Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | ? Help

Muamon ilokši

Corpus: Literary texts

New written karelian,

Source: Mikko Remšu. Vienakši kiänti Paron Val’a, Oma mua. № 36, (2020), p. 11


Muamon ilokši
(Karelian Proper)

Heinäaika oli kuumimmillah. Kylän niittylöillä, missä konehtyö oli mahotointa, ruattih heinyä käsipelillä. Erähällä tämmösistä niittylöistä korjasi heinyä kotiemännistä muovoššettu työryhmä.
Oli šuovatta. Kotihommistah naiset kiirehettih heinäpellolla. Heti huomenekšešta levitettih heinie kuivamah. Pilvettömältä taivahalta hellitti kirkaš päiväni. Pelto oli pušken turpien heinän. Še veny nyt muašša jykeinä niitoškarheina. Ihanpa työkši kävi niijen levittelömini. Šiitä virisi oikie kilpa. Haravat liikku kilpakiirehešti, šilti oltih aina iäneššä. Šieklottih entisie ta vanhempieki aseita, vain yleisempänä pakinan aihiena oli lapšet. Yksie šiinä kehuttih, toisie moitittih. Yhtehini piätöš oli kuiteinki še, jotta kaikista tulou hyvie ihmisie kunhan aika joutuu.
Etukynneššä ta äijyä rivakkahammin haravuah käyttelijä šolakkavartaloini, pikimuštatukkani Palaka arveli, pistyyköhän olomah koko ajan etupiäššä. Välillä Palaka kačahteli pellon laijalla šeisojan ruškien talon pihah päin ta piti šilmällä nuorimman poikah, Tepon, hommie. Šielä kotipihalla tuo näkyy meikaroivan. Hyvinpä tuo pärjyäy, vaikka ei tullun tänäpiänä vietyö päiväkotih. Antaupahan meikaroija...
Eiköhän ois aika jo vähän henkähtyäki, šuutaki kuivuau, Miikkulan Huotin naini šano kuuluvalla iänellä.
Ka, tuoššahan reunašša on Palakan talo. Mänisit ta kaččosit šieltä, äijänkö še kello on ta šanosit šiitä meiläki, Vašelin naini šano.
Mie käšen Teppuo. Kyllä Teppo ajan tietäy šanuo, täššä Palakalla šattu šopiva tilaisuš kehahtua poikuah.
Tuškin še tietäy mitänä kellošta, Mäkisen Riijon naini epyäli.
Joko hänellä on ikyä lähemmäkši viittäkänä vuotta?
Kyllä tietäy, Palaka tovisti ta šamua kyytie karju:
Teppo hooi!

Mitä-ä? Teppo vaštasi kuultuo muamoh iänen.
Käy pirtissä ta kačo äijänkö še kello on ta juokše šitä tänne šanomah.
Teppo läksi ta ruttoh hiän jo juošša piipatteli pellolla naisien luo. Pietty pellon pientarella, vain ei virkan mitänä. Utelijina naiset keškeytettih työh, kuin käšyštä: šuattaukohan poika šelittyä ajan vain jiäy umpišuukši?
No, äijänkö še kello on? muamo kyšy.
Lyhyt viisari on yhentoista piällä, Teppo vaštasi.
Kuulijako nyt. Eiköše poika tiijä kellošta, Palaka šano ilosena.
Tietäyhän tuo vaikka onki noin pikkaraini vielä.
A pitkä viisari? eräš naini hokšasi tentata poikua.
Pitkä viisariko? Teppo kyšy vähän ihmeissäh, jotta mitä ne šiitä pitäštä viisarista, kun muamo on opaštan häntä elämäh vain lyhyön viisarin mukah:
Kačo, Teppo, lyhyt viisari on jo yhekšän piällä, alahan jakšautuo muate.

Još šattuu kyšymäh aikua ennein päivällistä, muamo šanou tuaš:
Kačoppaš, lyhyt viisari ei ole vielä kahentoista piällä.
Ei ole vielä päivällisen aika. Mäne leikkimäh vielä vähäsekši aikua.
Ta aina lyhyt viisari. Nyt kyšytähki pitkyä viisarie. Šehän kiertäy ilman piätä-miäryä, moneh kertah päiväššä tavottau pienen viisarin. Šen mukah et kerkie jakšautuo, šuau tikka šyyvvä päivällisen, kun on tuaš šiirtyn monen numeron yli.
Teppo vilkaisi kotihis päin niin kuin näkis kellon tai muistuakšeh missä ašennošša pitkä viisari oli. Šiitä poika kiänty naisih päin ta vaštasi epyälömättä:
No, šielähän še jäleššä remppasi tuo pitkä viisariki.

Tepon vaštuu šai naiset virkistymäh. Ei ni tupakkituntie pietty. Työ oli tuaš täyveššä vauhissa. Kun kaikki heinä šuatih levälläh, naiset lähettih päivällisellä. Ken ruokalah, ken kotihis.
Kolme naista läksi Palakan kučušta heilä šyömäh. Šiinä joukošša še äkkiviisaš nainiki, kumpani oli kyšyn Tepolta šiitä pitäštä viisarista.
Päivällisen piällä juotun čäijyn virkistäminä naiset paistih hyväštä heinäšiäštä šekä šiitä min verran hyö vielä otetah heinyä tehtäväkšeh. Hyö piätettih houkutella naisie käymäh työššä ilman lepopäivie niin pitälti, kuni poutašäitä riittäy. Kun šattuu šaješiä, niin otetah šiitä yhtehini pyykinpešupäivä.
Šyötyö Teppo pujahti pihalla. Huomattuo, jotta poikua ei ole kuulomašša, äkkiviisaš naini kehu häntä Palakalla:
Kyllä tuošta Tepošta šiula tulou vielä äijän iluo ta hyvyä mieltä.
Mieš šiitä kašvau.