Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | ? Help

A. Bojarinova. Tämä oli toži

Corpus: New-writing language

New written Tver,

Source: Turičeva Z., Armaš šana, (1996), p. 34

A. Bojarinova
Tämä oli toži
(Karelian Proper)

Tahon šanuo omua mieldä muamon kielen unahtomizeh näh. Nikellä ei šua unahtua omua kieldä. Že, min šanelen mie täššä, ylen äijäldi pohodiu šuarnah. Vain že oli toži, uškokkua.
Yheššä pereheššä tuatto da muamo työnnettih poijan mieroh ruadamah, dengua šuamah. Pereh eli keyhäldi. Viizi vuotta oli poiga mierošša. Kodih tuli ni šanua ei malta omah kieleh šanuo. Šanou: ”Nimidä en muissa.” Muamolla lieni gorʼa. Rubei hiän itkömäh: ”Kuinbua, poigane, rubiemma šiunke pagizomah?” Šyömäh kuččuu, šuuh ožuttau.
Tuatto lämmitti poijalla kylyn. Lähettih kylyh kylbimäh. Istuoče, poiga, palatilla, mie luon löylyö” – šanou tuatto. Kerran loi, toizen loi da vielä i kolmannen kerran viškai. Poiga möngähti palatilla šuurella iänellä karielakši:
Midä, tuatto, šie šielä ruat, miulda jo korvat palettih!”
Kočahti palatilda da hyppiämäh alašti pihalla.
Tuatolla šidä vain i pidi, nagramah rubei: ”Midä, poigazeni, oma kyly oman kielen ando?”
Tulou poiga kylyštä kodih, kyžyy muamolda: ”Ongo, muamo, miula korvat piäššä?” Muamo rubei voivottamah. Ei hiän uššo, što poiga on terveh, muissutti oman kielen. Nyt hänenke voit paissa omah rukah. Hotʼ kymmenen vuotta voit olla muuvualla, a oma kieli nikonža ei unahtuače.