Texts

Return to review | Return to list

Kala avandus

history

November 02, 2020 in 14:56 Нина Шибанова

• created the text
• created the text: A meil’ on vot Šel’gil kus küläs me elämme. D’o äij aigat prodii aino. Kalad en’džim eij olnu a šiit lien’ kala. N’e, see lambis. A šit lamb on nu d’är’v ei tobd’aine. Vuota. Min’ä. A šiit ku veži nouž t’ämä müö olimme ve ka ruodoimme mečass. Mečäs ku ruodoimme ku tulimme. Ka kai hebot šeižuta lambil. Muga veži, kala nouši, ei suo l’ähteges ottada meil sanotaa nu, ”prolub”, müö ”lähte”. Šihi lähtegee muga kalad nouš. Vett eule. Aino kalad viedran tuot kodii, l’ähted i korvoil. Vedele regučal, a tuod ün’n’äi kalat. I äigi meil’e n’el’ päit vai mii tuli kalat muga, pandaa ninga zanoveskat. N’el’l’ad ei. Äigi kuus kül’äd om meil. I kai d’uoššii t’ähä. Entiä luodittii moižet lähteget. Ku tobd’at, tobd’at ku, d’alo tobd’at, što kai. Tobd’al suokul. A min’ä tulin ruodos pie. Gd’e hän oli mečäs se, a min’ä vie kodii diein. Tulin diet sanoo milie bat’uška, ”läkä” sanov ”seičas d’o navern on vähemb on rahvast läkä. Otamme fakelaa”. Nu značit, häm moižem min entiä kierii ših i pärette pani da t’ervat, va midä. Da karasinat. Nu fakel mii va. Karasinal valu. ”Otamme” sanov ”fakelaa”. Fakelan. ”No läkä” sanou. ”A šin’ ota” sanov ”fonar’”. Nu i l’äkšimme. Min’ä matkadan fonarinke mingo sa matkadamas san davai kaču. T’äs haug uivaa. Nu häl moin’e kui. Nu, ku. Nu, ku t’ämää ongi tämää tobd’ suokuin’e pikarain’e. Ninga obruč luodetaa raude. A šit, verkoin’e palain’e. I batoškol ninga mugai taboitat. Ka müö män’t’iä kalat suoimma. Heboil i vedettii. A še plotvad näit, šärgit šiid da ahveniit ka. Nu ol’ plot. N’eid ni küzü ela. Plotvad vot oli miittumat. Ela ni küzü, d’äl’gimäi ka ed ruadi ole ni vedele mända, et tiä kuga i, kalad eule. Muga kalat tuli. A miz vai. Nengä. Mibo tämä? See. Šiid om pričina vozduh. Vozduhad oli vähä. Ne popadajet. A šiit kons heit’ti hän. A kala. Kai kadoi. Vežid n’ezahodid i n’e othodit, hän on ku prut t’ämä lamb, i nu lamb hän okolo kilometra on. No. On i l’evedut, metrou kolmesadat, en’ämb, en’ämb ei ole. I hän ei d’oga vuot, kudaman vuoden, probivajet nämä, nu, ubeh l’ähteget meil sanotaa. Meijen sen vuoden ei n’e, n’e zadihajuca. A vot kudaman vuoden n’e probivajet nämä. Milaa igäš ükšš oligi tämä. Ubehl’ähte. Da n’i hän n’eskol’ko ras oli. Značit nouzou vai ku vot lunkii nämä luodittaa. Vozduh laske i s’o, en’ämb ed näge. Se ku int’eresno tuodaa burakod i. No. Kol’čkaha. Randaa vedele kune. Panda op’ät’e. Čerpan’oš vett ottada šigä kalad viedras. I veded i kalat. Karvoiš et šiga kai. Dai tuodaze haugit. I šärgit. Avoi voi suadih šit ku kai Šel’gad d’uoščii. Ka hän ku, nu, hän on el’äv. I nouzov vai ku, iel’e hän ota händä svobodno kädel ei pagede ni kuna. Nu, hän on duumainu. Vott ol’d’ii. Ol’ moine üks. A t’äs lambis vopče ščitali ei ole kalat. Ende sorok l’et, n’el’kümen vuott šigä peräs oli kalat a potom, sanuttii hien mi se starikad roskažittii, vie min’ä brihačuin’e olin.