i kuoli kous piäzi. Oli sigä Astrahaniz ribakkannu entiä kus oli. – Nu kuibo siit tapettih sigä, pihal pergettii vai veičel? Hüö pergettih. D’uodih sigä ku Zubarin Van’an akalloh. D’uodih, d’uodih, nu sigä vie en sanonu, nu sanou minä: ”Ed lähte kodih”. Hüö vai silmäd iškedäh. Pädiiž hänele sille hod’ i minum vel’l’el iäre lähtäi, libo sit k ei andettu se D’ermolajevan Fed’an akke da Zubarin Van’an akke hänele. Sih viernüiž magata k ei laskedu, perttiz iäre ajet’t’ih häntte pertis. ”Sii, sanou, ku pertiz lähtimm” - iče sanuoi, se vel’l’i minun sanou- ”lähtimme vai iäre pertis, hüö ištuttih se Peša Karpan da Tihonovan Miša, nu. Tahko d’algaižed očaz oldih, siid ištuttih. Ku minä prodiškanzin siiriči ka se Peša hüpnii, sanou: ”Ed d’en’guoid maksa, sanou, ka, seičas sanou müö sinul roščitajem”. Siid häntte davai iškedih, nu, sanou Peša se piäle. Peša oli pikkaraine mužikke kulu, a vel’l’i se minun suuremb oli. Sanou voitan alle sanou, minä panen hänen alle, Miša se hüpniu Tihonou dai sanou hänen piäle ainos, ainoz piäle. Muga sanou buntuii da kai sanou: ”Maksa d’en’gat” – ”En, sanou, maksa”. ”A siit kuni sanou, sen kaikem muštan Tiihonovam Miša halgol ei iškenü oččah, sini sanou sissuai kai muštin. A siit ku Miša, sanou, halgol iški, enämbi sanou ni midä em mušta”. A siid häntte kieras sih… A siid iče uidittih, häi sih d’o külmi, d’iäi pihale. A siid oli vedätettü se Zubarin Van’an akke, da siiten D’ermolajova Fed’an akke d’uuri Smol’kovan ojassuai sih oli lükäittü. Kuj oli vedä slecvii proidi kui oli vedätettü: veri tipui, čuran toižen. Sit piästettih siid vie häi mielimuutuksiz, nouzi, Smol’kovan Natašallo: ”Hoi Natašuoini, laske minud lämmidämmäh”. Nu a iče pagettih net tappajat, vot si muga häi i tapuoi. A siid häi sanou ka: ”Hoi, St’opan-veikki, minä emvoi, lapsed vongutah, vuota minä Pol’l’ičiin käsken Timuoin, sanou, anda sinule vien sanou St’opanounale viestin. Tuldah sinud ottamah”. Siit häi Timuoih d’uoksou sinnä: ” Hoi, Pol’l’i-t’ädi, mäne, sanou! St’opan on nenga verez, ei voi kodih mändä”. – ”Vuota, sanou, minä vedätän”. Iče sinnä Pol’l’ičii se selgini (kuni kävelet ka mužikke kuolou). Pidäv viedä kodih häi vedätti. D’uuri sig oli lopul riädül ülähän elettih. Sinnä Pol’l’ičii se vedätti da stučii: ”Laske, St’opanouna! Ota täs mužikke kodih”. St’opanouna sigä itkut, hänen akke, da kai. Daže, kuoliškanzi ka, tuodih milicii da nene, doprosimmah vračad da kai ka vie zavodii doprosuoid andai enämbäd eivoinu. Siid vie sutkad vai kahted eli da sih kuoli: luu oli halgaittu očaz. Tämä kai mozgud otettih potrošittih, ka kai oli sini da veri. Tuodih milicii da nene, doprosimmah vračad da kai ka vie zavodii doprosuoid andai enämbäd ei voinu, ei voinu d’o rospiskat panda vai sen sanuoi, sanou: Tiihonou da Popov minut tapettih, sanou”. Nu a heile mi: viiž vuott ištui dai… A mužikke kalmah parahaz nuorez igäs. Vot sit heil mugai heiden pokol’eni kai lopiiheze, Popoviden.

November 18, 2019 in 16:45 Нина Шибанова

• created the text