Texts
Return to review | Return to list
Iivanankylys opi lembie nostua
history
October 14, 2021 in 19:05 Nataly Krizhanovsky
- changed the author of the source
from Valentina Mironova
to
July 06, 2020 in 14:18 Нина Шибанова
- created the text
- created the text: Karjalas pravoslavnoin kalenduaran mugah 7. päivy heinykuudu on Iivananpäivy. Uskottih, gu tämän päivän jälles vezi järvilöis lämbiey da voibi kezoile mennä. Vie sanotah, gu kai toizen mieron eläjät, luonnonižändät, karut da pahalazet, kävelläh täl aigua muadu myöte. Nuorižo vuottau nämii päivii, gu vois yhteh kerävyö, tansie da pajattua. Ennevahnas Iivananpäivän yöl tiešuaroil tytöt da brihat vahnoih puuvenehih luajittih tuli, sit sen piäliči hypittih. Vie musteltih, ku Iivananpäiviä vaste nuoret brihat kerättih yhteh vahnat adrat da astavat, viettih net meččäh mägyričäle da poltettih. Uskottih, gu savus olles kai paha iäre lähtöy. A Iivananyöl tulet palettih kaikkiel, poltettih vahnoi aidoi, astavoi, puulomuloi. Dai sie nuorižo hyppi tules piäliči. Iivananpäivän da Perdunpäivän välil on semmoine aigu – Viändöi. Vahnat rahvas mustellah, gu täl aigua lembie nostettih, ken kui maltoi. Sanotah, gu pidäy aijoi huondeksel, kuni rahvas vie muatah, kävvä vetty järves ottamah, sie sil viel silmät pestä da sanuo: Nouze lembi liekkumah Kunnivoine kuulumah Annil (tytön nimi) ristikanzal. Viändöin aigua voibi vie kylyh kävvä, keräle pidäy ottua puun lehtilöis da kukkazis lua jittu vastu, kylbevyö sil vastal da lykätä se levole. Sanotah nengagi lembi nouzou. Ennevahnas Iivananpäiviä vaste tytöt käydih kastettu keriä mäh heinien piäs, keräil - tih da lugiettih: Kuni kaste heinäs Sini kassu selläs… Viändöin aigua tyttölöin kois ikkunan ulgopuolile pandih käzipaikkoi. Sitgi lembi nouzou. Sanotah vie voibi Iivananpäiviä vaste muilua panna sen taloin peldoh, kus briha eläy. Perdunpäiviä vaste yöl muilu otetah da sil silmät pestäh, buitegu lembi kohenou. Toiči neidizet luajittih peldokukis da tiähkilöis venkoi, laskiettih net järveh libo jogeh da kačottih, ku loitos se menöy – sit terväh piäzet miehele, a ku pyzyy rannas – täl vuvvel ei pie vuottua sulhazii. Tiijattögo työ, mi on lembi? Erähät sanotah, ku lembi on tyttölöin libo brihoin hyvät puolet (čomaluadužus, kodiruadoloin malto), tytön kuulužus, tytön oza. Toizet uskotah, ku se on suvaičus, erinomaine nägemätöi vägi, konzu tytön rinnal ainos on poigii. Sidä lembie ei sua nähtä, eigo kuulta. Vahnat rahvas sanotah, gu “lembi on omas kieles, omas jallas, omas jälles”. Libo primietittih, ku “lembi nägyy tytöl silmis. Vai ollet boikoi da vessel – dai lembi... Tyttölöil on lembi kieles”. Toizet mainittih, ku lembi on nenäs. Se nenäsana merkiččou luonnehtu, tabua, mustattohäi sanondua “ei mennyh hänen neniä myö”. Sanottih, ku tytön lembi on käis, omas ičes, omas eländäs, omas tavas, omas ičenpiändäs”. Ičegi ajatelkua, mibo se lembi on. Yhtel pidäy sidä nostua da kohendua, toizet ni huolessah ei olla, ei uskota sih. Viändöi on paras aigu, konzu vois oppie nostua omua lembie, kai luonnonižändät mielihyväl tullah sinul abuh. Tärgei kezäpruazniekku lähenöy, voimmo iče kaččuo, auttaugo lemmennosto nuorile tyttölöile. Lämmitäkkiä Iivanankyly, ottakkua keräle vastu da sit piäzettö arvokkahikse neidoloikse.