Texts

Return to review | Return to list

Suren voinan lapsed

history

October 14, 2021 in 19:26 Nataly Krizhanovsky

• changed the author of the source
  from Darja Švecova
  to

May 25, 2020 in 16:59 Нина Шибанова

• created the text
• created the text: Joga voden 9. päiväl semendkud Venäma praznuičeb Vägestusen päiväd. Necidä päiväd, konz lopihe Sur’ voin, konz meiden male tuliba mir da tünüz’. Täl vodel Venäma praznuičeb 75-vottušt jubilejad Vägestusen päiväspäi Sures voinas. Hüvä, miše oma ristitud, ked voiba starinoita ičeze muštlosiš voinan aigan polhe. Rahvahan henges nügüd’-ki eläb mušt necen jügedan varukahan aigan polhe. Äjad vepsläižed oma voinan lapsed. Heiden muštos völ eläba necen jügedan elon, näl’gän da varaidusen kuvad. Meile tuli oza tedištada, kut heiden kanzad eliba sil varukahal aigal, ved’ siloi vepsän ma oli finnoiden valdas. Karjalan valdkundan vepsläižiš küliš eläba voinan lapsed – nene ristitud, ked ičeze lapsiden silmil nägiba voinad, näl’gäd da varaidust. Änižröunan küläd oliba okkupacijas 1941.-1944. vozil. Äjad ristitud evakuoitihe toižihe lidnoihe, ozutesikš, Saratovaha vai Molotov-lidnha. Äjad kanzad jätiba ičeze kodiman da putuiba toižihe lidnoihe da eskai maihe. Kanzad, miččed ei tahtoinugoi jätta ičeze kodid da elomištod, jäiba okkupacijaha. Hö eliba varaiduses ühtes suomalaižiden saldatoidenke kodiküläs i toivoiba, miše pigai nece jüged aig lopiše. Toižegen külän eläi Venera Aleksandrovna Päžijeva om sündunu vodel 1938. Nece oli varukaz da jüged repressijoiden aig. Konz zavodihe Sur’ voin, penikaine Venera jäi mamoinke posadaha, a tatoi läksi kaičemha kodimad vihanikoišpäi. Venera Päžijeva johtutab: ”A tatoi läks’ voinha, ka mina olin verajil, mašin ozutadihe, mužikad ištuiba. Tatoi prosttihe minunke i läks’... Finnad meid kosktud ei. Mö olem vepsad, ka miid hö ii kosktud. Ku vaiše mužikiid… Finnad sigä eletihe da rat’he. Miid, lapsid, ii kosktud. Muštan, finn ištutab mindai taburetkaha i ninga hän ühtel kädel lendel’, harjoitel’ ninga”. Mužikad läksiba voinaha, a naižed da pened lapsed jäiba kodihe. Heiden elo vajehtihe, pidi äjan rata, miše sötta da jotta ičtaze. Kaiken-se lapsed läksiba školha, kus hö openziba suomen kel’t, vändiba irdal da abutiba mamale kodiš. Konz zavodihe voin Valentina Sem’onovna Mironova, Kalag’-külän eläi, oli völ lapsen. Hän mugažo muštab, kut vepsän male tuliba suomalaižed saldatad da mitte elo oli sil aigal. Hän johtutab: ”Kalages om sur’ mättaz, finnoil oli pušk sigä letud. Siloi mecad ii olnu, ka kaik näguihe. Mäthal finnoil oli batarejad tehtud. Sigäpei kaik näguihe Kaskezahassai, Pagast da Toižeg. Binoklil kactihe päliči Anižes, miše nikus, nimidä ii tulnuiži. Finnad lujas vareitihe partizanoid. Muga i elim”. Suomalaižed läksiba vepsän malpäi vodel 1944, no jätiba jäl’ges ičtaze äi minoid meiden agjaha. Miše heitta minoid, Šoutjärves oli tehtud min’oroiden kursad noriden neiččiden da prihoiden täht. Enamb kursil oli neiččid. Anna Ivanovna Kottina, Šoutjärv’-külän eläi, starinoičeb: ”Kezal Kaleiges kaikuččen ön oli strel’b mägelpäi. Kerdan snar’ad langeni meiden pertin taga. Pert’ ani lendi, hüppähti, iknoil ii olnu st’okliid. A völ finnad pand’he minad… Kerdan babanke kävelim Toižegehe, a dorogal venub saldat, mugoine vägev, hivä ristit, vaiše jaugoita. Putui minale. Sikš dorogad möto oli äi kaumoid. Mö em tetud, ken om min’orad, vaiše konz oli 30 vot Vägestusespei, siloi vaiše tedištin mina, ked olt’he min’orad. Hiid oli 86 neičukašt”. Konz voin lopihe, ristitud zavodiba pörttas kodimale. Rahvaz uskoi, miše uz’ elo linneb paremb. No elo ei tehnus kebnembaks, kaiken oli äi jügedusid. Pidi udištada rahvahan elomišt, leta pertid, sildoid da dorogoid. Äjad saldatad ei pördnus kodihe. Oli sur’ oza vastata ičeze vägestajad, sebata tatad, poigad vai mužikad. Nina Iljinična Malkova vepsläižes Kalag’-posadaspäi voib sanuda voinan polhe vaiše mamoin da baboin starinoiden mödhe, no kut hänen tatoi tuli voinaspäi, hän muštab lujas hüvin. Nina Iljinična Malkova johtutab: ”Tatoi pördihe vodel 1944, Süvärin polespäi. Milei oli nel’l’ vot, no necen mina hivin muštan. Tuli tat, ištiihe sijale, kus čai pand’he, i sanii: ”Tule tatanno...”, a mina saniin: ”Sina ed ole minun tat, minun tat om voinal”, varaižin mina. Tat tuli bol’nii, hänel oli vacan läžund, i jo vodel 1953 hän kol’. Hän nikonz ii starinoičend, kus hän oli voinan aigan, midä tegi sigä. A mina olin penikaine, iče en küzelend...” Nügüd’ meil om jo voimuz küzuda ičeze baboid da dedoid heiden muštlosiš voinas. Küzugat voinan lapsid, veteranoid, ved’ mušt neniš jügedoiš voinan voziš da sures vägestuses eläškandeb vaiše heiden starinoiden abul. Mö kitäm kaikid veteranoid heiden vägestuses Sures voinas, ved’ voin ei jätand homaičemata ni üht kanzad. Toivotam heile vaiše tervhut da pakičem Jumalad, miše meiden lapsed eližiba mirus i nikonz ei tedištaižiba, mi om nece varukaz voin.