Texts

Return to review | Return to list

Heimrahvahiden päiväd Tallinas

history

October 15, 2021 in 00:55 Nataly Krizhanovsky

• changed the author of the source
  from Nina Zaiceva
  to

January 21, 2020 in 01:40 Nataly Krizhanovsky

• changed the text
  Ühthižrahvahiden Kund (ÜRK) om tedotanu, miše 2019. voz’ om igähižiden rahvahiden Voz’. Sikš necil vodel Heimpäiväd Tallinas omištadihe igähižile rahvahile, niiden keskes – vähäluguižileki. Oli pandud mugoine pätego – levitada tedoid neniš rahvahiš, rahvahiden olendas mirus. Äjad neniš rahvahišpäi oma nügüd’ jügedas olendas, keliden tedo väheneb, niid vähän ottas vai ei otkoi-ki paginaha, ned pageneba jogapäiväižes elospäi. Om tetab, miše mirus om läz 7000 kel’t i 2680 niišpäi oma varun olendas. Niiden keskes oma äjad suomalaiž–ugrilaižed-ki keled. Vodelpäi 1991 estilaine Fennougria–kul’turfond tegeb heimrahvahiden nedalin. Organizuidas äi erazvuiččid praznik– i tundmuztegoid: koncertoid, rahvahiden kost’umoiden ozutandad, karguiden da pajoiden festivalid i muga edemba. Rahvahiden ezitajad saba uzid tedoid, kut voib kaita kelid, kut opeta niid tedomašinoiden abul, kut hargnenzoitta norištod opendamha kelid, kut ozutada kelen ekzotikad i tärktad sijadsijad mirus. Necil-ki vodel mugoižed azjtegod zavodihe Estinmas redukun kesklugul. Azjtegoiden enambišt tehtihe Tallinas i Tartus. Täuden nedalin Estinman adivod ajelihe heimrahvahan madme: lidnoidme, külidme, teatroidme, muzejoidme ezitaden ičeze kul’turad da kel’t. Necil vodel heimpäivile Estinmaha kuctihe necen starinan kirjutajad. Vodel 2012 om paindud vepsläine ”Virantanaz”–epos, miččen tegijantegijan om mugažo necen starinan kirjutai. Se kätihe estin, suomen, venän kel’he. Estinmas ottihe homaičushe ”Virantanaz”–eposad, sen ut kändmišt, miččen om tehnu Madis Arukask, vepsän kul’turan tundii (ezmäižen kändmižen om tehnu Jaan Õispuu, fi lologijanfilologijan tedodoktor). Estinmas pättihe tehta sen pohjal spektakl’. Mugoine spektakl’ om tehtud, sen estilaine nimi om ”Jumalad on maal”. Spektakl’an tegii om legendarine estilaine dramaturg Jaan Tooming. Spektakl’an versijanversijan nevondandajin oma Madis Arukask da fol’kloran tundii Kristi Salve. Spektakl’ ozutadihe äi kerdoid Tallinas, Tartus. Mindai kuctihe Tallinaha, kus minä kacuin-ki spektakl’an, miččen pohjan ezmäižen kerdan minun elos ottihe minun kirj! Nügüd’ om jüged starinoita-ki siš, miččid melid oli minun päs. Minä eskai kündlestimoi. Estilaine Anne Trümpom om ani lahjakaz aktrisa. Hän muga andoihe spektakl’an temaha, ka minäki rižin ičtain mecas, hänen rindal, minä-ki udes i udes pidin päs kaik nene ”Virantanaz”–eposan sanad. Ned jo oliba-ki kuti ei minun kirjutadud sanad, a kuti läksiba minuspäi kuna-se edahan, mirhu, niid el’getas, voib olda, toižin, mi minä meletin. No neciš om-ki kirjan elo. Teatran zal oli täuz’ ristituid. Konz spektakl’ lopihe, anttihe sana minei i Madis Arukaskale. Mö ištuim zalan surel laval i andoim vastusid kacujile. Se oli ani hätken. Minun täht nece oli todesine vepsän kul’turan praznik. Nägui, miše tulijoiletulijoile oli melentartušt tedištada enamban vepsän rahvahan problemoiš. Ved’ mugoižele vähäluguižele rahvahale, kut vepsläižed, ei ole kebn püžuda täs mirus rahvahan, kaita ičeze kel’t. Neciš pagiži i toine spektakl’an pala, kus režissör ozuti ekranal, kut uptaba laivad da lankteba lendimed, kut tuleb äi vet i ristitud uptaba, kut lähteba man pälpäi täuded lidnad da küläd. I sid’ oli ozutadud eriži völ Jašjärven istorii, miččen om tehnu Madis Arukas sebranikoidenke. Nece oli pohjoižvepsläine külä läz monastirid, kuna jäi vaiše üks’ eläi, naine… Om jüged el’geta, kut jäda ühtele, konz kaik ičhižed, kaik elo om vaiše kaumžomal! A mugoižid külid vepsän mal om ani äi. Muštan, kut 20 vot tagaze mö Irma Mulloženke olim suvivepsläižes Kortlahtes, kus oli jo vaiše üks’ kanz, nece külä eläb nügüd’ vaiše minun muštos. Sambub elo hilläšti minun kodiman Voilahtas. Saubatihe lauk Pondlal. Ka midä nügüd’! Kuna lähtta pondlaižile akaižile da mužikoile? Midä meile tehta neciš heredas vajehtajas mirus? Mö, vepsläižed, em ehtkoi joksmaha sen jäl’ghe, em voigoi püžuda ezmäižiden riviš. A meile tarbiž kaita ičtamoi, kut taht. Ku kadotam kel’t, ka nece jo ei linne vepsläine rahvaz, nece linneb jo mitte-se kadoges olii rahvaz, miččel ei linne kel’t. Minä, kut fi lologijanfilologijan tundii da kel’tedodoktor, voin vahvištoitta, miše meiden kel’ om nügüd’ völ hüväs olendas. Se om kaznu necil aigal, meil om ani melentartuine vepsänkeline literatur, oma ičemoi literaturan klassikad. Nügüd’ om eskai jüged uskta-ki sihe, no Nikolai Abramovan, Alevtina Andrejevan, Rürik Loninan nimed oma tetabad kaikile vepsläižile, da völ ani levedamb-ki Venämal. Meile tarbiž pidädas keles da kul’turas, olda ühtes, naprida tugeta toine tošt. Minä, kut niken toine, tedan, miše vepsän paginoiden keskes om eroid, no eroid om jogahižes keles. I neche tarbiž kacta kut kelen bohatushe, ved’ mö el’gendam toine tošt. I neciš el’genduses omki meiden tulii aig. Konz oli lopnus spektakl’, minunnoks tuli üks’ naine i sanui: ”Mö vepsläižidenke olem heimos. Ei-ik pidaiži meile, estilaižile, opeta školiš vepsän kel’t, miše tugeta teid? Anglian da francian keled muga-ki oma elos. A naku vepsläižed! Midä tö voit tehta siloi ilma keleta? Om jüged ani el’geta!” Nece oli minei kuti bal’zam hengele. Ku spektakl’an kacujale om tulnu nece mel’ pähä, ka tuleb se vepsläižile-ki. Kut meile olda ilma keleta?

January 20, 2020 in 23:29 Nataly Krizhanovsky

• changed the text
  Ühthižrahvahiden Kund (ÜRK) om tedotanu, miše 2019. voz’ om igähižiden rahvahiden Voz’. Sikš necil vodel Heimpäiväd Tallinas omištadihe igähižile rahvahile, niiden keskes – vähäluguižileki. Oli pandud mugoine pätego – levitada tedoid neniš rahvahiš, rahvahiden olendas mirus. Äjad neniš rahvahišpäi oma nügüd’ jügedas olendas, keliden tedo väheneb, niid vähän ottas vai ei otkoi-ki paginaha, ned pageneba jogapäiväižes elospäi. Om tetab, miše mirus om läz 7000 kel’t i 2680 niišpäi oma varun olendas. Niiden keskes oma äjad suomalaiž–ugrilaižed-ki keled. Vodelpäi 1991 estilaine Fennougria–kul’turfond tegeb heimrahvahiden nedalin. Organizuidas äi erazvuiččid praznik– i tundmuztegoid: koncertoid, rahvahiden kost’umoiden ozutandad, karguiden da pajoiden festivalid i muga edemba. Rahvahiden ezitajad saba uzid tedoid, kut voib kaita kelid, kut opeta niid tedomašinoiden abul, kut hargnenzoitta norištod opendamha kelid, kut ozutada kelen ekzotikad i tärktad sij adsijad mirus. Necil-ki vodel mugoižed azjtegod zavodihe Estinmas redukun kesklugul. Azjtegoiden enambišt tehtihe Tallinas i Tartus. Täuden nedalin Estinman adivod ajelihe heimrahvahan madme: lidnoidme, külidme, teatroidme, muzejoidme ezitaden ičeze kul’turad da kel’t. Necil vodel heimpäivile Estinmaha kuctihe necen starinan kirjutajad. Vodel 2012 om paindud vepsläine ”Virantanaz”–epos, miččen tegij antegijan om mugažo necen starinan kirjutai. Se kätihe estin, suomen, venän kel’he. Estinmas ottihe homaičushe ”Virantanaz”–eposad, sen ut kändmišt, miččen om tehnu Madis Arukask, vepsän kul’turan tundii (ezmäižen kändmižen om tehnu Jaan Õispuu, fi lologij anlologijan tedodoktor). Estinmas pättihe tehta sen pohjal spektakl’. Mugoine spektakl’ om tehtud, sen estilaine nimi om ”Jumalad on maal”. Spektakl’an tegii om legendarine estilaine dramaturg Jaan Tooming. Spektakl’an versij anversijan nevondandajin oma Madis Arukask da fol’kloran tundii Kristi Salve. Spektakl’ ozutadihe äi kerdoid Tallinas, Tartus. Mindai kuctihe Tallinaha, kus minä kacuin-ki spektakl’an, miččen pohjan ezmäižen kerdan minun elos ottihe minun kirj! Nügüd’ om jüged starinoita-ki siš, miččid melid oli minun päs. Minä eskai kündlestimoi. Estilaine Anne Trümpom om ani lahjakaz aktrisa. Hän muga andoihe spektakl’an temaha, ka minäki rižin ičtain mecas, hänen rindal, minä-ki udes i udes pidin päs kaik nene ”Virantanaz”–eposan sanad. Ned jo oliba-ki kuti ei minun kirjutadud sanad, a kuti läksiba minuspäi kuna-se edahan, mirhu, niid el’getas, voib olda, toižin, mi minä meletin. No neciš om-ki kirjan elo. Teatran zal oli täuz’ ristituid. Konz spektakl’ lopihe, anttihe sana minei i Madis Arukaskale. Mö ištuim zalan surel laval i andoim vastusid kacujile. Se oli ani hätken. Minun täht nece oli todesine vepsän kul’turan praznik. Nägui, miše tulij oiletulijoile oli melentartušt tedištada enamban vepsän rahvahan problemoiš. Ved’ mugoižele vähäluguižele rahvahale, kut vepsläižed, ei ole kebn püžuda täs mirus rahvahan, kaita ičeze kel’t. Neciš pagiži i toine spektakl’an pala, kus režissör ozuti ekranal, kut uptaba laivad da lankteba lendimed, kut tuleb äi vet i ristitud uptaba, kut lähteba man pälpäi täuded lidnad da küläd. I sid’ oli ozutadud eriži völ Jašjärven istorii, miččen om tehnu Madis Arukas sebranikoidenke. Nece oli pohjoižvepsläine külä läz monastirid, kuna jäi vaiše üks’ eläi, naine… Om jüged el’geta, kut jäda ühtele, konz kaik ičhižed, kaik elo om vaiše kaumžomal! A mugoižid külid vepsän mal om ani äi. Muštan, kut 20 vot tagaze mö Irma Mulloženke olim suvivepsläižes Kortlahtes, kus oli jo vaiše üks’ kanz, nece külä eläb nügüd’ vaiše minun muštos. Sambub elo hilläšti minun kodiman Voilahtas. Saubatihe lauk Pondlal. Ka midä nügüd’! Kuna lähtta pondlaižile akaižile da mužikoile? Midä meile tehta neciš heredas vajehtajas mirus? Mö, vepsläižed, em ehtkoi joksmaha sen jäl’ghe, em voigoi püžuda ezmäižiden riviš. A meile tarbiž kaita ičtamoi, kut taht. Ku kadotam kel’t, ka nece jo ei linne vepsläine rahvaz, nece linneb jo mitte-se kadoges olii rahvaz, miččel ei linne kel’t. Minä, kut fi lologij anlologijan tundii da kel’tedodoktor, voin vahvištoitta, miše meiden kel’ om nügüd’ völ hüväs olendas. Se om kaznu necil aigal, meil om ani melentartuine vepsänkeline literatur, oma ičemoi literaturan klassikad. Nügüd’ om eskai jüged uskta-ki sihe, no Nikolai Abramovan, Alevtina Andrejevan, Rürik Loninan nimed oma tetabad kaikile vepsläižile, da völ ani levedamb-ki Venämal. Meile tarbiž pidädas keles da kul’turas, olda ühtes, naprida tugeta toine tošt. Minä, kut niken toine, tedan, miše vepsän paginoiden keskes om eroid, no eroid om jogahižes keles. I neche tarbiž kacta kut kelen bohatushe, ved’ mö el’gendam toine tošt. I neciš el’genduses omki meiden tulii aig. Konz oli lopnus spektakl’, minunnoks tuli üks’ naine i sanui: ”Mö vepsläižidenke olem heimos. Ei-ik pidaiži meile, estilaižile, opeta školiš vepsän kel’t, miše tugeta teid? Anglian da francian keled muga-ki oma elos. A naku vepsläižed! Midä tö voit tehta siloi ilma keleta? Om jüged ani el’geta!” Nece oli minei kuti bal’zam hengele. Ku spektakl’an kacujale om tulnu nece mel’ pähä, ka tuleb se vepsläižile-ki. Kut meile olda ilma keleta?

January 20, 2020 in 23:25 Nataly Krizhanovsky

• changed the text
  Ühthižrahvahiden Kund (ÜRK) om tedotanu, miše 2019. voz’ om igähižiden rahvahiden Voz’. Sikš necil vodel Heimpäiväd Tallinas omištadihe igähižile rahvahile, niiden keskes – vähäluguižileki. Oli pandud mugoine pätego – levitada tedoid neniš rahvahiš, rahvahiden olendas mirus. Äjad neniš rahvahišpäi oma nügüd’ jügedas olendas, keliden tedo väheneb, niid vähän ottas vai ei otkoi-ki paginaha, ned pageneba jogapäiväižes elospäi. Om tetab, miše mirus om läz 7000 kel’t i 2680 niišpäi oma varun olendas. Niiden keskes oma äjad suomalaiž-–ugrilaižed-ki keled. Vodelpäi 1991 estilaine Fennougria-–kul’turfond tegeb heimrahvahiden nedalin. Organizuidas äi erazvuiččid praznik-– i tundmuztegoid: koncertoid, rahvahiden kost’umoiden ozutandad, karguiden da pajoiden festivalid i muga edemba. Rahvahiden ezitajad saba uzid tedoid, kut voib kaita kelid, kut opeta niid tedomašinoiden abul, kut hargnenzoitta norištod opendamha kelid, kut ozutada kelen ekzotikad i tärktad sij ad mirus. Necil-ki vodel mugoižed azjtegod zavodihe Estinmas redukun kesklugul. Azjtegoiden enambišt tehtihe Tallinas i Tartus. Täuden nedalin Estinman adivod ajelihe heimrahvahan madme: lidnoidme, külidme, teatroidme, muzejoidme ezitaden ičeze kul’turad da kel’t. Necil vodel heimpäivile Estinmaha kuctihe necen starinan kirjutajad. Vodel 2012 om paindud vepsläine ”Virantanaz”-–epos, miččen tegij an om mugažo necen starinan kirjutai. Se kätihe estin, suomen, venän kel’he. Estinmas ottihe homaičushe ”Virantanaz”-–eposad, sen ut kändmišt, miččen om tehnu Madis Arukask, vepsän kul’turan tundii (ezmäižen kändmižen om tehnu Jaan Õispuu, fi lologij an tedodoktor). Estinmas pättihe tehta sen pohjal spektakl’. Mugoine spektakl’ om tehtud, sen estilaine nimi om ”Jumalad on maal”. Spektakl’an tegii om legendarine estilaine dramaturg Jaan Tooming. Spektakl’an versij an nevondandajin oma Madis Arukask da fol’kloran tundii Kristi Salve. Spektakl’ ozutadihe äi kerdoid Tallinas, Tartus. Mindai kuctihe Tallinaha, kus minä kacuin-ki spektakl’an, miččen pohjan ezmäižen kerdan minun elos ottihe minun kirj! Nügüd’ om jüged starinoita-ki siš, miččid melid oli minun päs. Minä eskai kündlestimoi. Estilaine Anne Trümpom om ani lahjakaz aktrisa. Hän muga andoihe spektakl’an temaha, ka minäki rižin ičtain mecas, hänen rindal, minä-ki udes i udes pidin päs kaik nene ”Virantanaz”-–eposan sanad. Ned jo oliba-ki kuti ei minun kirjutadud sanad, a kuti läksiba minuspäi kuna-se edahan, mirhu, niid el’getas, voib olda, toižin, mi minä meletin. No neciš om-ki kirjan elo. Teatran zal oli täuz’ ristituid. Konz spektakl’ lopihe, anttihe sana minei i Madis Arukaskale. Mö ištuim zalan surel laval i andoim vastusid kacujile. Se oli ani hätken. Minun täht nece oli todesine vepsän kul’turan praznik. Nägui, miše tulij oile oli melentartušt tedištada enamban vepsän rahvahan problemoiš. Ved’ mugoižele vähäluguižele rahvahale, kut vepsläižed, ei ole kebn püžuda täs mirus rahvahan, kaita ičeze kel’t. Neciš pagiži i toine spektakl’an pala, kus režissör ozuti ekranal, kut uptaba laivad da lankteba lendimed, kut tuleb äi vet i ristitud uptaba, kut lähteba man pälpäi täuded lidnad da küläd. I sid’ oli ozutadud eriži völ Jašjärven istorii, miččen om tehnu Madis Arukas sebranikoidenke. Nece oli pohjoižvepsläine külä läz monastirid, kuna jäi vaiše üks’ eläi, naine… Om jüged el’geta, kut jäda ühtele, konz kaik ičhižed, kaik elo om vaiše kaumžomal! A mugoižid külid vepsän mal om ani äi. Muštan, kut 20 vot tagaze mö Irma Mulloženke olim suvivepsläižes Kortlahtes, kus oli jo vaiše üks’ kanz, nece külä eläb nügüd’ vaiše minun muštos. Sambub elo hilläšti minun kodiman Voilahtas. Saubatihe lauk Pondlal. Ka midä nügüd’! Kuna lähtta pondlaižile akaižile da mužikoile? Midä meile tehta neciš heredas vajehtajas mirus? Mö, vepsläižed, em ehtkoi joksmaha sen jäl’ghe, em voigoi püžuda ezmäižiden riviš. A meile tarbiž kaita ičtamoi, kut taht. Ku kadotam kel’t, ka nece jo ei linne vepsläine rahvaz, nece linneb jo mitte-se kadoges olii rahvaz, miččel ei linne kel’t. Minä, kut fi lologij an tundii da kel’tedodoktor, voin vahvištoitta, miše meiden kel’ om nügüd’ völ hüväs olendas. Se om kaznu necil aigal, meil om ani melentartuine vepsänkeline literatur, oma ičemoi literaturan klassikad. Nügüd’ om eskai jüged uskta-ki sihe, no Nikolai Abramovan, Alevtina Andrejevan, Rürik Loninan nimed oma tetabad kaikile vepsläižile, da völ ani levedamb-ki Venämal. Meile tarbiž pidädas keles da kul’turas, olda ühtes, naprida tugeta toine tošt. Minä, kut niken toine, tedan, miše vepsän paginoiden keskes om eroid, no eroid om jogahižes keles. I neche tarbiž kacta kut kelen bohatushe, ved’ mö el’gendam toine tošt. I neciš el’genduses omki meiden tulii aig. Konz oli lopnus spektakl’, minunnoks tuli üks’ naine i sanui: ”Mö vepsläižidenke olem heimos. Ei-ik pidaiži meile, estilaižile, opeta školiš vepsän kel’t, miše tugeta teid? Anglian da francian keled muga-ki oma elos. A naku vepsläižed! Midä tö voit tehta siloi ilma keleta? Om jüged ani el’geta!” Nece oli minei kuti bal’zam hengele. Ku spektakl’an kacujale om tulnu nece mel’ pähä, ka tuleb se vepsläižile-ki. Kut meile olda ilma keleta?

November 27, 2019 in 15:33 Нина Шибанова

• created the text
• created the text: Ühthižrahvahiden Kund (ÜRK) om tedotanu, miše 2019. voz’ om igähižiden rahvahiden Voz’. Sikš necil vodel Heimpäiväd Tallinas omištadihe igähižile rahvahile, niiden keskes – vähäluguižileki. Oli pandud mugoine pätego – levitada tedoid neniš rahvahiš, rahvahiden olendas mirus. Äjad neniš rahvahišpäi oma nügüd’ jügedas olendas, keliden tedo väheneb, niid vähän ottas vai ei otkoi-ki paginaha, ned pageneba jogapäiväižes elospäi. Om tetab, miše mirus om läz 7000 kel’t i 2680 niišpäi oma varun olendas. Niiden keskes oma äjad suomalaiž-ugrilaižed-ki keled. Vodelpäi 1991 estilaine Fennougria-kul’turfond tegeb heimrahvahiden nedalin. Organizuidas äi erazvuiččid praznik- i tundmuztegoid: koncertoid, rahvahiden kost’umoiden ozutandad, karguiden da pajoiden festivalid i muga edemba. Rahvahiden ezitajad saba uzid tedoid, kut voib kaita kelid, kut opeta niid tedomašinoiden abul, kut hargnenzoitta norištod opendamha kelid, kut ozutada kelen ekzotikad i tärktad sij ad mirus. Necil-ki vodel mugoižed azjtegod zavodihe Estinmas redukun kesklugul. Azjtegoiden enambišt tehtihe Tallinas i Tartus. Täuden nedalin Estinman adivod ajelihe heimrahvahan madme: lidnoidme, külidme, teatroidme, muzejoidme ezitaden ičeze kul’turad da kel’t. Necil vodel heimpäivile Estinmaha kuctihe necen starinan kirjutajad. Vodel 2012 om paindud vepsläine ”Virantanaz”-epos, miččen tegij an om mugažo necen starinan kirjutai. Se kätihe estin, suomen, venän kel’he. Estinmas ottihe homaičushe ”Virantanaz”-eposad, sen ut kändmišt, miččen om tehnu Madis Arukask, vepsän kul’turan tundii (ezmäižen kändmižen om tehnu Jaan Õispuu, fi lologij an tedodoktor). Estinmas pättihe tehta sen pohjal spektakl’. Mugoine spektakl’ om tehtud, sen estilaine nimi om ”Jumalad on maal”. Spektakl’an tegii om legendarine estilaine dramaturg Jaan Tooming. Spektakl’an versij an nevondandajin oma Madis Arukask da fol’kloran tundii Kristi Salve. Spektakl’ ozutadihe äi kerdoid Tallinas, Tartus. Mindai kuctihe Tallinaha, kus minä kacuin-ki spektakl’an, miččen pohjan ezmäižen kerdan minun elos ottihe minun kirj! Nügüd’ om jüged starinoita-ki siš, miččid melid oli minun päs. Minä eskai kündlestimoi. Estilaine Anne Trümpom om ani lahjakaz aktrisa. Hän muga andoihe spektakl’an temaha, ka minäki rižin ičtain mecas, hänen rindal, minä-ki udes i udes pidin päs kaik nene ”Virantanaz”-eposan sanad. Ned jo oliba-ki kuti ei minun kirjutadud sanad, a kuti läksiba minuspäi kuna-se edahan, mirhu, niid el’getas, voib olda, toižin, mi minä meletin. No neciš om-ki kirjan elo. Teatran zal oli täuz’ ristituid. Konz spektakl’ lopihe, anttihe sana minei i Madis Arukaskale. Mö ištuim zalan surel laval i andoim vastusid kacujile. Se oli ani hätken. Minun täht nece oli todesine vepsän kul’turan praznik. Nägui, miše tulij oile oli melentartušt tedištada enamban vepsän rahvahan problemoiš. Ved’ mugoižele vähäluguižele rahvahale, kut vepsläižed, ei ole kebn püžuda täs mirus rahvahan, kaita ičeze kel’t. Neciš pagiži i toine spektakl’an pala, kus režissör ozuti ekranal, kut uptaba laivad da lankteba lendimed, kut tuleb äi vet i ristitud uptaba, kut lähteba man pälpäi täuded lidnad da küläd. I sid’ oli ozutadud eriži völ Jašjärven istorii, miččen om tehnu Madis Arukas sebranikoidenke. Nece oli pohjoižvepsläine külä läz monastirid, kuna jäi vaiše üks’ eläi, naine… Om jüged el’geta, kut jäda ühtele, konz kaik ičhižed, kaik elo om vaiše kaumžomal! A mugoižid külid vepsän mal om ani äi. Muštan, kut 20 vot tagaze mö Irma Mulloženke olim suvivepsläižes Kortlahtes, kus oli jo vaiše üks’ kanz, nece külä eläb nügüd’ vaiše minun muštos. Sambub elo hilläšti minun kodiman Voilahtas. Saubatihe lauk Pondlal. Ka midä nügüd’! Kuna lähtta pondlaižile akaižile da mužikoile? Midä meile tehta neciš heredas vajehtajas mirus? Mö, vepsläižed, em ehtkoi joksmaha sen jäl’ghe, em voigoi püžuda ezmäižiden riviš. A meile tarbiž kaita ičtamoi, kut taht. Ku kadotam kel’t, ka nece jo ei linne vepsläine rahvaz, nece linneb jo mitte-se kadoges olii rahvaz, miččel ei linne kel’t. Minä, kut fi lologij an tundii da kel’tedodoktor, voin vahvištoitta, miše meiden kel’ om nügüd’ völ hüväs olendas. Se om kaznu necil aigal, meil om ani melentartuine vepsänkeline literatur, oma ičemoi literaturan klassikad. Nügüd’ om eskai jüged uskta-ki sihe, no Nikolai Abramovan, Alevtina Andrejevan, Rürik Loninan nimed oma tetabad kaikile vepsläižile, da völ ani levedamb-ki Venämal. Meile tarbiž pidädas keles da kul’turas, olda ühtes, naprida tugeta toine tošt. Minä, kut niken toine, tedan, miše vepsän paginoiden keskes om eroid, no eroid om jogahižes keles. I neche tarbiž kacta kut kelen bohatushe, ved’ mö el’gendam toine tošt. I neciš el’genduses omki meiden tulii aig. Konz oli lopnus spektakl’, minunnoks tuli üks’ naine i sanui: ”Mö vepsläižidenke olem heimos. Ei-ik pidaiži meile, estilaižile, opeta školiš vepsän kel’t, miše tugeta teid? Anglian da francian keled muga-ki oma elos. A naku vepsläižed! Midä tö voit tehta siloi ilma keleta? Om jüged ani el’geta!” Nece oli minei kuti bal’zam hengele. Ku spektakl’an kacujale om tulnu nece mel’ pähä, ka tuleb se vepsläižile-ki. Kut meile olda ilma keleta?