Texts
                                            
        
            Return to list
            
                    | edit | delete | Create a new
         
            | history
            | Statistics            
            | ? Help            
        
        
        
            Jakovlev Sergei .
            Oma elämä
         
        
        
                
              
        
        
    
        
                
        
            
            
            
                    Jakovlev Sergei 
                
        Oma elämä
        
        
        Karelian Proper
                
New written karelian
                
      
             Oli lašta Jyrillä,
 Oli niitä kymmenen,
 Naini hänen Lukerie
 Täššä oli voimakaš. 
 Šynty lapši viimeni,
 Toivo pantih nimekši. 
 “Toivoh pitäy toivuol’l’a”,
 Aina naiset nakrettih. 
 Piti Jyrki poroja,
 Oli monta kymmentä,
 Mutta tultih “ottajat” –
 Kaikki vietih pihašta. 
 Elä ruohi virkata,
 Šuuta vaštah avata! 
 Heti šelkäh annetah –
 Jouvut, poika, USLONah. 
 Puavo, Jyrin kaveri,
 Ei vain antan eloja,
 Vietih Puavo šammaleh,
 Šielä mieš ni ammuttih. 
 
 Alko toini elämä,
 Kaikin tultih kolhosih. 
 Ruatah hyö nyt joukolla,
 Tienatah “työpäivijä”. 
 Ei ole hätyä lehmälla
 Lämpimäššä liäväššä –
 Meijän miehet pärjätäh
 Vaikka joka paikašša. 
 Mutta nälkyä šemmoista
 Eipä kuullun ikineh,
 Kuoritettih petäjyä,
 Šiitä jauhuo myllättih. 
 Tovellini pöläššyš:
 “Millä šyöttyä lapšija?” 
 Naiset-raukat poltettih
 Kaikki omat voimaset. 
 Šiitä šota ryjähti,
 Jyrki kato kauhiešša. 
 
 Niin kuin kaikki kaverit
 Toivo työššä kašvahtu –
 Rupei kalamiehekši,
 Tuli omah kolhosih. 
 Laitoš oli voimakaš
 Työššä monta ihmistä:
 Stahvei-ukko alotti,
 Ehla-ukko jatkeli. 
 Kalua äijän pyyvvettih,
 Šeiso šuorah kolhosi –
 Ehla-ukon aikana
 Piäsi miljoneriksi. 
 Tuotih uuvvet mouttorit,
 Pyyvvykšijä oššettih. 
 Apuh uuvvet traktorit –
 Voit jo tietä rakentua. 
 Toivo oli kalamieš,
 Äijän kalua pyyteli,
 Täytti kaikki tehtävät,
 Pereh oli kunnošša. 
 
 Konša kuulet tämmöistä,
 Mieleh tulou poverkka:
 “Jyrki jyvi juurija,
 Toivo työnti tonnija”. 
 Täššä vois ni muhahtua,
 Još ei ois niin ikävä. 
 Nyt myö aina kiissämmä:
 “Konša oli parempi?”,
 Mutta jokahisella
 Pantu oma elämä.