Texts
Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help
Zinaida Dubinina. Suarnu Kotkatjärves
Zinaida Dubinina
Suarnu Kotkatjärves
Livvi
New written Livvic
Lapset
Pet’t’u da Kat’oi lämmittih päčil pihal tulduu , nygöi vuotetah babua :
– Baba , tule huolita , myö sinule sijazen varustimmo .
Babal on hyvämieles , muheloittau .
– Baba , sanothäi suarnan , ei tirpa Pet’t’u .
– Suarnua-vuarnua leppiä lyngiä , hebo hännän kikitti , sinne Pet’t’u vikitti , luvettelou baba päčile nostes .
– Ei , baba , sanou Kat’oi , sanele hyvä suarnu .
– Kusbo minä otan teile ainos uuttu suarnua ?
– Nu sanele , kui elittö ennevahnas .
– Ennevahnas , počin pahuas , niärittäy Pet’t’u .
Baba vieri , kohendihes hyvin , lapset rinnal .
– Nu , kuunnelkua , sanelen teile , midä kuulin vahnembis . En tiijä , ongo se suarnu vai tozi .Ammui se oli .Ei olluh silloi tiä ni dorogoi , ni mašinoi , ni linnoi .Oli hieru järvirannal .Eli sit hierus yksi briha .Oli häi vägevy da rohkei , sikse sanottih händy Kotkakse .Paras hierun tyttö Aino suvaičči händy .Häi sežo äijäl suvaičči Ainuo .Tyttö oli ylen čoma , hänel oli pitky valpas kassu da sinizet silmät .Sobu da rauhus oli hierus dai heijän perehien keskes .Hieru jo varusti svuad’bua .A Kotku toizien miehienke lähti meččyiččemäh loittozih kohtih .Sie hyö elettihgi meččymökkizes .
Pahus tulou vuottamattah , eigo työnnä ielpäi viestii .Yhtenny päivänny tuldih hieruh kuččumattomat gost’at .Ajettih , karahutettih loittozes muaspäi kiškojat da pahanluadijat suuril venehil da miekoinke : ruočit – nenga nimitettih heidy karjalazet .Hyö kiškottih rahvahil elot , erähii tapettih , nuorii naizii da tyttölöi otettih keräle .Oli sit itkuu da pahua mieldy hierus , gu ei olluh kel puolistua rahvastu , loitton oldih miehet .
Sit tuldih miehet , hyö tuldih hyvän sualehenke , ga ei olluh iluo hierus .Svuad’bugi pidi eistiä .Ainuo ei otettu ruočit , muamo ehti peittiä händy .No nygöi pidi piästiä omii ruoččiloin käzis .Miehet lähtiettih kiškojile peräh viluh pohjazen muah .Lähti Kotkugi , Aino jäi vuottamah händy .
Meni aigu , tuldih järilleh miehet , piästettih naizii .Ei kaikin piästy eloh omale rannale , olihäi sie suuri tora .Ei tulluh Kotku .Niken ei voinnuh sanuo , oligo häi elos vai sai surman sie , vilus vierahas muas .
Hieru eli ielleh , pahus rubei unohtumah .Vai Aino ei voinnuh unohtua Kotkua , eigo uskonuh hänen surmah .Aino vuotti omua armastu .Puaksuh seizoi häi järvirannas , kačoi sinnepäi , kunne lähti Kotku , da pajatti :
Kusbo olet , armahaine ?
Kusbo kulgenet , kuldaine ?
Kus kulgenet ?
Mikse et vastua ?
Äijät kozittih Ainuo , vai häi ei tahtonuh mennä nikelle miehele .Sit kožičči händy hierun vahnin , bohattu vahnembahine mies da tuatto rubei andamah händy miehele .Aino itki , pokoroiččih tuatale da muamale , saneli , kui häi vuottau Kotkua , no niken ei kuunnelluh händy .Sit tyttö piätti : parembi kuolta , migu mennä miehele mielipuolizele .Nengozien mielienke lähti tyttö koispäi , lähti meččäh .Kyynälienke astuu häi kunne piä kandau , eigo eččinyh troppua , eigo kaččonuh jälgii .Muga astui häi kogo päivän kuni ei tulluh järvirandah .Oli ehty , päivy laskih .Tyttö istui randukivel , kyynälis läbi kačoi häi vedeh da pajatti :
Taivas on muzavansinine
Da tiähtytty se täyzi .
Minun nuori sydämeni on
Igävii duumazii täyzi .
Kunnebo , kuldazet tiähtyzet ,
Työ peityttö päivän tulduu ?
Kunnebo jovvuit armahaine ?
Ei viestisty sinus kuulu .
Uinottih tuuli dai aldozet ,
Vai tiähtyzet ei muata .
Sanokkua jo armahale ,
Anna ei minuu vuota .
Udu heityi järven piäle .Kaččou tyttö uduhizen niemen agjas lahten tagan , buitogu tytöt kävelläh tansus , viuhkutetah Ainole , kučutah sinne .
– Hyvä olis olla heijänke , unohtua kai tuskat , duumaiččou Aino .
Heityi häi vedeh da lähti uidamah lahtes poikki .Uidau , uidau , a randu se buitogu ni lähene ei .
Väzyi tyttö , nägi kiven lahten selläl .
– Huogavun kodvazen , duumaiččou tyttö .
Uidi häi kiven rinnale , vai kosketti käil kivie , se i čuglahtih vedeh .Sinne tyttögi matkai kivenke järven pohjah .Vien neidozet rannas sežo hypittih vedeh .Sorzu kriäčkähtih kažlikos , sit kai hilleni .
Hävii Aino .Händy opittih eččie mečäs dai vies , no ei löytty .Sit lähti pagin hierus , buito nähtih händy meččyrannal kivel istumas .Hänen pitkät valpahat tukat läpetetäh kuudaman valgies , häi sugiu niidy da itköy .Rahvahan nähtyy kerras hävii .Kerran tytöt pöllästyksis juostih kodih kezoilpäi : “Ainuo näimmö !”Arvattih rahvas : vedeh meni Aino .
Jälles sidä ei mennyh äijiä aigua , gu Kotku tuli kodih .Kus häi oli nenga hätken ?Händy äijäl satatettih sit suures pohjazen toras , odva oli hengis , konzu löydi händy Anna-buabo , kudai eli sie pienes mökkizes pohjazen muan rajal .Oli se buabo parandai da tiedoiniekku .Häi parandi da kačoi voimattomua .Hätken oli Kotku tiijottomannu da tunnottomannu .Sit gu häi toindui da avai silmät , ezmäzet hänen mielet oldih Ainos .Häi saneli Ainos Anna-buabale .A buabo buito jo tiezi , sanoi hänele :
– Parane , piäze jalloilleh .Aino vuottau sinuu .
Muga meni vie vähäine aigua .Kerran Kotkal rubei ylen äijäl tuskuamah vačan , nikunne ei voi syndyö , vois , ga lendäs kodih .Häi sanoi oman tuskan Anna-buabale .
Ehtäl buabo lähti kunnelienne , tuli myöhä , kerras vieri muata .Huondeksel häi nouzi ylen aijoi da sanoi Kotkale :
– Nygöi sinul pidäy huolittua kodih .Ainole on ylen paha .Huolita , toinah ehtit .Andakkah Jumal sinule vägie .
Kotku lähti matkah .Häi huolitti ylen äijäl , no ei ehtinyh .Sanettih hänele rahvas , kui vuotti händy Aino , kui häi hävii , kui nähtih händy vedehizenny .Ylen äijäl žiälöičči Kotku Ainuo .Puaksuh nähtih händy soudamas järvie myö venehel libo seizomas järvirannas .Midä tahtoi häi järves , midä vuotti ?Ken sen tiedäy ?
Kerran loppukezäs ajoi häi venehen randah .Vezi oli tyyni järves .Kuudamaine loškotti taivahal , se nägyi viesgi .
– Mi kummii ? Vaste tua järven pinnal ei olluh nimidä , a nygöi on sie suuri kivi , a kivel istuu tyttö .Valpahat tukat läpetetäh kudamanvalgies .
Kotkan syväin hypähtih : “Aino !”
Ei hätkie duumainnuh , hyppäi vedeh piästämäh omua armastu .Piäs yksi mieli : “Vai ei hävies !”
Uidau Kotku , huolittau , a kivi ei lähene .A sit järvel nouzi moine suuri bauhu , ilmu pimeni , tuuli ulvou , allot ei anneta uidua , da vie jallal mihlienne sevottih , verkogo sie vai veziheinät .Se vienižändy nosti nengozen siän , gu suaja Kotku omakse .Uppoi Kotku , a järvie sidä ruvettih nimittämäh Kotkan järvekse .Nygöi nimi vähäzel muutui , se on Kotkatjärvi .
– Ga sehäi on meijän järvi ! sanou Kat’oi .– Baba , a näitgo sinä vedehisty Ainuo ?
– Ei , minä en nähnyh , a died’ois teijän nägi .
– Oi , baba , sanele , kui died’oi nägi vedehisty . Died’oihäi sanoi sinule .
– Nu , se rodieu jo toine suarnu . Sanelen sen huomei ehtäl , a nygöi uinokkua .
KAKSI TIÄHTIE
Myös tuli ehty .Lapset jo päčil , vuotetah babua .
– Baba , uskaldithäi sanella suarnan . Tule teriämbi , Pet’t’u ei voi tirpua .
– Tirpakkua . Pidäy ildaine varustua .Jälles ildastu .
Konzu baba piäzi päčile , Kat’oil jo kyzymys valmis , jo päiväl se oli mieles :
– Baba , a miksebo itki vedehine ?
– Kuunnelkua suarnu , sit tiijustatto , sanoi baba .
Lapset hillettih , suarnu tulou .
Kerran hierun brihačut lähtiet tih kalah loittozele meččyrannale .Ajettih sinne venehel .Oli kevät , kuvun aigu .Kala tuli hyvin .Ehtäl brihačut laskiettih verkot da pöšit vedeh , iče lähtiettih varustamah yösij ua .Kannettih puudu tuleh niškoi , katkottih havvuu magavosij akse .Sit luajittih tuli , keitettih kalua .Kaikin oldih hyväl tuulel , olihäi heil tiä oma valdu , a ymbäri oli kaunis luondo , ainos läheine da tuttavu järvi , meččy .Kohtu oli ylen čoma dai siä oli hyvä .
Brihačut syödih , sit vie hätken istuttih tulelluo , paistih .Ehty heityi hil’l’aine , päivy laskih , kerras rodih atkal .Linduzetgi vaikastuttih .No tuli paloi vesselästi , suuren kuuzen al oli valgei , hos brihačut ainos mustettih : ymbäri on tundematoi muailmu , kudai on toiči paha ristikanzua vaste .Mikselienne ruvettih pagizemah vedehizis , mustettih , kedä otti järvi .Nenga sanottih hierus , konzu kentahto uppoi .Toiči meččygi otti , sie sežo on äij y arbuamattomua .
Iivan oli vahnin brihaččuloin keskes , jo täyzi briha .Häi sanoi :
– Vierkiä vai muata .Ei teidy koske niken .Muakkua kodvaine , nostatan teidy aij oi pyvvyksii kaččomah .
Häi toi da pani tuleh kaksi sangiedu puudu .Brihačut viertih .Kaikis nuorembi Vas’oi tuli Iivanan rinnale .
Havačui Iivan kerras buito ken nostatti händy .Kuulou : järvelpäi kuuluu itku , naizen iäni .
– Mi kummii ? Ken nygöi yöl itköy sie ?Toinah kelle abuu pidäy ?
Hyppäi Iivan , juoksou randah .Rannal tuhjot , oksu ročkahtih Iivanan jallan al .Järvel milienne pläčkähtih vedeh , gu suuri kala hyppäi .Piäzi Iivan randah , kaččou : tyynel vien pinnal kare matkuau .
– Kala hyppäi , duumaiččou briha . – Ei nikedä nikus . Bluazniu vikse minuu , ozuttih se iäni .
Meni tulelluo , kohendi puut tules , vieri .Ei hätkie mennyh , gu myös kuuluu itku .Kuundelou tarkah : juuri hyvin kuuluu naizen iäni da moine abei itku järvelpäi .
– Nygöi se kačon , ken sie on .
Tuhjolois astui hil’l’azeh .Järvi ies , a rannas loitombazennu kivi järvespäi kokottau , a kivel tyttö istuu da itköy .Yöt keviäl ollah valgiet , tyttö valgielois sovis nägyy ihan hyvin , pitkät valpahat tukat olgupiälöi myö .
Kivyt kilahtih Iivanan jallan al .Kerras kai hävii , ni kivie , ni tyttyö , vai aldozet vies .
– Vuotas peityn , duumaiččou Iivan . Meni tuhjoloih , kaččou oksis läbi : myös tyttö istuu kivel .Moine nuori da čoma tyttö da muga abiesti itköy .
Iivanal rodih žiäli tyttyö .Hänele ni mieleh ei tulluh , gu se voibi olla vedehine , a vastavundu vedehizenke voibi olla pahakse ristikanzale .Häi nägi vai tytön , kuduale pidäy avvuttua .Ylen varovazesti , gu ni mi ei rodžahtazihes , työndi häi venehen rannas , soudi iänettäh kiven rinnale , koppai tytön kivelpäi da istutti veneheh .Tyttö vai oikahtih , a sit sanou :
– Passibo , nuori mies .Sinä piäs tit minuu vienižändän käzis .Sinun venehes se ei voi muuttua minuu nimikse .Sovva nygöi , huo lita randah .Etgo varua , väistätgo vienižändän ?
Iivan soudau täytty vägie , a järvel nouzi moine bauhu .Allot lykitäh venehty , gu lastustu , vai lujah soudau Iivan , eigo ozuta varavuo .
Voitti Iivan pahan väin , piäzi veneh randah .Järvi hilleni myös .Tyttö da briha istuttih rannas da paistih .
– Kenbo sinä olet ? kyzyi Iivan .
– Minä olen Aino .
– A , minä tiij än . Meil tiä saneltih sinus da Kotkas , kui työ suvaičitto toine tostu , kui uppoitto täh järveh .Sinuu sanottih vedehizekse .
– Vienižändy luadi minuu vedehizekse . Häi käsköy luadie pahua rahvahile , vediä heidy järven pohjah , a minä en tahto .En tahto eliä pimies järven pohjas .
– Sidägo sinä itkit ? kyzyi Iivan .
– Minä itkin sidä , gu en voi löydiä Kotkua , sanoi tyttö . – Minä tiij än , häi uppoi täh järveh , vienižändy upotti händy . Kačo , tuas nägyy vies hänen tiähti .
– Se tiähti ei ole vies , se on taivahas , sanoi Iivan . – Vies on vai sen kuvahaine . Kačahtai taivahah .
Tyttö kačahtih taivahah da muga ihastui : Se on Kotku .Kačo , häi lipettäy minule .Häi kuččuu minuu !
– Sinä olet nygöi mual , voit eliä meij änke . Minä suvaičen sinuu , sanoi Iivan .
– Ei , ei , armas brihaine . Minä en voi eliä mual .Minähäi olen vedehine .Myö , vedehizet , vai yöl toiči nouzemmo muale , kižuammo järvirannas , konzu ei ole päivästy .Vai päiväine nähnöy meidy , myö kerras muutummo uduzekse .Minä tahton muuttuo pilvyzekse , minä tahton lendiä taivahah , kus on minun Kotku .Sinä lövvät ičele hyvän tytön mual , sinä rubiet suvaiččemah händy , kui minä suvaičen Kotkua .Minä tiij än , rahvas maltetah suvaij a .Kačo , taivasrandu valgonou , terväh nouzou päiväine , minun aigu on lähäl .Minä en unohta sinuu , minä avvutan sinule , sanoi tyttö da rubei häviemäh , muuttumah uduzekse , sikse gu päiväzen enzisugahat koskiettihes muadu da kaikkie , midä on mual .Luondo rubei elvymäh .Kukkazet avavuttih , linduzet ruvettih pajattamah .
A pieni valgei pilvyt , kuduakse muutui Aino , lähti tabuamah toizii .
Pahas mieles astui Iivan tulisijah .Hiilet vie oldih hiilavat tulisijas , häi ližäi sih puudu , puhui tulen , sit nostatti toizii .
Iivan nägi , kui kummeksij en kačotah häneh toizet .Iivan oli gu toine ristikanzu : ei muhahtai , ei pagize .– Mibo hänele rodih ? duumaij ah brihačut .A Iivan jo ni iče ei voi ellendiä , oligo se kai ilmizin vai unes .
Kai oli endizelleh hierun elaijas , vai Iivan jälles sidä yödy ainos oli pahas mieles .Puaksuh häi yksin ajoi venehel sille meččyrannale , seizoi sie rannas , kačoi vedeh , kačoi taivahah .Häi nägi : taivahas Kotkan tiähten rinnal oli nygöi toine tiähti .Häi tiezi , se on Aino .Tiähtet rounuku šupetettih , paistih keskenäh , tahtottih midälienne sanuo Iivanalegi .
Kerran Iivan astui rannaspäi hieruh , kui ainos piä alahpäi .Häi nostaldi piän da nägi tropal tytön .Valpahat sovat , valpahat tukat olgupiälöi myö , suuret silmät .
Briha kai azetui :
– Vedehine !Aino !
– En minä ole vedehine , sanoi tyttö . – Minä olen An’n’oi , tulin t’outalluo ad’voih .
Kerras mieldyi Iivan sih tyttöh dai löydi hänes oman ozan .
Jälles sidä ei nähty vedehisty meij än järves .
Suarnu Kotkatjärves
Livvi
New written Livvic
–
–
–
–
–
–
–