Texts
Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help
Valentina Kondratjeva. Ystäväzet
Valentina Kondratjeva
Ystäväzet
Livvi
New written Livvic
Elaigu
matkuau , kiirehtäy , ei ole aigua kaččuo jällele .Päivät hušketah , vuvvet lendäjen lennetäh .Kačot , ga lapsetgi kazvettih , dai vunukat suuret !Ei sua uskuo , ku enämbi puoldusadua vuottu jo on sellän tagan , suures kaššalis .Minun vahnaine t’outa ainos sanoi :
‒ Igä meni , gu hevol ajoi !
A nygöi hevol vähä midä ajammo , dielot ravettih dai , smietin , aigu sežo raveni .Eloksen ratas vuozi-vuottu ližiäy vauhtii .Vie buitegu ei ammui olin neičykkäine , a nygöi jo kučutah ižännimel , jo sanotah babazekse .Puaksumbah da puaksumbah mustelet omua elaigua , annat sille hinnoituksii .
Mustan enne , lapseššu , moizet pitkät , vilut oldih talvet .Vuotimmo kevätty da keziä .A talvipakkazet vai ročkettih da ročkettih , tuučat da tuhut kivoksii vai kazvatettih da kazvatettih .No ehki kylläl puutui čurata regyöl , suksil , bauhuta kivoksis .Sit golikol kuavičimmo sovis ij ätynnyzii lumikalkaloloi .A alazet , liemen villas nieglotut , muga kalkaloloinke mendih päčin hiilavah pečulkah .Sie net sulettih dai kuivettih huondeksessah .Kezäl myö lapset enimite hälizimmö jogirannal .Kezoitandu , se oli aiga mielužu ruado !Ga pidigi mustua avvuttua tuatale da muamale , ruadua omat ruavot , da vahnembazil lapsil vie kaččuo nuorembazii .Perehet oldih suuret , lastu äij y .Midä vahnembat sanottih , kai pidi azuo vältämättäh .Ruavol pyzyttih perehet dai lapsien kazvattamizet .Ruado oli syöttäi dai opastai !
Nygöi lapsii toiči pidäy vägeh käskie pihale lähtemäh , a myö pyrgimmökseh itkunke .Muga himoittas lähtie , a vastah kuulet : “Kastutto , revustutto !Midä sit huomei piäle panetto ?”Sobua ei liigua olluh .Kinoh da jälgimäi tansiloih juoksimmo viij en virstan peräh .
Da-a !Vaihtutah aij at , vaihtutah dielot !Ga yksikai , parahat oldih net nuoret aij at , huolettomat , vesselät da kaunehet .Vuotimmo eloksen parandustu da sih niškoi olimmo ylen varmat .Ku meij än valdivo on suuri , bohattu , suures voinas voittanuh , se rakendau zavodoi , sähköstan-sieloi , elävyttäy uuzii mualoi .Kosmossahgi meij än ristikanzu Jurii Gagarin lendi enzimäzenny !Meile lapsil se andoi hyviä mieldy , saimmo sidä ylbeillä .
Vie oli ylen kallis syväimel , on kallisgi nygöi , se on ystävys .Lapsusaigazet ystäväzet !Kaikis paras da luja ystävys !
Himoittau mainita da mustella nelliä hyviä ystävästy , vesseliä , sulavua , hyväntahtojua naistu .Niilöis yksi toinah olen minä .
Nelläi oldih ainos yhtes .Školah käydih yhteh .Algukluasat oldih omas hierus .A viij endeh kluassah pidi lähtie toizeh , kui sanottih , suureh školah , da nedälit olla internuatas .Sil aigua himoitti , ku aigu menis raviembah .Tahtoimmo loppie školan , lähtie ielleh opastumah da sit ruadoh , piästä omale vallale , omale leiväle .
Segi aigu tuli !Školan loppuhuu opastumah ystävät lähtiettih eri paikkoih .Jogahizel oli oma piä miäry .Elos matkai , opastuttih , ken kunne puututtih ruadoh .Kodvazen peräs mendih miehele , sit roittih lapset , kaikil omat huolet .No vai ei unohtettu toine tostu , soiteltih , kirjuteltih kirjazii , hyvittelylöi .Ainos tiij usteltih , ken midä eläy .
Kaikes aij as kerävyo yhtes nelläi nikui ei voidu .Toiči puutui vastavuo kahtei , harvazeh kolmei , a vot nelläi kerryttih vaste tänä kezän .Vikse tuli kerävyndän aigu !Dai kohtu paras ‒ oma hieru .Kui allus sanoin , muga naizet reknattih : Lapset kazvatettu , vunukat suuret da vie penzii suadu .Voibi “länget ” vähäzel vallendia , piästä toiči iččeh niškoi elämäh , ku voinnou muga sanuo !
VAREN’N’AN KEITTÄI
Vai oli se kumman vastavus !Enzimäzikse heile oli diivo nähtä toine tostu .Eräs ei nähnyh toizii nellikymmen vuottu , eräs ‒ kolmekymmen , viizitostu .Harvazeh vaihteltih keskenäh vai fotokartočkoi .Paginua kerdyi vägitukku .Kyzymyksii sanottih toine toizele kiistah .Oli ihastus , kyynälet dai vessel nagro .Nagroh miellyttih enämbäl da musteltih täl kerdua vai vesselii eloksen tapahtumii .Enzimäzen histourien saneli Ira :
‒ Tytöt , minul moine kummakas dielo tapahtui vaste vai mennyt nedälil .Ostin rengin mandžoidu , ku kerävyin kezämökile da duumaičin sie net plital keittiä varen’n’akse .Mugagi ruavoin .Plitan panin lämmäh , kaksi suurdu kost’urkua rinnai muarjoinke navedin kiehumah .Zuaharipeskut oldih kolmelitrahizis bankois .Kačon kolme bankua on , bankazin joga kost’urkah da yksi vie jiäy .Muarjat jo ruvettih čupettamah , net pieksaldin šiižmazel da hurahutin peskut .Hyväzesti pieksin da rubein varustamah bankazii varen’n’ah niškoi , da myös menin pieksämäh , ku ei petties palas pohju .Ga mi kummi !Yhtes kost’urkas varen’n’u gu varen’n’u , a toizes sagenou da valgenou .Ga odva jo värtinäl suan punuo .En voi ellendiä , mis on dielo .Vuotas opin !Suuh putui , ga kerras en voi piästä perile .A sit horahtih piäh , mannoi , puutui hurahuttua mannoi suurimat .Pidäs la očkat silmih panna !Čakkain iččie …
‒ Ga , In’a , midäbo sit sen varen’n’anke ? kyzyi Zoja .
‒ Midä , midä ! Ukonke nedälin puudingua söimmö , hyvä vie kanat avvutettih .Nygöi toiči ukko riäzittäy .Kyzyn , midä olis keittiä , häi vastuau : “Puudingua himoittas !”
KUMMAN KUVAI
‒ Oi !Irka !Sinä bankat sevoitit , a minä …Kuunelkua vai , mittuine oli čuudo minunke .Oli suovattupäivy .Iče tiij ättö , kodiruaduo kylläl .Mužikanke reknaimmo ajella linnan laukkoih , pidi kudamidä ostua .
‒ Zoja , ei ole välliä sij ua mašinah niškoi laukan rinnal , tulou se azettua loitomba , sanoi Pešaukko .
‒ Olgah , azeta täh , ei loitton ole . Sinä kuni kävyt , ostat vereksen Oma Mua -lehten , a minä tembuan täs kukkulaukas kaksi huavuo muadu .Pidäy pertikukis vaihtua muat .Minä huavozet tuon kerras bagažniekkah , a sit yhtes lähtemmö einehlaukkah .Huakkua ei ole aigua , viehäi kyly pidäy lämmittiä , syvvä šeimie .
Peša osti lehten , kaččou , ga välleni paikku mašinah niškoi lähembä laukkua , häi punaldigi mašinan .Otti lehten kädeh da rubei sidä lugemah .Häi ei dogadinnuh , ku minä astuin muahuavoloin kel siiriči endizeh mašinan kohtah .Mašin seizoi sit , bagažniekkah sydäin muat da panin diivua , kuspäi sih tuldih kaksi kapustan keriä da poimičču kazvoksienke .Vikse kengi kyzyihes mašinah .Vai minä loškain bagažniekan salbah , mašin ruttoh lähti hoduh vai savvuzen jätti .Minä jäin sih seizomah suu avvoi da käitgi huaralleh : Kunnebo yrrästittös , sattan ?Vot on ehki edenöi !Ga mi kummii ...
“Hyviä ” sanua mužikkah niškoi piäh tuli kerras äij y . Kai kykistimmös , sit nouzin , nostin käit , sit täppäin net kaikel väil bokkii vaste .Ga rua hos midä .En voinnuh ni smiettie , midä duumaija .
Täl aigua sih huahittajen uzlienke karahtih naine da sežo čakkavonke :
‒ Kunnebo sil minuutal jo pidi hänel ajua ?
Da sežo rubei sanomah , ellendin , omah mužikkah niškoi “čomii ” sanoi .
A minä seizon da smietin , ei yhtel minul ole , ongi toizil habakarii .Sit kačahtimmos naizeh , duumaičen , ga minun mužikkua nengozil sanoil čakkuau , kai taba rubei nouzemah .Minä kyzyin :
‒ Sinungo kapustat da kazvokset oldih bagažniekas ?
‒ A misbo sinä tiij ät , midä sie oli ? sežo jo tabavuksis kyzyi naine .
‒ Ga tiij än , minä sinne muat panin .
‒ Mittuzet vie muat ? kiiristi silmät naine .
‒ Mittumat pidi , moizetgi panin . Midä kiruot vierastu mužikkua ?
‒ Vierastu ? Nellikymmen vuottu elin , en tiedänyh on vieras .
Minun sellän tagan ryvähtihes Peša-ukko da kyzyi :
‒ Zoja !Midäbo täs seizot , ostitgo muat ?
Myö , naizet , möllötämmö vai toine toizeh , a sit mollei Pešah .
‒ Ga , Peša , kuibo sinä täs ? Muat minä panin bagažniekkah , a sinun “perät vai laulettih ”, sih jäin seizomah !
‒ En ajanuh nikunne , mašinan vai panin lähembä kerras sinun lähtiettyy .
Naine uzlienke trihkahtih nagruo da virki :
‒ Minä ellendin !Sinä muat panit meij än mašinah .Nygöi minun kuldu venču vedi net muatkoile nämmien einehpussiloin sij as .Ukko jäi vuottamah kniigu nenän ies , kuni minä ostan muamale einehet , tulen , panen bagažniekkah da lähten ostamah einehii iččeh niškoi .A häi sini vedäy kazvokset da ostokset muatkoile .A mittuine teile on mašin ?
Mašinat piävyttih yhtenjyttymät , noumeratgi yhtel 833, a toizel 835.
Minä höpsevyin .
‒ Midäbo nygöi ruammo ?
‒ Vuotammo ! Tulou , ei muatkoi ruvenne čuajuu muanke vävvyle juottamah .Häi täs rinnal eläy .Minä jälles tädä vieraitan kniigas .Mis vai – kniigu käis !Kuule , naine , voinnuzitgi mašinah istuokseh , ga ei dogadinnus , ku vieras akku istuu .
‒ Älä mužikkua čakkua , ei ole häi nimis viäry . Enzimäine viäryniekky minä !
Peša seizoi da muheloitti , viippai käil da sanoi :
‒ Onnuako sinun mies ajau ?
‒ Da , häi on ! Nu , ihastuigo muatkoi , Iivan ?
‒ Midä ihastui , häi leibiä murginakse vuottau ! Mitbo mualoi ollah ?Muamo sanoi , ei häi sidä kučutannuh .
Peša , kačon , ga ei tuskevunnuh .Midäbo hänel on tuskevuo ?Ičegi viäryniekku .Istuu mašinas , ei näi , mučoi huavoloi kikittäy astuu siiriči , a häi lehteh möllöttäy .Kuulou vie minuspäi , tulou momentu , a nygöi pidäy olla vaikkani .Yhtelläh tämän pudron piälimäine sevoittai olen minä .
Nenga myö tuttavuimmo Iivanan da Svetanke ‒ ylen hyvät rahvas .Nygöi puaksuh ajelemmo yhtes meččäh muarjah , gribah .Muitegi vastavummo .Olemmo hyväs mieles , ku moine tapahtumu meil rodih .
ČUAJUNMUAGARI
‒ Vai , Zoja , kummatit !Ammui nenga en nagranuh !Nu , ku lähti tämä teemu “segavus da hairastus ”, sit kuunnelkua , dai minul on moine tapahtumu , sanoi Vera .‒ Tytär minun Lena jälles opastundua vračakse Piiterihgi sai ruadopaikan . Sen työ tiij ättö , minä sanelin .A kui ajelin tyttären kozičuksel , sidä etto tiij ä, kuunnelkua .Lena soitti , gu tullah hänellyö sulhazikse .Georgii-mies , sežo vrača .Häi ylen äij äl tahtos , ku kozičuksel oldas vahnembat , anna hos kudaitahto yksi .Ukonke piätimmö , ku lähten minä .Häi minuu ehtäl suatti junah , a huon deksel Lena da Georgii vastatah vokzualal Piiteris .
Koispäi rodih kiirehel lähtendy , ei puuttunuh ni kylläl čuajuu juvva .A työ tiij ättö , mittuine olen čuajunmuagari !Ga Fed’a-ukko sanoi , annetahgi junas čuajuu , voit kyzyö hos min stokanua .Muga minä ruavoingi .Konzu vagonanhoidai rubei kehittämäh čuajuu , minä huigienvaruamata kyzyin kolme stokanua .
Vagon oli kupeinoi .Minunke yhtes oli naine kahten tyttärenke , vie školanigäzet tytöt .Čuajun juoduu kaikin rubeimmo kerävymäh muate .Aigu oli jo myöhäine .Naine da lapset viertih da tervähgi uinottih .A minul čuaju rubei pyrgimähes järilleh .Smietin huondeksessah en tirpa , pidäy nosta .A tiij ättöhäi , mittuine olen varačču .Kupees paloi vai pieni lampočkaine , oli hämäri .Kalidoral oli valgei .Järilleh astujes , kačon , vastah astuu mies yösovis .Korgei kazvol , järei , mustat turbiet aldozil tukat , korvien juuris harmuattavat , mustat usat , gu kegälehet .Minul kerras hörö piäh tuli , kui astuo siiriči , minä sežo en ole laihazii inehmizii .Kerras punaldimmos ikkunahpäi da seizon , vuotan , anna häi astuu .Konzu häi tuli minun tazal , sanoi : “Hyviä yödy !”Minä vastain : “Hyviä undu !”Astun ielleh .A kudaibo kupee ?En musta !Hiiven hil’l’azeh , kačon uksi piiruzelleh .Kačahtin , ga minun sij a tyhjy .Jälles valgiedu kalidorua kupees oli pimei .Käzimujamizin piäzin omah sij ah .Vierin , säräitti viluu , od’d’ualan vein korvissah da šupetin malittuu , ku Jumal minul avvutti piästä sij ah .Vai midälienne ozuttihes , buitogu sij a ei ole ihan moine , pielus korgiembi , od’d’ualu hoikembi .A väzyksis onnuako muga ozutahes , da vilun jällel .Vähäzel alevuin , kuulen minun od’d’ualu lähti kulgemah jalgoih päi .Minä kahtel käil tartuin sih da avain silmät .Ihan nenän vastal oldih mustat usat .Net čuhkuzil sanottih :
‒ Naine , sinä virut minun sij al .
Minun suuspäi iäni ei voinnuh lähtie .Vai jalgu od’d’ualan ual nouzi , ku andua potkal , ga mies painoi sen alah .Sit äski minä ravahtimmos .Mužikku nosti mollembat käit yläh da ruttoh lähti kupeespäi .
Särevyin tukul , čakkain iččie , ku olen poloine lähtenyh ajelukseh .Sih tuldih vagonanhoidai , häi sežo mies , da peräh “usa ”.Piäh hurahtih mieli : yksi bandu !
Hoidai sanoi :
‒ Naine , sinä hairoit !Sinun sij a on rinnal olij as kupees .Läkkä , minä suatan .
‒ Nikunne en lähte enne huondestu , iče smietin , menetiij ä kunne vietäh !
Sit “usa ” kyzyi :
‒ Naine , oligo sinul pieluksen ual kniigu ?
Minä huarotin silmät da vägi lujah vastain :
‒ Mittuine vie kniigu ?Nimittustu kniigua ei ole !
‒ A oppikkua syvätä käzi .
Minä sydäin da vein pieluksen ualpäi sangien kniigan .
Sih hälyh vastalpäi sij as nosti piän ruavas plieššipiä mužikku .
‒ Vie minuu , hoidai , ruttozeh omah sij ah , kuni en liikkunuh mielis !
“Usa ” muhahtih da sanoi :
‒ Naine , älä hermostu , kai on hyvin ! On tapahtumua vie uaze !Hyviä undu !
Minä en virkanuh ni sanastu , vai smietin , pidäy la raviembah kabrastuo iäres omah sij ah .Hätken en voinnuh uinota , kodvan vie särizin .Loškettih rattahat , ajettih vastazet junat , kuului viheldys .
Huondeksel havačuin aij oi .Konzu naine lapsienke nostih , minä olin jo valmis lähtemäh .
Naine virki :
‒ Vie čuassu pidäy ajua , aij oi selgit .
‒ Voibi sit šušši heittiä .
Naine ližäi :
‒ Voibi čuajuu pakita !
‒ Ei , ei ! Minul ei pie , minä illal jo join kolme stokanua , minukse roih .
Kui naine sanoi mugagi rodih .Čuasun peräs olimmo Piiteris .Perronal rahvastu ligi-ligenah .Minä ečin silmil kioskua , kudualluo Lena käski vuottua .Terväh sen lövvin , dai laučaine rinnal , istuimmos .Syvästi hengästimmös , istun huolettah .Piän nostin , ga kolmen askelen peräs seizou “usa ” da soittau .Syväin n’ulahtih jalloin pohjazih .Telefon korvas da vai pyöriy sinne tänne .Minun dogadi , kumardi piän .Minä punaldin piän toiziele .Kačon , ei nikunne kerävy , vai haikostelehes kioskalluo .Vuotas , soitan Lennule , kus hyö ollah , sanon , rubien vuottamah vokzualan sydämes , kus lippuloi myvväh .Lennu vie kyzyi mikse , a minä vastain , ku muga pidäy .Nouzin , otin sumkat da kačahtimmos “usah ”.Häi seizoi sellin da myös oli telefon korvas .Kiirehel juoksin vokzualan sydämeh lippukassoilluo .Vai ehtin heittiä komšut ičen viereh da ruveta kaččelemahes , silmih myös puututtih “usat ”.Häi astui kohti minuh päi .
Midä hänel minuspäi pidäy , mitahto rozvomiehii on .Kunne Lennu hätkestyi ?Ičekseh muga duumaičen .
Kačon , ga juoksou !Korgei mies rinnal .Tämägi on sit Georgii !Kenehes häi on , buitogu tuttavah ristikanzah , smietin ičekseh .Lennu tartui minuu sebäilemäh , a mies sebaili “usua ”.Sit tuli oij endi minule kukat da sanoi : “Georgii !A tämä minun tuatto , sežo Georgii , Georgii Abramovič .Häi sežo on vrača , ajeli Petroskoile , vaste tuli junal .”
Tytöt , tiedäzittö , sil aigua ku suannus , minä mennyzin läbi muas !Georgii Abramovič oij endi minule käin , hänen mustien usien ual avavui riädy valgiedu hammastu .Häi virki :
‒ Terveh , hyvä ristikanzu !Kui sinuu kučutah ?
Minä oij endin oman särizij än käin da vastain :
‒ Mi-minä , Ve-vera , Lenan muamo .Fed’a-tuatto jäi kodih , hänel ruadoh pidäy , häi vie ruadau .
‒ Nu , läkkiä mašinah , emmo täs rubie seizomah , sanoi nuorembi Georgii da koppai minun sumkat .
Mašinah “usanke ” ‒ Georgii Abramovičanke ‒ istuimmokseh rinnai tagaistuimele .Minä kačahtimmos häneh da moine rodih kummu , en voinnuh tirpua , rubein nagramah iänehes enämbäl da enämbäl .Häi sežo minun peräh .Lapset hörkötettih meih , ei tietty , mis on dielo .Lennu ei tirpanuh , kyzyi :
‒ Mammi , mibo tämä kummii ?Midäbo nenga nagratto kahtei , meile sežo himoittau tiediä ?”
‒ Ga myö olemmo svuatunke sano vai tuttavat !
‒ Kui tuttavat ? huarotti silmät tytär .
‒ A vot muga ! Minul kai puutui muata hänen postelis !
‒ Mammi , midäbo sinä mälliät ? Oletgo tolkus ?
‒ Olen , olen , ihan hyväs tolkus ! Mugahäi , Georgii Abramovič ?da myös mollei azuimmo lokotuksen .Sen läbi minä virkin :
‒ Tulemmo kodih , sit sanelemmo da rubiemmo nagramah yhtes .
‒ Georgii Abramovič , a misbo sinä sait tiediä minun peräs olla vokzualal , matkata kunne minä matkain ?
‒ Se minä hänele soitin mennä toizeh kohtah vuottamah , sentäh gu Lena käski . Myö diivua panimmo , mikse sij an muutitto .Toinah nygöi sanotto ?virki Georgii .
‒ Vai piäzemmö kodih , kai sanommo !”
KEZOIN KYLBII
‒ A tytöt !Olemmo myö ystäväzet ei vähäzel , a enämbäzel , yhtenjyttymät .Kiirehtämmö azuo , a sit vaste duumaičemmo .Votgi hairahtustu rodieu , sanoi Niina .
Ukko hänel on Mišanimelline , a kuččuu händy akku Min’kakse .Puaksuh sanou muga : “Minä Ninka da minun Min’ka ”.
‒ Kaksi vuottu tagaperin minä Ninka da minun Min’ka , kuldu venču , ajelimmo huogavumah enzikerran lämmäh muah . Lapset avvutettih ostua ajelus .A mittuine sie oli minunke kummu , kuunnelkua .Sidä kummua ei tiijä niken , a teile voin sanuo , teispäi se ei puutu vierahah korvah .
Puutuimmo Min’kanke , kohti sanuo suarnah !Čoma paikku , merirandu , lämmin vezi dai siä , hyvät rahvas ymbäri , a kus elimmö , ga eihäi ni sanuo sua maltua !Kai azuttu kunnon luaduh .Syötettih magiedu dai huogavoaigu oli organizuittu hyvin .Hotellin noumeras elimmö ukonke kahtei .Perti valgei , suuri galdari , pezevyndyperti suuren vannanke , sidä sanotah “džakuzikse ”, duuššu , vala vetty hos min .Nu ruaju , toizin et sano !
Yhteššy piän oli loittoine ekskursii ,vägitukul väzyimmö .A ehtäl jällel ildastu vie himoittigi konsertah .Artistoi kaikin kiitettih .Minä Ninka da minun Min’ka piätimmö lähtie , a väzymine kaimata džakuzis .Ekskursiel olles meijän rinnal ainos pyzyi meijänigäine puaru da jälgimäi myö tuttavuimmo .Jo järilleh tulles naine sežo sanoi , hos väzyimmö , ga on aigua huagavuo dai vuahtevannas viruo .A minä kyzyin , mibo se vuahtieloi on .Häi sanoi , gu se on vannah niškoi , vähäzen valat , pieksät , nouzou valgei vuahte .Sit viru vai da liguo !Minä kyzyin , kus suas mostu vuahtettu ostua .Häi nevvoi , sidä myvväh lar’kas ihan hotellin vieres .
Konzu tulimmo hotellih , ilmoitettih , ku pidäy kiirehel matkata murginale , eiga loppuu sen aigu .Vuahte jäi ostamata .Himo oli suuri viruo šupettajas valgies vuahties , da tulduu pertih sanoin ukole :
‒ Minä lähten vannuvuahtettu ostamah , ostan lar’kas da kerras menen vannah .
‒ Osta hos vuahtettu , hos tuhkuporuo ! Minä vieren huogavumah , huuhtommos ehtypuolel duušan ual , sanoi Min’ka da brekottihes keskikoikale .
Minä varustin pehmien haluatan , vuaropaikan pezendypertih da lähtin juoksemah lar’kah .Ostin pättävän ostoksen da kiirehel karahtimmos pezendypertih .Eihäi pidäs kiirehtiä !Toiči suasgi hillembäh .Ga moine olen habakari !Naine , ku sanoi valua vähäine vuahtevetty , ga minä en ni ruvennuh lugemah instruktsiedu , valoin puoli butilkastu .Vierin vannah , vuahte nouzou da nouzou , opin käil sidä siirdiä , ga min enämbäl šelommos , sidä enämbäl nouzou .A kui et šelo ‒ pidäy ajua vuahte , ku se ei kattas piädy umbeh .Jo istuimmos , vuahte nouzou da nouzou , jo murdavuu piäliči laijas .Huogavuo vannas ei vuidinuh .Huuhtaldimmos duušan ual .A kus vuaropaikku ?Haluattu ?Min’ka minun suvaiččou toiči riäzittiä da šuuttie midägi .Nareko sen azui , ku minä alasti tulizin pertih .Duumaičen hyvä , minä nenga “märgy-šlöpöinny ” n’ulatammosgi rinnale , anna kuivuau .Hil’l’azeh hiivin pertih da čutvai en pakkunuh .Kravatis virutah kahtei .Min’ka hurstizen ual piänneh , a naine rinnal maguau haluatas , minun haluatas .Rožat voittu sagiesti kremal , a silmien piäl ogurču pyöräköt .Kummua kukastu !Silmil rubein eččimäh , mi olis temmata da andua nennii voijettuloi rožii myöte .Anna tiijustetah , mittuine olen tavas !Kačon , ga minä olen vierahas pertis .Uskottogo , tytöt , mittumas minä olin beketis .Ei sua sanuo maltua !Minä alasti hiivin pezevyndypertih .Ruttoh , kuni ei havačuttu ižändät , tembain käzivarrele omat sovat .Piäle heidy ličata märräl rungal en voinnuh da pitkien märgien tukkienke ei olluh annettu valdua , oli kiireh .Anna kalidoral nähtäh alastoidu , migu tavatah vierahas noumeras ‒ reknai minun piä .
Hil’l’azeh avain uksen kalidorale , kačon ‒ eigo kedä kävele .Hyvä , ku sil aigua kaikin huogavuttih .Kačahtimmos rinnal olijah ukseh 212.Oma !Kačo kus on oma , avvoi suu !Ičekseh čakkavonke n’ulahtimmos “kodih ”.Min’ka magai suremata .
Vilu säräitti kogonah .Laskin vannah lämmiä vetty da čukeldimmos sinne .Mieleh juohtui , ga vuahtebutilkaine jäi sinne da vie vuahtemätäs vannah .Propadikkah se vuahte , sentähhäi kai tämä segovus rodih .Vai anna prostitah ristittyzet minuu riähkähisty !
Kodvazen peräs susiedoin galdaril kuului kova pagin .Min’ka sanoi : “Midä susiedat koval iänel paistanneh .”“On vikse pričin , hil’l’azeh virkin minä . ‒ Da smietin , ičegi ollah viärät , muatah , a uksi lukkuomata .”
Vot tämä minun kummu !
Naizet riputtih vačois sissäh nagrettih , kyynälet valuttih silmis .
‒ Da-a-a ! Ninka , sinun čuudo piälimäine čuudolois !Minun mannoi teijän čuudoloinke ku valgei varoi , sanoi In’a .
‒ A olisgi itkupaginoi , ga jätämmö net toizeh kerdah . Mugahäi naizet , kuldazet ystäväzet ?sanoi Niina da ližäi .‒ Toizeh kerdassah toinah uuttu iluo da vesselästy luommo , emmo rubie itkemäh ! Itku ruppii ližiäy rožih !
Ystäväzet
Livvi
New written Livvic
‒
‒
‒
‒
‒
‒
‒
‒
‒
‒
‒
‒
‒
‒
‒
‒
‒
‒
‒
‒
‒
‒