Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | ? Help

Nina Arhipova. Pisara-matkalaini. 2

Corpus: Literary texts

Epic work (Literary (author's) tale)

Source: Arhipova, N., Pisara-matkalaini : [suarnu], (2018)

Nina Arhipova
Pisara-matkalaini. 2
(Karelian Proper)

A-voi-voi, kunne mie tulin. Vain kun ympärillä on äijä vettä, ihmetteli pieni Pisara.
Puro juoksi poikkoseh. Še kiirehti piäššä jokeh. Purošša Pisara näki monta-monituista šamanmoisie pisarie ta ihaštu. Hyö tuttavuššuttih ta uitih ilosena yheššä, vieretteliyvyttih, leikittih ta pläiskettih. Kaikilla oli vesselä. Puro ruttoseh kuletti pisarat jokeh. Joki oli leviempi puruo. Oltih kuumat kešäpäivät. Meččäeläimet käytih juomah vettä joven rantah. Pisara ei mitänä tietän täštä muajilmašta, šentäh aina kyšeli potruškoilta, kun näki tuntomattoman elukan:
Ken tuo on?
Tuolla piäššä törröttäy kukka.
Še on hirvi, hirvellä piäššä ollah šarvet, vaštasi potruška.
A kenpä tuo pikkaraini ta harmua poikkoseh laukkuau tänne päin?
Ka šehän on Pitkäkorva, varačču jäniksen poikani, šelitti toini pisara.
Mitä hiän meitä varajau?
Meitä ei varaja, niät kun on janoštun, rauhašša ta mielelläh lakkiu vettä jovešta. Pitkäkorva varajau hukkua ta repuo. Kun vain huomuau niitä, ni piä kolmantena jalkana laukkuau pakoh meččäh ta peittäytyy puun alla. Jänistä vähällä ei voi tavottua, juokšou poikkoseh.
Päiväni kuunteli niijen lirinyä, muhi lämpimäšti kaunehilla ta puhtahilla pisarilla. Yhtäkkie potruškat mintäh lienöy toini toisen peräkkäh tultih pienekši ta kepiekši, tuuli höyrynä kanto heijät ylähäkši taivahah.