Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Ajoin minä kerran Piiterispäi

Corpus: New-writing language

New written Livvic, Literary texts

Source: Galina Ol’kina, Oma mua. № 6, (2020), p. 11

Ajoin minä kerran Piiterispäi
(Livvi)

Piiterispäi kodih, omah Karjalah. Toiči linnua myö ajoin lyhembäl matkal, a täl kerdua ajoimmo tostu maršruuttua myö, mindäh sendäh Volodarskoin sildu oli kohendettavannu i ajua pidi ymbäri. Ajoimmo ymbäri uuzii kvartualoi myö, kus oldih nostetut uvvet ylen korgiet koit. Net seizottih, ku tuohuksetkorgiet da hoikat, sidägi varua, ku ei kuavuttas piäle. Ylen oli diivu kaččuo niilöih.
Rahvastu oli täyzi avtoubussu. Konzu proidimmo Piiterin da lähtimmö ajamah ielleh, pitkän matkan oldih hierut, pos’olkat da pienet linnazet i nimilöi myö minä arbain, gu nämmii kohtii myö mendih bojut. Ihan Šlissenburgan tiešuarassah ajoimmo niilöi kohtii myö da ei vaiku minul yhtel himoitti kačelta, kunne kuadui ylen äijy soldattua.
Paginua avtoubusas ei kuulunuh, vikse kaikil ajajil oldih tävvet ryndähät. Hil’l’akkazeh, hil’l’akkazeh rubei paginan buruu kuulumah. Minun rinnal, vaiku kaidu prohodaine välil, istuttih rinnai kaksi naistu. Yksi vahnu, a toine oli nuorembi, ga paginat heil lua jittihes. Paginois minä arbain, gu hyö ei olla tuttavat, a minä muata en suvaiče ajajes, sendäh ei nareko, ga rodih minul heidy kuunnella.
Nuorembi naine kyzyy vahnembal:
Oletgo sinä piiteriläine?

Toine sanou:
En ole, olin ad’vois.

Omisgo olit, lapsielluo, vai rodnis?
En olluh ni lapsielluo, ni rodnis, a olin nän’kis.
Kui nän’kis, kyzyy nuorembi, — kuibo sinul lastu andoi kaččuo? Äijygo sinul on vuottu?
Vahnembi sanou:
Äijängo annat?

Nuorembi pitkäzeh kaččou häneh, sanou:
Vuottu – 70.

Vahnembi vastuau:
Sit vähembi pidäy ližätä.

A lapsi ongo suuri? kyzyy nuorembi naine.
Vahnembi sekundazekse azetui, midä voinnou sanuo?
Ga ylen suuri ei ole, ga ei ole ni pieni.
A äijygo on lapsel vuottu? kyzyy nuorembi.
Minuu on kolmie kuudu nuorembi.
Nuorembi naine vouse sih höpsähtih.
Kui se muga voi olla? Onnuako häi mistahto ei ole voindas?
Mugagi on. Piä hänel ei ole kaikes tolkus.
Ongo häi roindua myöte moine, vai vahnuttu rodih?
Ei ole roindua myöte. Häi oli hyväs tolkus. Školas hyvin opastui dai kaksi diplomua kai on. Inženierannu zavodal ruadoi. Minulluo joga vuottu hieruh ajeli, ga tävves tolkus oli. Kaksi vuottu jälgimäzet nygöi ei musta nimidä da yksii samoi kyzymyksii kyzelöy. Se on hänel, onnuako, blokuadan jället. Parahan kazvandan aigah pidi mi kodvu olla nälläs.
A kuibo häi sinul tulou, eigo podruugu ole?
Voibi sanuogi podruugakse, sanou vahnembi naine, — ga häi on enzimäine akku minun jälgimäzen mužikan.
Nuorembi akku čut ei hypästännyhes paikas, muga diivihes.
A kuibo työ keskenäh elättö, ettogo hoppuiče? kyzyy nuorembi naine.
Emmo hoppuiče, sobuh elämmö. Enhäi minä heidy ukonke eroitannuh. Hyö oldih jo ammussah erikseh. Mužikku puaksuh oli komandiroukois da hätken. Mugai tuli ero. A minule häi puutui nasledstvua myö.
Nämmähäi ollah kummat, sanou nuorembi naine. Kuibo se muga, nasledstua myö?
Kai nygöi rodieu sanella, sanou vahnembi naine. Erähäs komandiroukas olles, mies vastavui naizen kel da hyö mendih yhteh. A se naine oli minun svuat’t’u. Minun poigu oli naizis hänen tyttäres. Elettih, mi elettih, a yhten kerran minun svuat’t’u pakui da piän äijäl satatti, ni nedälii ei mennyh, sih sattavundah kuoli. No muga mies jäi leskekse. Poigu minun da nevesky ei hyllätty händy, otettih yhteh pereheh elämäh. A fatierat, tiettäväine, linnas suuret ei olla. Iče kahtei da lastu kaksi da vie dedka viijes, kaksipertihizes fatieras ahtas eliä.
Sit kyzyttih minuu, engo minä ota händy hos kezäkse bunukoinke hieruh. Vot silleh häi minul i puutui nasledstvakse. Kelle ved’ midä tulou nasledstvah: kelgo den’gubanku, kelgo duačču, a minulynnälline mies.
A kuibo työ vastavuitto hänen enzimäzen akanke? kyzyi naine.
A paginoin vuoh. Eläjes ved’ et ole vaikkani. Konzu midä pagizet i muga lähti pagin hänen akkah näh. Mies sanou, gu hopputtah erottih akan kel i akku hänel Piiteris löydi vie hänen ruadostuažua, kudamii vuozii hänel ei täydynyh. A minä, sanou, ni passiboinnuhes en. Minä sanoin, gu ei ole myöhä, gu mustat hyvyön, voi vie nygöi passiboijakseh i rubein juohattelemah sidä, dai, velli, minun juohatandois häi kirjutti akalleh kirjazen. Vastavus tuli ylen ravieh, hyväs mieles akku kirjutti, eigo sua gostih tulla. Mies minul kyzyi, pyrgihes gostih, ga kui sinä sanot, voitgo kuččuo ad’voih?
Midäbo sinä sanoit, kučuitgo ad’voih? kyzyi nuorembi akku.
Käskin, velli. Sanoin, kuču vai, anna tulou, kodi meil on suuri, syndyy, anna vai tulou.
A kuibo työ vastavuitto? kyzyy naine.
Mies kävyi poujezdua vastuamah, a minä vastain kois. Häi tuli vie säzärenke. Hätkie ei oldu, yksi vai oldih. A sit akku rubei käymäh joga vuottu, kaheksatostu vuottu ajelou dai kävväh joga vuottu poigu neveskän kel, dai bunukku jo ukonke dai lapsienke. Miesty ei ole hengis jo kymmene vuottu, a myö olemmo rodn’at lähembät, kui rodnembi rodnii. Vot tälleh nygöi kuni minä voin olla hänen kel dovarišannu, pidäy olla. A kezäkse otan händy hieruh.
Vot nengoman histourien minä kuundelin Piiterispäi ajajes. Toinah vie muijalgi on nengomua mielehisty ristikanzua.