Texts
Return to review
| Return to list
Voin minun heimon istorijas
history
October 12, 2021 in 15:58
Nataly Krizhanovsky
- changed the author of the source
from Valeria Sotnikova
to
May 25, 2020 in 17:05
Нина Шибанова
- created the text
- created the text: Kaikuččele ristitule om tärged teta, ken hän om, kenen oliba heiden ezitatad. Ristit lähteb elospäi, no mušt hänen polhe eläb südäimiš... Meiden pätegend om kaita necidä muštod i antta se toižile sugupol’vile.
Minei kaiken oli mel’he minun kanzan istorii. Ičeze ezitatoiš, kudambad ühtniba Surehe voinaha, minei starinoičiba minun dedoi da toižed heimolaižed. Tahtoin jagadas nenil starinoil prapradedas Aleksandr MatveAleksandr Matvejevič Mironov P’otr Matvejevič Mironov jevič Mironovan polhe i hänen P’otr-vellen polhe teidenke. Molembad hö oliba Suren voinan ühtnikoin i pördihe kodihe.
Aleksandr Matvejevič i P’otr Matvejevič Mironovad sünduiba vepsläižehe kanzaha Toižeg-külähä. Hö kazvoiba sures kanzas. Heiden vanhembad oliba Anastasia Ivanovna i Matvei Nikolajevič Mironovad. Heil oli seičeme last: Aleksandr, Anna, Grigorii, Sem’on, P’otr, Kuz’ma, Pavel.
Aleksandr Matvejevič oli vanhemban vellen kanzas. Hän sündui vodel 1902. Aleksandr nai vodel 1924 L’ubov’ Abramovna Medvedeval. Konz zavodihe voin, hänele oli 34 vot. Siloi hänel oli jo viž last: koume poigad: Leonid (1926 v.), Jevgenii (1929 v.), Valerii (1939 v.) da kaks’ tütärt: Ol’ga (1932 v.) da Maria (1936 v.).
Aleksandr Matvejevič mäni läbi kaikes voinas i pördihe kodihe. Voinan aigan kaks’ kerdad oli ranitud. Händast pauklahjoitihe videl medalil: ühtnendas Surehe voinaha, Berlinan otandas, rohktudes vodel 1944, vägestuses Germanian päl, Pragan päzutandas. Mugažo hän sai Rusttan tähthan ordenan.
Jäl’ges voinad pradedoi radoi Onežskijas rudoupravlenijas. Vodel 1960 hän sai arvostadud sauvojan nimen. Koli, konz hänele oli 64 vot.
Hänen vel’l’ P’otr Matvejevič sündui vodel 1915. Ezmäi hän vojui finnoiden aigan. Jäl’ges pördihe kodihe, no ei hätkeks. Zavodihe Sur’ voin. 23.elokud vodel 1941 sai povestkan. Ezmäi vojui Karjalan frontal. Jäl’ges oli oigetud Moskvaha, kus oli tehtud suks’batal’on. Käveltihe razvedkaha. P’otr Matvejevič lopi voinan Kenigsbergas oldes vanhemban leitenantan. Voinas oli ranitud viž kerdad. Händast pauklahjoitihe Rusttan tähthan ordenal i Suren voinan ordenoil ezmäižel i toižel stepenil. Voin tuli lophusai i heid otpravit’he Edahaižehe päivnouzmaha.
Frontaspäi pördihe keväz’kus vodel 1946. Vodel 1947 nai. Hänel sündui nel’l’ last: Vladimir, Valentina, Dmitrii i Antonina. P’otr Matvejevič kaiken igän radoi Onežskijas rudoupravlenijas. Koli vodel 1992.
Toižed heiden koume velled, kudambad mugažo ühtniba voinaha, ei pördnus kodihe. Enamba niiden polhe mö nimidä em tekoi.
Minä lujas ülendamoi ičeze ezitatoil, heiden urohontegoil. Hö igäks jäba minun südäimehe, kut äjad-ki toižed gerojad, kudambad vojuiba vihanikoidenke i lahjoičiba meile mirud.