Texts

Return to review | Return to list

Kaks’ neidišt

history

December 09, 2020 in 11:18 Нина Шибанова

• created the text
• created the text: Nanaicoiden sarn Sures küläs meren randal eli kaks’ neidišt. Ezmäine neižne eli bohatas kanzas, a toine – gol’l’as. Aigan sirttes koliba heiden vanhembad, i neiččed eläškanziba üksnäze. Bohat neižne eli lujas hüvin: parahim sömine hänel oli da čomad sädod. A gol’l’ neižne leibäd-ki paksus ei nägend. Hänen sädo oli vanh da rebitadud. Bohat neižne iče ei tegend nimidä, kaik tegiba kodiabunikad, eskai sapkad jaugha da čomitesed korvihe paniba. Gol’l’ neižne kaiken tegi iče: pezi sobid, toskeli vet, haugoid da bohatan neiččen pertiš-ki radoi. Ühten kerdan gol’l’ neižne löuzi tactud murdho ruzuižid. Kerazi niid i zavodi pesta joges – meleti, miše hän naprib ombelta midä-ni niišpäi. Sil aigal lendi variš siriči da kidasti ”kra-kra-kra!”. Tabazi ruzuižid i lendi poiš. Gol’l’ neižne jokseb pöudodme varišan taga – voikab, jokseb mecadme – kidastab: – Kra! Anda minei ruzuižid tagaze! Minun soba om muga rebitadud, paikata ei mil! Jokseb neižne päliči joges, järven randadme, päliči sos, i hänen abidahine än’ segoitihe tulleinke. Kojaduz tabadab sidä i tob völ edemba. Pitkän aigan hän jokseb. Hänen kida kadoi mecas, sid’ pöudos, sid’ kadoi mäges da alangos. Konz neižne astui taigamecadme, hänen vastha tuli koverzunu akaine: – Mikš sinä kävud taigamecadme? Mikš voikad? Ken sindai abidi? Neižne kündled silmiš sanui: – Minä joksen varišan taga. Hän oti minun ruzuižed, konz minä pezin niid. – Laske, jäta ičeiž ruzud varišale! – sanui akaine, – mängam! Hän oti neidišt kädes i astuti mecan südäimehe. Kodiš akaine pezi neiččen, söti da joti i andoi hänele šauguižen: – Konz mäned kodihe, ala homaiče linduiden da živatoiden kidoid. Eskai ala kerada čomid änikoid da parahimid marjoid. Konz tuled kodihe, pane šauguine čogaha i lähte magadamha. Homendesel avaida se da kacu, mi om šauguižes. Akaine kadoi, i taigamec andoi valdad neiččele. Hän astub tedme, a ümbri hänes jokseba erazvuiččed živatad, kudambad kidastaba da uraidaba erazvuiččil änil, pöl’gästoitaba i tabadaba händast sobiš. No neižne tegeb haškud edehe, i lindud da živatad kadoiba. Tuli neižne kodihe, pani šauguižen čogaha i, kut sanui akaine, mäni magadamha. Homendesel avaiži sil’mäd da ei voi uskta – hänen pert’ om ani toine! Bohatad lavahurstid oma seiniš, čomad sädod laval da sömine kuldaižiš astjoiš stolal. Iče hän om sädoiš šuukuspäi čomanke poimetišenke. Mugoižid sädoid hän eskai bohatal neiččel nikonz ei nägend. Päiväl tuli hänennoks bohat neižne. Nägišti hän gol’l’an neiččen bohatust da küzui: – Kuspäi otid mugoižen bohatusen? Starinoiči hänele gol’l’ neižne kaiken. Bohat neižne zavodi pakita händast. – Anda minei rebitadud sobad da ruzuižed. Minä mugažo tahtoin löuta ičein ozad. Andoi gol’l’ neižne hänele ruzuižed. Bohat neižne rigehti järven randannoks i zavodi pesta niid. Vaiše ei mahtand hän pesta – enamba redud tegihe. Lendi variš, tabazi ruzuižid. Neižne jokseškanzi pöudodme varišan taga. Konz neižne astui taigamecadme, hänen vastha tuli koverzunu akaine: – Mikš sinä voikad da kidastad? Starinoiči neižne akaižele, miše variš tabazi hänen ruzuižed. Kodiš akaine pezi neiččen, söti da joti händast i andoi šauguižen: – Ota šauguine! Vaiše mušta, konz mäned kodihe, ala homaiče linduiden da živatoiden kidoid. Eskai ala kerada čomid änikoid da parahimid marjoid. A konz tuled kodihe, pane šauguine čogaha i mäne magadamha. Homendesel avaidad sen da kacud, mi om šauguižes. Läksi neižne kodihe. Hänes ümbri čomad linduižed lendaba, erazvuiččed živatad oma, a jaugoiden al om kuti lavahurst’ marjoišpäi da änikoišpäi. Kaikutte marj suhu tahtoi hüpta, kaikutte änik käzihe pakičihe. – Mikš minei pidab kundelta akaižen sanad? Šauguine ozanke om jo minun käziš! Tahtoin völ ližata marjoid sihe, meleti bohat neižne. Zavodi hän poimda marjoid da änikoid, jokselta linduiden taga. Ei homaičend, kut irdal hämärzui. Pimeduses ei voind hän löuta ted kodihe. Ištuihe neižne kandole i tahtoškanzi kacta, mi om šauguižes. Vaiše avaiži šauguižen, a sišpäi küd da madod tuliba da zavodiba purda neidišt. Möst tuli akaine mecaspäi i sanui: – Pidi kundeltas mindai, neižne! Sinun ažlakuz’ oti sinun ozad! Konz neižne tuli henghe, hän udes ištui ičeze pertiš. No hänen bohatust ei olend. Siš aigaspäi muga i sanudas: ažlakuz’ da valdaline ičtazevedänd rindal astuba. Ken vasttab niid, se ičeze ozad kadotab.