VepKar :: Texts

Texts

Return to review | Return to list

Kui bombittih Priäžäd

history

June 04, 2020 in 15:21 Нина Шибанова

  • changed the text
    – Muštadgo, kui bombittih Priäžät, konz voine zavodihes? Muštan d’o. Samol’otat tиldah moižet, üks kaks - mustat - srašno kaččoi. Ühten kieram minä lähtin lähtämäšt eččimäh. Vuota la sig oli štabe, štaaballuo mänen, eigo ole sinne d’iänü lehme. Ka mänin - ka sigä lähtämäine štaaban lehmidenke vai süöu. Ku, kačon, vel’l’i andau, bombiu... ei vie bombi, sigä tulou Lietemägezpiäi samol’otte muste tobd’e. Minä: ”Ojojoi, kaččoi pidäiš, kui ehki bombiu”. Minä oli sigä saraihut sinnä peittimökseh. Ka ku siiriči proidii häi, ka raz bombe, toine, kolme, d’o ku savu rodih ka ni midä einägü. D’o minä lähtämäšte en ota, da ni midä, lähten kačon hot’ kunna lapsed d’iädih, lapsed d’iädih magata. Tulin häi, vie uudesa d’o kiättiheze d’ärvempiäs tänne samol’otat d’ärilleh. Oi, bankan dvorale d’uoksin okooppah sinnä - ka sigä lapsed alasti, seižotah. Magadammas hüpnitti, Val’a Šura dai Liza, šunttikulut piäle fatittu a d’etka oli peittänühez ikkuoine se entiä kunna... štaniid d’algaz ielо! Siit ku murenzi häi ikkunad rahvahal kai restoraanas stolad murdi, siid ruanituid viedäh, kačot - oi täs la nügü meid nenga rikkonou. Siid kezäižen kaiken ainoz vai vuotamme: tulou samol’otad dai meččäh pagenemme. N’ügü eipidä kodiz olda enämbi, levon аl eika bombiu meit kaikkit. Meččäh i suohudele pagenemme. Sigä virumme lähtendässuai kuni emme sent’abr’äl, augustal lähtenü. Sissuai ainoz vai bombiu, puaksuh muga bombii. Läkämme, kačomme miiččed on ehki bombepahnat. Ka igässäh emme nähnü voinat ka. Proidiimme sinnä lapsiden ker, da vie muud lähtedih akat tožo. Kačuoimme sigä, otamme koččurit. Kačomme, voine terväh loppih, ka hot’ la ozutamme, kačo, vai miitutte samol’ootte tüöndi, neniit koččurid da moižed nene. Bomban širopalat kaku päreget. Tulimme, ehtiimme sigä lähtäi peldoluoilpiäi tulimme ku, külan n’okkah kak uudessahhäi ajettih, ka d’o vozdušnuoi se trevooge se rängütäh: samol’otad ande. Ka müö kunna, ka emme tiedä kunna mändä? Ken kunnagi tahnah d’uoksimme ,sinnä tungimokseh, kengi pučiiden alle, ken kunnagi - ed ole ruadi ni lapsid da ni midä. Siit heitettih se, alevui se, samol’otad ajettih siiriči, da piäzimme kodih - k enämbi kolmet sutkad ni kunna en kävünü, ni magazinah en kävünü.

June 04, 2020 in 15:20 Нина Шибанова

  • created the text
  • created the text translation
  • created the text: – Muštadgo, kui bombittih Priäžät, konz voine zavodihes? Muštan d’o. Samol’otat tиldah moižet, üks kaks - mustat - srašno kaččoi. Ühten kieram minä lähtin lähtämäšt eččimäh. Vuota la sig oli štabe, štaaballuo mänen, eigo ole sinne d’iänü lehme. Ka mänin - ka sigä lähtämäine štaaban lehmidenke vai süöu. Ku, kačon, vel’l’i andau, bombiu... ei vie bombi, sigä tulou Lietemägezpiäi samol’otte muste tobd’e. Minä: ”Ojojoi, kaččoi pidäiš, kui ehki bombiu”. Minä oli sigä saraihut sinnä peittimökseh. Ka ku siiriči proidii häi, ka raz bombe, toine, kolme, d’o ku savu rodih ka ni midä einägü. D’o minä lähtämäšte en ota, da ni midä, lähten kačon hot’ kunna lapsed d’iädih, lapsed d’iädih magata. Tulin häi, vie uudesa d’o kiättiheze d’ärvempiäs tänne samol’otat d’ärilleh. Oi, bankan dvorale d’uoksin okooppah sinnä - ka sigä lapsed alasti, seižotah Magadammas hüpnitti, Val’a Šura dai Liza, šunttikulut piäle fatittu a d’etka oli peittänühez ikkuoine se entiä kunna... štaniid d’algaz ielо! Siit ku murenzi häi ikkunad rahvahal kai restoraanas stolad murdi, siid ruanituid viedäh, kačot - oi täs la nügü meid nenga rikkonou. Siid kezäižen kaiken ainoz vai vuotamme: tulou samol’otad dai meččäh pagenemme. N’ügü eipidä kodiz olda enämbi, levon аl eika bombiu meit kaikkit. Meččäh i suohudele pagenemme. Sigä virumme lähtendässuai kuni emme sent’abr’äl, augustal lähtenü. Sissuai ainoz vai bombiu, puaksuh muga bombii. Läkämme, kačomme miiččed on ehki bombepahnat. Ka igässäh emme nähnü voinat ka. Proidiimme sinnä lapsiden ker, da vie muud lähtedih akat tožo. Kačuoimme sigä, otamme koččurit. Kačomme, voine terväh loppih, ka hot’ la ozutamme, kačo, vai miitutte samol’ootte tüöndi, neniit koččurid da moižed nene. Bomban širopalat kaku päreget. Tulimme, ehtiimme sigä lähtäi peldoluoilpiäi tulimme ku, külan n’okkah kak uudessahhäi ajettih, ka d’o vozdušnuoi se trevooge se rängütäh: samol’otad ande. Ka müö kunna, ka emme tiedä kunna mändä? Ken kunnagi tahnah d’uoksimme ,sinnä tungimokseh, kengi pučiiden alle, ken kunnagi - ed ole ruadi ni lapsid da ni midä. Siit heitettih se, alevui se, samol’otad ajettih siiriči, da piäzimme kodih - k enämbi kolmet sutkad ni kunna en kävünü, ni magazinah en kävünü.