Texts

Return to review | Return to list

MATVEISTA SVʼATOI JOVANGELI. Kolmattakymmendä šeiččimeš piä (Kaheškymmeneššeiččimeš piä)

history

October 29, 2025 in 17:34 Ирина Новак

• changed the comments of the source
  from Тверские переводные памятники карельской письменности начала XIX века. Петрозаводск: КарНЦ РАН, 2020. С. 125–130, 171–172.
  to Тверские переводные памятники карельской письменности начала XIX века. Петрозаводск: КарНЦ РАН, 2020. С. 125–130, 180–183.

October 29, 2025 in 17:27 Ирина Новак

• changed the title of the source
  from ерранъ мія̈нъ Шюндю-руо̆хтынанъ Святой Іо̂ванг̧ели Матвѣйста, Карьяланъ кїӗлѣлля. Пійтери
  to Герранъ мія̈нъ Шюндю-руо̆хтынанъ Святой Іо̂ванг̧ели Матвѣйста, Карьяланъ кїӗлѣлля. Пійтери

October 29, 2025 in 17:07 Ирина Новак

• changed the text
  Kolmattakymmendä šeiččimeš piä. ¹ Huomenekšella keškenäh pandih kaikin arhereit i rahvahan vanhemmat Šyndyruohtinah nähä, jotto händä tappua. ² I šidohuo hänen, šuatettih i annettih vanhemmalla Pontiskoila Piluatalla. ³ Šilloin, kuin nägi Iuda, hänen andaja, jotto hänen viäritettih, tuli hänellä ylen pahamielešti, i ando järelläh kolmekymmendä hobiezet arhereiloila i vanhemmilla,| ⁴ Paissešša: Riähkih kavoin, annoin teilä oigien veren. A hyö šanottih: Mi meilä? Šie niät. ⁵ I luoduo kiriköššä hobiezet, pois’ läksi, i mändyö, riputtih. ⁶ A arhereit, ottahuo hobiezet, paistih: Ei šovi heidä panna kirikköh, ollah veren hinda. ⁷ I keškenäh pandih oštua niillä padaniekan pellon, kätettäväkši vierahan rannan rahvašta. ⁸ Tämän täh že peldo täh šua kuččuočou veri¦pellokši. ⁹ Tuli šilloin Ijeremein prorokan šanalla, kuin hiän šano: I otettih kolmekymmendä hobiezet, hinnan kaupatušta, kumbazen kaupattih Izruajelin poijista,| ¹⁰ I annettih hiät padaniekan pellošta, kuin šano miula Jumala. ¹¹ Iisus šeizattih vanhemman edeh. I kyžy häneldä vanhin, paissešša: Šie¦go olet Iudejoin kuningaš? Iisus šano hänellä: Šie šanoit. ¹² I kuin paistih hänen piällä arhereit i vanhemmat, nimidä ei vaššuštan. ¹³ Šilloin šano hänellä Piluatta: Et¦go šie kuule, midä šiun piällä nämä paissah? ¹⁴ I ei vaššuštan hänellä yhtä šanua, äššen ylen äijäldi diivuoliečih vanhin. ¹⁵ Aino kallis’¦päivänä oli vanhemmalla taba laškie rahvahalla yhtä šivottuo, kummas’t’a tahottih. ¹⁶ Oli šilloin šivokšissa ei hyvä mieš, nimie myöt’ Varavva. ¹⁷ Kuin hyö kerayvyttih, šano heilä Piluatta: Kummas’t’a tahotta kahešta, laššen teilä?^ Varavvua¦go, ali Iisussua, kummas’t’a kučutah toizin Hristos? ¹⁸ Tieži hiän, jotto vihua myöt’ hänen annettih. ¹⁹ Kuin šielä vannotti hiän, työndi hänen luo hänen naine šanuo: Elä voi šie tartuo täh oigieh, äijän mie vaivuačin nyt unissa hänen täh. ²⁰ A arhereit i vanhemmat kuhjutettih rahvahan pakota Varavvua, a Iisussua hävittiä. ²¹ I kyžy heildä vanhin: Kedä tahotta kahešta, laššen teilä? A hyö šanottih: Varavvan. ²² Šano heilä Piluatta: Nin mi miula luadie Iisusalla, kummas’t’a toizin kučutah Hristos? Kaikin hänellä šanottih: Ana liey riputettu. ²³ A vanhin šano: Min hiän pahan luadi? A hyö enämmäldi möistih paissešša: Ana liey riputettu. ²⁴ Nähtyö Piluatta, jotto ei voi auttua, a vain enämmän mögy noužou, ottahuo vettä, pezi kiät rahvahan ieššä, paissešša: Oigie mie olen tämän oigien vereštä; työ niättä. ²⁵ I vaštah kaikki rahvaš šanottih: Olgah hänen veri miän piällä i miän lapšien piällä. ²⁶ Šilloin laški heilä Varavvan, a Iisussua, lyödyö, ando heilä riputettavakši. ²⁷ Šilloin vanhemman salduatat, ottahuo Iisussua, šuatettih suudu¦paikkah, i äijä salduattua ymbäri hänen šeizatettih. ²⁸ I heittähyö hänen piäldä vuattiet, šuoritettih ruššoppah vuattieh;| ²⁹ I punohuo venčan kukkopuušta, pandih piäh hänellä, i šauvan oigieh kädeh annettih; i heittiäčehyö hänellä edeh polvuzin, nagretteliečettih, paissešša: Terveh, Iudejoin kuningaš! ³⁰ I šylgehyö hänen piällä, otettih šauvan, i lyödih händä piädä vaš. ³¹ I kuin jo nagratteliečettih, heitettih hänen piäldä ruššopan vuattien i šuoritettih hänen omih vuatteih, i šuatettih hänen riputettavakši. ³² Lähtehyö, päivytettih mieštä Kirinejašta, nimie myöt’ Simonua; i žen ahissettih kandua hänen ristie. ³³ I tulduo paikalla nimie myöt’ Golgofalla, mi šanuočou oččapaikka,| ³⁴ Annettih hänellä juuva muigieda juomis’t’a šapen kera ševotettuo; i otteli, i ei ruven juomah. ³⁵ Hänen riputtajat juattih hänen vuattiet, luoduo arbah. ³⁶ I istuos’s’a, vardeidih šielä händä. ³⁷ I peijettih hänen piän piällä kirjutetun hänen viäryön: Tämä on Iisus, Iudejoin kuningaš. ³⁸ Šilloin riputettih hänen kera kakši razboiniekkua: yhen oigiella puolella, toizen važamella. ³⁹ Šiiričči kävelijät haukuttih händä, lekuttuas’s’a omilla piälöilä| ⁴⁰ I paissešša: Kirikön levittäjä i kolmena päivänä šeizattaja, piäže iče; kuin olet Jumalan Poiga, lähe rissildä. ⁴¹ Niin i arhereit haukkuos’s’a kirjamiehien kera, i vanhembien kera, i farisejoin kera, paistih:| ⁴² Muida šäilytti, iččiedä¦go ei voi šäilyttiä?^ Kuin ollou Izruajelin kuningaš, ana nyt lähtöy rissildä, i uššomma hänellä. ⁴³ Uššaldih Jumalah: Ana nyt hiän piäštäy hänen, kuin tahtonnou hänellä. Šano hiän: Mie olen Jumalan Poiga. ⁴⁴ Niin i razboiniekat, hänen kera riputetut, händä haukuttih. ⁴⁵ Kuuvennešta kodvašta pimie oli kaikella mualla yhekšändeh kodvah šua. ⁴⁶ Yhekšändenä kodvana mögähtih Iisus korgiella iänellä, paissešša: Ili, Ili! Lama savahfani? Mi on: Jumala miun, Jumala miun, mintäh miun jätit? ⁴⁷ I muuvennet šiinä šeizojista, kuulduo, paistih: Il’l’ua tämä kuččuu. ⁴⁸ I terväzeh yksi heistä mäni i otti pakkulin, i täyvyttähyö muigiella juomizella, i pizyttähyö šauvalla, juotteli händä. ⁴⁹ A toizet paistih: Elä košše, ana niämmä, kuin tulou Il’l’a piäštämäh händä. ⁵⁰ Iisus vielä mögähti korgiella iänellä, i laški hengen. ⁵¹ I ka vuattie kirikön oviloisa rebih kahekši ylizeštä piäštä alizeh; i mua šäreydy; i kivet halgieldih;| ⁵² I kalmat avauvuttih; i äijät kuolluot sv’atoit nouštih,| ⁵³ I lähtehyö kalmoista, hänen virguonnan jälgeh, mändih sv’atoih linnah, i äijillä ožuttuačettih. ⁵⁴ A Šuan miehen piällä vanhin i hänen kera ket vardeidih Šyndyruohtinua, nähtyö muan šäräjännän i kaikki, ylen pölläššyttih i paistih: Toveštah tämä oli Jumalan Poiga. ⁵⁵ Oldih šiinä i äijät naizinehmizet, kumbazet edähädä kačottih, i kumbazet Šyndyruohtinan jällesti Galilejašta aššuttih, i hänellä rakaššettih. ⁵⁶ Niissä oli Magdalina Muarie, i Juakovan i Josein muamo Muarie, i Zevedein poigien muamo. ⁵⁷ Jo myöhä, tuli elokaš mieš Arimafejašta, nimie myöt’ Ossippa, kumbane i iče opaštu Šyndyruohtinašta;| ⁵⁸ Tämä, tulduo Piluatan luo, pakkoi Šyndyruohtinan hibiedä. Šilloin käški Piluatta andua hibien. ⁵⁹ I ottahuo Ossippa hibien, kiäri hänen puhtahalla šollella. ⁶⁰ I pani hänen uudeh omah kalmah, kumbane oli luajittu kiveššä; i panduo šuuren kiven kalmanšuuhkalman¦šuuh, pois’ läksi. ⁶¹ Oli šiinä Magdalina Muarie i toine Muarie, i issuttih kalman kohašša. ⁶² Toisa päivänä viijenneštä päiväštä keräyvyttih arhereit i fariseit Piluatan luo,| ⁶³ I paistih: Herra, muissuttima myö, že muanittaja, vielä elošša olduo, pagizi: Kolmen päivän jälgeh virguon. ⁶⁴ Nin käšše lujendua kalma kolmandeh päiväh šua, kuin ei viedäis’ hänen, tulduo hänen opaššettavat yöllä, i šanotah rahvahalla: Virgoi kuoleista; i lienöy jälgimäne valehuš pahembi enžimästä. ⁶⁵ A Piluatta šano heilä: On teilä vardeiččijat; mängiä, lujendakkua kuin tiijättä. ⁶⁶ I hyö, mändyö, lujennettih kalman, pečatoiduo kiven, pandih vardeiččijat.

October 29, 2025 in 17:07 Ирина Новак

• changed the text
  Kolmattakymmendä šeiččimeš piä. ¹ Huomenekšella keškenäh pandih kaikin arhereit i rahvahan vanhemmat Šyndyruohtinah nähä, jotto händä tappua. ² I šidohuo hänen, šuatettih i annettih vanhemmalla Pontiskoila Piluatalla. ³ Šilloin, kuin nägi Iuda, hänen andaja, jotto hänen viäritettih, tuli hänellä ylen pahamielešti, i ando järelläh kolmekymmendä hobiezet arhereiloila i vanhemmilla,| ⁴ Paissešša: Riähkih kavoin, annoin teilä oigien veren. A hyö šanottih: Mi meilä? Šie niät. ⁵ I luoduo kiriköššä hobiezet, pois’ läksi, i mändyö, riputtih. ⁶ A arhereit, ottahuo hobiezet, paistih: Ei šovi heidä panna kirikköh, ollah veren hinda. ⁷ I keškenäh pandih oštua niillä padaniekan pellon, kätettäväkši vierahan rannan rahvašta. ⁸ Tämän täh že peldo täh šua kuččuočou veri¦pellokši. ⁹ Tuli šilloin Ijeremein prorokan šanalla, kuin hiän šano: I otettih kolmekymmendä hobiezet, hinnan kaupatušta, kumbazen kaupattih Izruajelin poijista,| ¹⁰ I annettih hiät padaniekan pellošta, kuin šano miula Jumala. ¹¹ Iisus šeizattih vanhemman edeh. I kyžy häneldä vanhin, paissešša: Šie¦go olet Iudejoin kuningaš? Iisus šano hänellä: Šie šanoit. ¹² I kuin paistih hänen piällä arhereit i vanhemmat, nimidä ei vaššuštan. ¹³ Šilloin šano hänellä Piluatta: Et¦go šie kuule, midä šiun piällä nämä paissah? ¹⁴ I ei vaššuštan hänellä yhtä šanua, äššen ylen äijäldi diivuoliečih vanhin. ¹⁵ Aino kallis’¦päivänä oli vanhemmalla taba laškie rahvahalla yhtä šivottuo, kummas’t’a tahottih. ¹⁶ Oli šilloin šivokšissa ei hyvä mieš, nimie myöt’ Varavva. ¹⁷ Kuin hyö kerayvyttih, šano heilä Piluatta: Kummas’t’a tahotta kahešta, laššen teilä?^ Varavvua¦go, ali Iisussua, kummas’t’a kučutah toizin Hristos? ¹⁸ Tieži hiän, jotto vihua myöt’ hänen annettih. ¹⁹ Kuin šielä vannotti hiän, työndi hänen luo hänen naine šanuo: Elä voi šie tartuo täh oigieh, äijän mie vaivuačin nyt unissa hänen täh. ²⁰ A arhereit i vanhemmat kuhjutettih rahvahan pakota Varavvua, a Iisussua hävittiä. ²¹ I kyžy heildä vanhin: Kedä tahotta kahešta, laššen teilä? A hyö šanottih: Varavvan. ²² Šano heilä Piluatta: Nin mi miula luadie Iisusalla, kummas’t’a toizin kučutah Hristos? Kaikin hänellä šanottih: Ana liey riputettu. ²³ A vanhin šano: Min hiän pahan luadi? A hyö enämmäldi möistih paissešša: Ana liey riputettu. ²⁴ Nähtyö Piluatta, jotto ei voi auttua, a vain enämmän mögy noužou, ottahuo vettä, pezi kiät rahvahan ieššä, paissešša: Oigie mie olen tämän oigien vereštä; työ niättä. ²⁵ I vaštah kaikki rahvaš šanottih: Olgah hänen veri miän piällä i miän lapšien piällä. ²⁶ Šilloin laški heilä Varavvan, a Iisussua, lyödyö, ando heilä riputettavakši. ²⁷ Šilloin vanhemman salduatat, ottahuo Iisussua, šuatettih suudu¦paikkah, i äijä salduattua ymbäri hänen šeizatettih. ²⁸ I heittähyö hänen piäldä vuattiet, šuoritettih ruššoppah vuattieh;| ²⁹ I punohuo venčan kukkopuušta, pandih piäh hänellä, i šauvan oigieh kädeh annettih; i heittiäčehyö hänellä edeh polvuzin, nagretteliečettih, paissešša: Terveh, Iudejoin kuningaš! ³⁰ I šylgehyö hänen piällä, otettih šauvan, i lyödih händä piädä vaš. ³¹ I kuin jo nagratteliečettih, heitettih hänen piäldä ruššopan vuattien i šuoritettih hänen omih vuatteih, i šuatettih hänen riputettavakši. ³² Lähtehyö, päivytettih mieštä Kirinejašta, nimie myöt’ Simonua; i žen ahissettih kandua hänen ristie. ³³ I tulduo paikalla nimie myöt’ Golgofalla, mi šanuočou oččapaikka,| ³⁴ Annettih hänellä juuva muigieda juomis’t’a šapen kera ševotettuo; i otteli, i ei ruven juomah. ³⁵ Hänen riputtajat juattih hänen vuattiet, luoduo arbah. ³⁶ I istuos’s’a, vardeidih šielä händä. ³⁷ I peijettih hänen piän piällä kirjutetun hänen viäryön: Tämä on Iisus, Iudejoin kuningaš. ³⁸ Šilloin riputettih hänen kera kakši razboiniekkua: yhen oigiella puolella, toizen važamella. ³⁹ Šiiričči kävelijät haukuttih händä, lekuttuas’s’a omilla piälöilä| ⁴⁰ I paissešša: Kirikön levittäjä i kolmena päivänä šeizattaja, piäže iče; kuin olet Jumalan Poiga, lähe rissildä. ⁴¹ Niin i arhereit haukkuos’s’a kirjamiehien kera, i vanhembien kera, i farisejoin kera, paistih:| ⁴² Muida šäilytti, iččiedä¦go ei voi šäilyttiä?^ Kuin ollou Izruajelin kuningaš, ana nyt lähtöy rissildä, i uššomma hänellä. ⁴³ Uššaldih Jumalah: Ana nyt hiän piäštäy hänen, kuin tahtonnou hänellä. Šano hiän: Mie olen Jumalan Poiga. ⁴⁴ Niin i razboiniekat, hänen kera riputetut, händä haukuttih. ⁴⁵ Kuuvennešta kodvašta pimie oli kaikella mualla yhekšändeh kodvah šua. ⁴⁶ Yhekšändenä kodvana mögähtih Iisus korgiella iänellä, paissešša: Ili, Ili! Lama savahfani? Mi on: Jumala miun, Jumala miun, mintäh miun jätit? ⁴⁷ I muuvennet šiinä šeizojista, kuulduo, paistih: Il’l’ua tämä kuččuu. ⁴⁸ I terväzeh yksi heistä mäni i otti pakkulin, i täyvyttähyö muigiella juomizella, i pizyttähyö šauvalla, juotteli händä. ⁴⁹ A toizet paistih: Elä košše, ana niämmä, kuin tulou Il’l’a piäštämäh händä. ⁵⁰ Iisus vielä mögähti korgiella iänellä, i laški hengen. ⁵¹ I ka vuattie kirikön oviloisa rebih kahekši ylizeštä piäštä alizeh; i mua šäreydy; i kivet halgieldih;| ⁵² I kalmat avauvuttih; i äijät kuolluot sv’atoit nouštih,| ⁵³ I lähtehyö kalmoista, hänen virguonnan jälgeh, mändih sv’atoih linnah, i äijillä ožuttuačettih. ⁵⁴ A Šuan miehen piällä vanhin i hänen kera ket vardeidih Šyndyruohtinua, nähtyö muan šäräjännän i kaikki, ylen pölläššyttih i paistih: Toveštah tämä oli Jumalan Poiga. ⁵⁵ Oldih šiinä i äijät naizinehmizet, kumbazet edähädä kačottih, i kumbazet Šyndyruohtinan jällesti Galilejašta aššuttih, i hänellä rakaššettih. ⁵⁶ Niissä oli Magdalina Muarie, i Juakovan i Jose inJosein muamo Muarie, i Zevedein poigien muamo. ⁵⁷ Jo myöhä, tuli elokaš mieš Arimafejašta, nimie myöt’ Ossippa, kumbane i iče opaštu Šyndyruohtinašta;| ⁵⁸ Tämä, tulduo Piluatan luo, pakkoi Šyndyruohtinan hibiedä. Šilloin käški Piluatta andua hibien. ⁵⁹ I ottahuo Ossippa hibien, kiäri hänen puhtahalla šollella. ⁶⁰ I pani hänen uudeh omah kalmah, kumbane oli luajittu kiveššä; i panduo šuuren kiven kalmanšuuh, pois’ läksi. ⁶¹ Oli šiinä Magdalina Muarie i toine Muarie, i issuttih kalman kohašša. ⁶² Toisa päivänä viijenneštä päiväštä keräyvyttih arhereit i fariseit Piluatan luo,| ⁶³ I paistih: Herra, muissuttima myö, že muanittaja, vielä elošša olduo, pagizi: Kolmen päivän jälgeh virguon. ⁶⁴ Nin käšše lujendua kalma kolmandeh päiväh šua, kuin ei viedäis’ hänen, tulduo hänen opaššettavat yöllä, i šanotah rahvahalla: Virgoi kuoleista; i lienöy jälgimäne valehuš pahembi enžimästä. ⁶⁵ A Piluatta šano heilä: On teilä vardeiččijat; mängiä, lujendakkua kuin tiijättä. ⁶⁶ I hyö, mändyö, lujennettih kalman, pečatoiduo kiven, pandih vardeiččijat.

October 29, 2025 in 17:06 Ирина Новак

• changed the text
  Kolmattakymmendä šeiččimeš piä. ¹ Huomenekšella keškenäh pandih kaikin arhereit i rahvahan vanhemmat Šyndyruohtinah nähä, jotto händä tappua. ² I šidohuo hänen, šuatettih i annettih vanhemmalla Pontiskoila Piluatalla. ³ Šilloin, kuin nägi Iuda, hänen andaja, jotto hänen viäritettih, tuli hänellä ylen pahamielešti, i ando järelläh kolmekymmendä hobiezet arhereiloila i vanhemmilla,| ⁴ Paissešša: Riähkih kavoin, annoin teilä oigien veren. A hyö šanottih: Mi meilä? Šie niät. ⁵ I luoduo kiriköššä hobiezet, pois’ läksi, i mändyö, riputtih. ⁶ A arhereit, ottahuo hobiezet, paistih: Ei šovi heidä panna kirikköh, ollah veren hinda. ⁷ I keškenäh pandih oštua niillä padaniekan pellon, kätettäväkši vierahan rannan rahvašta. ⁸ Tämän täh že peldo täh šua kuččuočou veri¦pellokši. ⁹ Tuli šilloin Ijeremein prorokan šanalla, kuin hiän šano: I otettih kolmekymmendä hobiezet, hinnan kaupatušta, kumbazen kaupattih Izruajelin poijista,| ¹⁰ I annettih hiät padaniekan pellošta, kuin šano miula Jumala. ¹¹ Iisus šeizattih vanhemman edeh. I kyžy häneldä vanhin, paissešša: Šie¦go olet Iudejoin kuningaš? Iisus šano hänellä: Šie šanoit. ¹² I kuin paistih hänen piällä arhereit i vanhemmat, nimidä ei vaššuštan. ¹³ Šilloin šano hänellä Piluatta: Et¦go šie kuule, midä šiun piällä nämä paissah? ¹⁴ I ei vaššuštan hänellä yhtä šanua, äššen ylen äijäldi diivuoliečih vanhin. ¹⁵ Aino kallis’¦päivänä oli vanhemmalla taba laškie rahvahalla yhtä šivottuo, kummas’t’a tahottih. ¹⁶ Oli šilloin šivokšissa ei hyvä mieš, nimie myöt’ Varavva. ¹⁷ Kuin hyö kerayvyttih, šano heilä Piluatta: Kummas’t’a tahotta kahešta, laššen teilä?^ Varavvua¦go, ali Iisussua, kummas’t’a kučutah toizin Hristos? ¹⁸ Tieži hiän, jotto vihua myöt’ hänen annettih. ¹⁹ Kuin šielä vannotti hiän, työndi hänen luo hänen naine šanuo: Elä voi šie tartuo täh oigieh, äijän mie vaivuačin nyt unissa hänen täh. ²⁰ A arhereit i vanhemmat kuhjutettih rahvahan pakota Varavvua, a Iisussua hävittiä. ²¹ I kyžy heildä vanhin: Kedä tahotta kahešta, laššen teilä? A hyö šanottih: Varavvan. ²² Šano heilä Piluatta: Nin mi miula luadie Iisusalla, kummas’t’a toizin kučutah Hristos? Kaikin hänellä šanottih: Ana liey riputettu. ²³ A vanhin šano: Min hiän pahan luadi? A hyö enämmäldi möistih paissešša: Ana liey riputettu. ²⁴ Nähtyö Piluatta, jotto ei voi auttua, a vain enämmän mögy noužou, ottahuo vettä, pezi kiät rahvahan ieššä, paissešša: Oigie mie olen tämän oigien vereštä; työ niättä. ²⁵ I vaštah kaikki rahvaš šanottih: Olgah hänen veri miän piällä i miän lapšien piällä. ²⁶ Šilloin laški heilä Varavvan, a Iisussua, lyödyö, ando heilä riputettavakši. ²⁷ Šilloin vanhemman salduatat, ottahuo Iisussua, šuatettih suudu¦paikkah, i äijä salduattua ymbäri hänen šeizatettih. ²⁸ I heittähyö hänen piäldä vuattiet, šuoritettih ruššoppah vuattieh;| ²⁹ I punohuo venčan kukkopuušta, pandih piäh hänellä, i šauvan oigieh kädeh annettih; i heittiäčehyö hänellä edeh polvuzin, nagretteliečettih, paissešša: Terveh, Iudejoin kuningaš! ³⁰ I šylgehyö hänen piällä, otettih šauvan, i lyödih händä piädä vaš. ³¹ I kuin jo nagratteliečettih, heitettih hänen piäldä ruššopan vuattien i šuoritettih hänen omih vuatteih, i šuatettih hänen riputettavakši. ³² Lähtehyö, päivytettih mieštä Kirinejašta, nimie myöt’ Simonua; i žen ahissettih kandua hänen ristie. ³³ I tulduo paikalla nimie myöt’ Golgofalla, mi šanuočou oččapaikka,| ³⁴ Annettih hänellä juuva muigieda juomis’t’a šapen kera ševotettuo; i otteli, i ei ruven juomah. ³⁵ Hänen riputtajat juattih hänen vuattiet, luoduo arbah. ³⁶ I istuos’s’a, vardeidih šielä händä. ³⁷ I peijettih hänen piän piällä kirjutetun hänen viäryön: Tämä on Iisus, Iudejoin kuningaš. ³⁸ Šilloin riputettih hänen kera kakši razboiniekkua: yhen oigiella puolella, toizen važamella. ³⁹ Šiiričči kävelijät haukuttih händä, lekuttuas’s’a omilla piälöilä| ⁴⁰ I paissešša: Kirikön levittäjä i kolmena päivänä šeizattaja, piäže iče; kuin olet Jumalan Poiga, lähe rissildä. ⁴¹ Niin i arhereit haukkuos’s’a kirjamiehien kera, i vanhembien kera, i farisejoin kera, paistih:| ⁴² Muida šäilytti, iččiedä¦go ei voi šäilyttiä?^ Kuin ollou Izruajelin kuningaš, ana nyt lähtöy rissildä, i uššomma hänellä. ⁴³ Uššaldih Jumalah: Ana nyt hiän piäštäy hänen, kuin tahtonnou hänellä. Šano hiän: Mie olen Jumalan Poiga. ⁴⁴ Niin i razboiniekat, hänen kera riputetut, händä haukuttih. ⁴⁵ Kuuvennešta kodvašta pimie oli kaikella mualla yhekšändeh kodvah šua. ⁴⁶ Yhekšändenä kodvana mögähtih Iisus korgiella iänellä, paissešša: Ili, Ili! Lama savahfani? Mi on: Jumala miun, Jumala miun, mintäh miun jätit? ⁴⁷ I muuvennet šiinä šeizojista, kuulduo, paistih: Il’l’ua tämä kuččuu. ⁴⁸ I terväzeh yksi heistä mäni i otti pakkulin, i täyvyttähyö muigiella juomizella, i pizyttähyö šauvalla, juotteli händä. ⁴⁹ A toizet paistih: Elä košše, ana niämmä, kuin tulou Il’l’a piäštämäh händä. ⁵⁰ Iisus vielä mögähti korgiella iänellä, i laški hengen. ⁵¹ I ka vuattie kirikön oviloisa rebih kahekši ylizeštä piäštä alizeh; i mua šäreydy; i kivet halgieldih;| ⁵² I kalmat avauvuttih; i äijät kuolluot sv’atoit nouštih,| ⁵³ I lähtehyö kalmoista, hänen virguonnan jälgeh, mändih sv’atoih linnah, i äijillä ožuttuačettih. ⁵⁴ A Šuan miehen piällä vanhin i hänen kera ket vardeidih Šyndyruohtinua, nähtyö muan šäräjännän i kaikki, ylen pölläššyttih i paistih: Toveštah tämä oli Jumalan Poiga. ⁵⁵ Oldih šiinä i äijät naizinehmizet, kumbazet edähädä kačottih, i kumbazet Šyndyruohtinan jälles tijällesti Galilejašta aššuttih, i hänellä rakaššettih. ⁵⁶ Niissä oli Magdalina Muarie, i Juakovan i Jose in muamo Muarie, i Zevedein poigien muamo. ⁵⁷ Jo myöhä, tuli elokaš mieš Arimafejašta, nimie myöt’ Ossippa, kumbane i iče opaštu Šyndyruohtinašta;| ⁵⁸ Tämä, tulduo Piluatan luo, pakkoi Šyndyruohtinan hibiedä. Šilloin käški Piluatta andua hibien. ⁵⁹ I ottahuo Ossippa hibien, kiäri hänen puhtahalla šollella. ⁶⁰ I pani hänen uudeh omah kalmah, kumbane oli luajittu kiveššä; i panduo šuuren kiven kalmanšuuh, pois’ läksi. ⁶¹ Oli šiinä Magdalina Muarie i toine Muarie, i issuttih kalman kohašša. ⁶² Toisa päivänä viijenneštä päiväštä keräyvyttih arhereit i fariseit Piluatan luo,| ⁶³ I paistih: Herra, muissuttima myö, že muanittaja, vielä elošša olduo, pagizi: Kolmen päivän jälgeh virguon. ⁶⁴ Nin käšše lujendua kalma kolmandeh päiväh šua, kuin ei viedäis’ hänen, tulduo hänen opaššettavat yöllä, i šanotah rahvahalla: Virgoi kuoleista; i lienöy jälgimäne valehuš pahembi enžimästä. ⁶⁵ A Piluatta šano heilä: On teilä vardeiččijat; mängiä, lujendakkua kuin tiijättä. ⁶⁶ I hyö, mändyö, lujennettih kalman, pečatoiduo kiven, pandih vardeiččijat.

October 29, 2025 in 17:05 Ирина Новак

• changed the text
  Kolmattakymmendä šeiččimeš piä. ¹ Huomenekšella keškenäh pandih kaikin arhereit i rahvahan vanhemmat Šyndyruohtinah nähä, jotto händä tappua. ² I šidohuo hänen, šuatettih i annettih vanhemmalla Pontiskoila Piluatalla. ³ Šilloin, kuin nägi Iuda, hänen andaja, jotto hänen viäritettih, tuli hänellä ylen pahamielešti, i ando järelläh kolmekymmendä hobiezet arhereiloila i vanhemmilla,| ⁴ Paissešša: Riähkih kavoin, annoin teilä oigien veren. A hyö šanottih: Mi meilä? Šie niät. ⁵ I luoduo kiriköššä hobiezet, pois’ läksi, i mändyö, riputtih. ⁶ A arhereit, ottahuo hobiezet, paistih: Ei šovi heidä panna kirikköh, ollah veren hinda. ⁷ I keškenäh pandih oštua niillä padaniekan pellon, kätettäväkši vierahan rannan rahvašta. ⁸ Tämän täh že peldo täh šua kuččuočou veri¦pellokši. ⁹ Tuli šilloin Ijeremein prorokan šanalla, kuin hiän šano: I otettih kolmekymmendä hobiezet, hinnan kaupatušta, kumbazen kaupattih Izruajelin poijista,| ¹⁰ I annettih hiät padaniekan pellošta, kuin šano miula Jumala. ¹¹ Iisus šeizattih vanhemman edeh. I kyžy häneldä vanhin, paissešša: Šie¦go olet Iudejoin kuningaš? Iisus šano hänellä: Šie šanoit. ¹² I kuin paistih hänen piällä arhereit i vanhemmat, nimidä ei vaššuštan. ¹³ Šilloin šano hänellä Piluatta: Et¦go šie kuule, midä šiun piällä nämä paissah? ¹⁴ I ei vaššuštan hänellä yhtä šanua, äššen ylen äijäldi diivuoliečih vanhin. ¹⁵ Aino kallis’¦päivänä oli vanhemmalla taba laškie rahvahalla yhtä šivottuo, kummas’t’a tahottih. ¹⁶ Oli šilloin šivokšissa ei hyvä mieš, nimie myöt’ Varavva. ¹⁷ Kuin hyö kerayvyttih, šano heilä Piluatta: Kummas’t’a tahotta kahešta, laššen teilä?^ Varavvua¦go, ali Iisussua, kummas’t’a kučutah toizin Hristos? ¹⁸ Tieži hiän, jotto vihua myöt’ hänen annettih. ¹⁹ Kuin šielä vannotti hiän, työndi hänen luo hänen naine šanuo: Elä voi šie tartuo täh oigieh, äijän mie vaivuačin nyt unissa hänen täh. ²⁰ A arhereit i vanhemmat kuhjutettih rahvahan pakota Varavvua, a Iisussua hävittiä. ²¹ I kyžy heildä vanhin: Kedä tahotta kahešta, laššen teilä? A hyö šanottih: Varavvan. ²² Šano heilä Piluatta: Nin mi miula luadie Iisusalla, kummas’t’a toizin kučutah Hristos? Kaikin hänellä šanottih: Ana liey riputettu. ²³ A vanhin šano: Min hiän pahan luadi? A hyö enämmäldi möistih paissešša: Ana liey riputettu. ²⁴ Nähtyö Piluatta, jotto ei voi auttua, a vain enämmän mögy noužou, ottahuo vettä, pezi kiät rahvahan ieššä, paissešša: Oigie mie olen tämän oigien vereštä; työ niättä. ²⁵ I vaštah kaikki rahvaš šanottih: Olgah hänen veri miän piällä i miän lapšien piällä. ²⁶ Šilloin laški heilä Varavvan, a Iisussua, lyödyö, ando heilä riputettavakši. ²⁷ Šilloin vanhemman salduatat, ottahuo Iisussua, šuatettih suudu¦paikkah, i äijä salduattua ymbäri hänen šeizatettih. ²⁸ I heittähyö hänen piäldä vuattiet, šuoritettih ruššoppah vuattieh;| ²⁹ I punohuo venčan kukkopuušta, pandih piäh hänellä, i šauvan oigieh kädeh annettih; i heittiäčehyö hänellä edeh polvuzin, nagretteliečettih, paissešša: Terveh, Iudejoin kuningaš! ³⁰ I šylgehyö hänen piällä, otettih šauvan, i lyödih händä piädä vaš. ³¹ I kuin jo nagratteliečettih, heitettih hänen piäldä ruššopan vuattien i šuoritettih hänen omih vuatteih, i šuatettih hänen riputettavakši. ³² Lähtehyö, päivytettih mieštä Kirinejašta, nimie myöt’ Simonua; i žen ahissettih kandua hänen ristie. ³³ I tulduo paikalla nimie myöt’ Golgofalla, mi šanuočou oččapaikka,| ³⁴ Annettih hänellä juuva muigieda juomis’t’a šapen kera ševotettuo; i otteli, i ei ruven juomah. ³⁵ Hänen riputtajat juattih hänen vuattiet, luoduo arbah. ³⁶ I istuos’s’a, vardeidih šielä händä. ³⁷ I peijettih hänen piän piällä kirjutetun hänen viäryön: Tämä on Iisus, Iudejoin kuningaš. ³⁸ Šilloin riputettih hänen kera kakši razboiniekkua: yhen oigiella puolella, toizen važamella. ³⁹ Šiiričči kävelijät haukuttih händä, lekuttuas’s’a omilla piälöilä| ⁴⁰ I paissešša: Kirikön levittäjä i kolmena päivänä šeizattaja, piäže iče; kuin olet Jumalan Poiga, lähe rissildä. ⁴¹ Niin i arhereit haukkuos’s’a kirjamiehien kera, i vanhembien kera, i farisejoin kera, paistih:| ⁴² Muida šäilytti, iččiedä¦go ei voi šäilyttiä?^ Kuin ollou Izruajelin kuningaš, ana nyt lähtöy rissildä, i uššomma hänellä. ⁴³ Uššaldih Jumalah: Ana nyt hiän piäštäy hänen, kuin tahtonnou hänellä. Šano hiän: Mie olen Jumalan Poiga. ⁴⁴ Niin i razboiniekat, hänen kera riputetut, händä haukuttih. ⁴⁵ Kuuvennešta kodvašta pimie oli kaikella mualla yhekšändeh kodvah šua. ⁴⁶ Yhekšändenä kodvana mögähtih Iisus korgiella iänellä, paissešša: Ili, Ili! Lama savahfani? Mi on: Jumala miun, Jumala miun, mintäh miun jätit? ⁴⁷ I muuvennet šiinä šeizojista, kuulduo, paistih: Il’l’ua tämä kuččuu. ⁴⁸ I terväzeh yksi heistä mäni i otti pakkulin, i täyvyttähyö muigiella juomizella, i pizyttähyö šauvalla, juotteli händä. ⁴⁹ A toizet paistih: Elä košše, ana niämmä, kuin tulou Il’l’a piäštämäh händä. ⁵⁰ Iisus vielä mögähti korgiella iänellä, i laški hengen. ⁵¹ I ka vuattie kirikön oviloisa rebih kahekši ylizeštä piäštä alizeh; i mua šärey dyšäreydy; i kivet halgieldih;| ⁵² I kalmat avauvuttih; i äijät kuolluot sv’atoit nouštih,| ⁵³ I lähtehyö kalmoista, hänen virguonnan jälgeh, mändih sv’atoih linnah, i äijillä ožuttuačettih. ⁵⁴ A Šuan miehen piällä vanhin i hänen kera ket vardeidih Šyndyruohtinua, nähtyö muan šäräjännän i kaikki, ylen pölläššyttih i paistih: Toveštah tämä oli Jumalan Poiga. ⁵⁵ Oldih šiinä i äijät naizinehmizet, kumbazet edähädä kačottih, i kumbazet Šyndyruohtinan jälles ti Galilejašta aššuttih, i hänellä rakaššettih. ⁵⁶ Niissä oli Magdalina Muarie, i Juakovan i Jose in muamo Muarie, i Zevedein poigien muamo. ⁵⁷ Jo myöhä, tuli elokaš mieš Arimafejašta, nimie myöt’ Ossippa, kumbane i iče opaštu Šyndyruohtinašta;| ⁵⁸ Tämä, tulduo Piluatan luo, pakkoi Šyndyruohtinan hibiedä. Šilloin käški Piluatta andua hibien. ⁵⁹ I ottahuo Ossippa hibien, kiäri hänen puhtahalla šollella. ⁶⁰ I pani hänen uudeh omah kalmah, kumbane oli luajittu kiveššä; i panduo šuuren kiven kalmanšuuh, pois’ läksi. ⁶¹ Oli šiinä Magdalina Muarie i toine Muarie, i issuttih kalman kohašša. ⁶² Toisa päivänä viijenneštä päiväštä keräyvyttih arhereit i fariseit Piluatan luo,| ⁶³ I paistih: Herra, muissuttima myö, že muanittaja, vielä elošša olduo, pagizi: Kolmen päivän jälgeh virguon. ⁶⁴ Nin käšše lujendua kalma kolmandeh päiväh šua, kuin ei viedäis’ hänen, tulduo hänen opaššettavat yöllä, i šanotah rahvahalla: Virgoi kuoleista; i lienöy jälgimäne valehuš pahembi enžimästä. ⁶⁵ A Piluatta šano heilä: On teilä vardeiččijat; mängiä, lujendakkua kuin tiijättä. ⁶⁶ I hyö, mändyö, lujennettih kalman, pečatoiduo kiven, pandih vardeiččijat.

October 29, 2025 in 16:16 Ирина Новак

• changed the text
  Kolmattakymmendä šeiččimeš piä. ¹ Huomenekšella keškenäh pandih kaikin arhereit i rahvahan vanhemmat Šyndyruohtinah nähä, jotto händä tappua. ² I šidohuo hänen, šuatettih i annettih vanhemmalla Pontiskoila Piluatalla. ³ Šilloin, kuin nägi Iuda, hänen andaja, jotto hänen viäritettih, tuli hänellä ylen pahamielešti, i ando järelläh kolmekymmendä hobiezet arhereiloila i vanhemmilla,| ⁴ Paissešša: Riähkih kavoin, annoin teilä oigien veren. A hyö šanottih: Mi meilä? Šie niät. ⁵ I luoduo kiriköššä hobiezet, pois’ läksi, i mändyö, riputtih. ⁶ A arhereit, ottahuo hobiezet, paistih: Ei šovi heidä panna kirikköh, ollah veren hinda. ⁷ I keškenäh pandih oštua niillä padaniekan pellon, kätettäväkši vierahan rannan rahvašta. ⁸ Tämän täh že peldo täh šua kuččuočou veri¦pellokši. ⁹ Tuli šilloin Ijeremein prorokan šanalla, kuin hiän šano: I otettih kolmekymmendä hobiezet, hinnan kaupatušta, kumbazen kaupattih Izruajelin poijista,| ¹⁰ I annettih hiät padaniekan pellošta, kuin šano miula Jumala. ¹¹ Iisus šeizattih vanhemman edeh. I kyžy häneldä vanhin, paissešša: Šie¦go olet Iudejoin kuningaš? Iisus šano hänellä: Šie šanoit. ¹² I kuin paistih hänen piällä arhereit i vanhemmat, nimidä ei vaššuštan. ¹³ Šilloin šano hänellä Piluatta: Et¦go šie kuule, midä šiun piällä nämä paissah? ¹⁴ I ei vaššuštan hänellä yhtä šanua, äššen ylen äijäldi diivuoliečih vanhin. ¹⁵ Aino kallis’|¦päivänä oli vanhemmalla taba laškie rahvahalla yhtä šivottuo, kummas’t’a tahottih. ¹⁶ Oli šilloin šivokšissa ei hyvä mieš, nimie myöt’ Varavva. ¹⁷ Kuin hyö kerayvyttih, šano heilä Piluatta: Kummas’t’a tahotta kahešta, laššen teilä?^ Varavvua¦go, ali Iisussua, kummas’t’a kučutah toizin Hristos? ¹⁸ Tieži hiän, jotto vihua myöt’ hänen annettih. ¹⁹ Kuin šielä vannotti hiän, työndi hänen luo hänen naine šanuo: Elä voi šie tartuo täh oigieh, äijän mie vaivuačin nyt unissa hänen täh. ²⁰ A arhereit i vanhemmat kuhjutettih rahvahan pakota Varavvua, a Iisussua hävittiä. ²¹ I kyžy heildä vanhin: Kedä tahotta kahešta, laššen teilä? A hyö šanottih: Varavvan. ²² Šano heilä Piluatta: Nin mi miula luadie Iisusalla, kummas’t’a toizin kučutah Hristos? Kaikin hänellä šanottih: Ana liey riputettu. ²³ A vanhin šano: Min hiän pahan luadi? A hyö enämmäldi möistih paissešša: Ana liey riputettu. ²⁴ Nähtyö Piluatta, jotto ei voi auttua, a vain enämmän mögy noužou, ottahuo vettä, pezi kiät rahvahan ieššä, paissešša: Oigie mie olen tämän oigien vereštä; työ niättä. ²⁵ I vaštah kaikki rahvaš šanottih: Olgah hänen veri miän piällä i miän lapšien piällä. ²⁶ Šilloin laški heilä Varavvan, a Iisussua, lyödyö, ando heilä riputettavakši. ²⁷ Šilloin vanhemman salduatat, ottahuo Iisussua, šuatettih suudu¦paikkah, i äijä salduattua ymbäri hänen šeizatettih. ²⁸ I heittähyö hänen piäldä vuattiet, šuoritettih ruššoppah vuattieh;| ²⁹ I punohuo venčan kukkopuušta, pandih piäh hänellä, i šauvan oigieh kädeh annettih; i heittiäčehyö hänellä edeh polvuzin, nagretteliečettih, paissešša: Terveh, Iudejoin kuningaš! ³⁰ I šylgehyö hänen piällä, otettih šauvan, i lyödih händä piädä vaš. ³¹ I kuin jo nagratteliečettih, heitettih hänen piäldä ruššopan vuattien i šuoritettih hänen omih vuatteih, i šuatettih hänen riputettavakši. ³² Lähtehyö, päivytettih mieštä Kirinejašta, nimie myöt’ Simonua; i žen ahissettih kandua hänen ristie. ³³ I tulduo paikalla nimie myöt’ Golgofalla, mi šanuočou oččapaikka,| ³⁴ Annettih hänellä juuva muigieda juomis’t’a šapen kera ševotettuo; i otteli, i ei ruven juomah. ³⁵ Hänen riputtajat juattih hänen vuattiet, luoduo arbah. ³⁶ I istuos’s’a, vardeidih šielä händä. ³⁷ I peijettih hänen piän piällä kirjutetun hänen viäryön: Tämä on Iisus, Iudejoin kuningaš. ³⁸ Šilloin riputettih hänen kera kakši razboiniekkua: yhen oigiella puolella, toizen važamella. ³⁹ Šiiričči kävelijät haukuttih händä, lekuttuas’s’a omilla piälöilä| ⁴⁰ I paissešša: Kirikön levittäjä i kolmena päivänä šeizattaja, piäže iče; kuin olet Jumalan Poiga, lähe rissildä. ⁴¹ Niin i arhereit haukkuos’s’a kirjamiehien kera, i vanhembien kera, i farisejoin kera, paistih:| ⁴² Muida šäilytti, iččiedä¦go ei voi šäilyttiä?^ Kuin ollou Izruajelin kuningaš, ana nyt lähtöy rissildä, i uššomma hänellä. ⁴³ Uššaldih Jumalah: Ana nyt hiän piäštäy hänen, kuin tahtonnou hänellä. Šano hiän: Mie olen Jumalan Poiga. ⁴⁴ Niin i razboiniekat, hänen kera riputetut, händä haukuttih. ⁴⁵ Kuuvennešta kodvašta pimie oli kaikella mualla yhekšändeh kodvah šua. ⁴⁶ Yhekšändenä kodvana mögähtih Iisus korgiella iänellä, paissešša: Ili, Ili! Lama savahfani? Mi on: Jumala miun, Jumala miun, mintäh miun jätit? ⁴⁷ I muuvennet šiinä šeizojista, kuulduo, paistih: Il’l’ua tämä kuččuu. ⁴⁸ I terväzeh yksi heistä mäni i otti pakkulin, i täyvyttähyö muigiella juomizella, i pizyttähyö šauvalla, juotteli händä. ⁴⁹ A toizet paistih: Elä košše, ana niämmä, kuin tulou Il’l’a piäštämäh händä. ⁵⁰ Iisus vielä mögähti korgiella iänellä, i laški hengen. ⁵¹ I ka vuattie kirikön oviloisa rebih kahekši ylizeštä piäštä alizeh; i mua šärey dy; i kivet halgieldih;| ⁵² I kalmat avauvuttih; i äijät kuolluot sv’atoit nouštih,| ⁵³ I lähtehyö kalmoista, hänen virguonnan jälgeh, mändih sv’atoih linnah, i äijillä ožuttuačettih. ⁵⁴ A Šuan miehen piällä vanhin i hänen kera ket vardeidih Šyndyruohtinua, nähtyö muan šäräjännän i kaikki, ylen pölläššyttih i paistih: Toveštah tämä oli Jumalan Poiga. ⁵⁵ Oldih šiinä i äijät naizinehmizet, kumbazet edähädä kačottih, i kumbazet Šyndyruohtinan jälles ti Galilejašta aššuttih, i hänellä rakaššettih. ⁵⁶ Niissä oli Magdalina Muarie, i Juakovan i Jose in muamo Muarie, i Zevedein poigien muamo. ⁵⁷ Jo myöhä, tuli elokaš mieš Arimafejašta, nimie myöt’ Ossippa, kumbane i iče opaštu Šyndyruohtinašta;| ⁵⁸ Tämä, tulduo Piluatan luo, pakkoi Šyndyruohtinan hibiedä. Šilloin käški Piluatta andua hibien. ⁵⁹ I ottahuo Ossippa hibien, kiäri hänen puhtahalla šollella. ⁶⁰ I pani hänen uudeh omah kalmah, kumbane oli luajittu kiveššä; i panduo šuuren kiven kalmanšuuh, pois’ läksi. ⁶¹ Oli šiinä Magdalina Muarie i toine Muarie, i issuttih kalman kohašša. ⁶² Toisa päivänä viijenneštä päiväštä keräyvyttih arhereit i fariseit Piluatan luo,| ⁶³ I paistih: Herra, muissuttima myö, že muanittaja, vielä elošša olduo, pagizi: Kolmen päivän jälgeh virguon. ⁶⁴ Nin käšše lujendua kalma kolmandeh päiväh šua, kuin ei viedäis’ hänen, tulduo hänen opaššettavat yöllä, i šanotah rahvahalla: Virgoi kuoleista; i lienöy jälgimäne valehuš pahembi enžimästä. ⁶⁵ A Piluatta šano heilä: On teilä vardeiččijat; mängiä, lujendakkua kuin tiijättä. ⁶⁶ I hyö, mändyö, lujennettih kalman, pečatoiduo kiven, pandih vardeiččijat.

October 29, 2025 in 16:15 Ирина Новак

• changed the text
  Kolmattakymmendä šeiččimeš piä. ¹ Huomenekšella keškenäh pandih kaikin arhereit i rahvahan vanhemmat Šyndyruohtinah nähä, jotto händä tappua. ² I šidohuo hänen, šuatettih i annettih vanhemmalla Pontiskoila Piluatalla. ³ Šilloin, kuin nägi Iuda, hänen andaja, jotto hänen viäritettih, tuli hänellä ylen pahamielešti, i ando järelläh kolmekymmendä hobiezet arhereiloila i vanhemmilla,| ⁴ Paissešša: Riähkih kavoin, annoin teilä oigien veren. A hyö šanottih: Mi meilä? Šie niät. ⁵ I luoduo kiriköššä hobiezet, pois’ läksi, i mändyö, riputtih. ⁶ A arhereit, ottahuo hobiezet, paistih: Ei šovi heidä panna kirikköh, ollah veren hinda. ⁷ I keškenäh pandih oštua niillä padaniekan pellon, kätettäväkši vierahan rannan rahvašta. ⁸ Tämän täh že peldo täh šua kuččuočou veri¦pellokši. ⁹ Tuli šilloin Ijeremein prorokan šanalla, kuin hiän šano: I otettih kolmekymmendä hobiezet, hinnan kaupatušta, kumbazen kaupattih Izruajelin poijista,| ¹⁰ I annettih hiät padaniekan pellošta, kuin šano miula Jumala. ¹¹ Iisus šeizattih vanhemman edeh. I kyžy häneldä vanhin, paissešša: Šie¦go olet Iudejoin kuningaš? Iisus šano hänellä: Šie šanoit. ¹² I kuin paistih hänen piällä arhereit i vanhemmat, nimidä ei vaššuštan. ¹³ Šilloin šano hänellä Piluatta: Et¦go šie kuule, midä šiun piällä nämä paissah? ¹⁴ I ei vaššuštan hänellä yhtä šanua, äššen ylen äijäldi diivuoliečih vanhin. ¹⁵ Aino kallis’|päivänä oli vanhemmalla taba laškie rahvahalla yhtä šivottuo, kummas’t’a tahottih. ¹⁶ Oli šilloin šivokšissa ei hyvä mieš, nimie myöt’ Varavva. ¹⁷ Kuin hyö kerayvyttih, šano heilä Piluatta: Kummas’t’a tahotta kahešta, laššen teilä?^ Varavvua¦go, ali Iisussua, kummas’t’a kučutah toizin Hristos? ¹⁸ Tieži hiän, jotto vihua myöt’ hänen annettih. ¹⁹ Kuin šielä vannotti hiän, työndi hänen luo hänen naine šanuo: Elä voi šie tartuo täh oigieh, äijän mie vaivuačin nyt unissa hänen täh. ²⁰ A arhereit i vanhemmat kuhjutettih rahvahan pakota Varavvua, a Iisussua hävittiä. ²¹ I kyžy heildä vanhin: Kedä tahotta kahešta, laššen teilä? A hyö šanottih: Varavvan. ²² Šano heilä Piluatta: Nin mi miula luadie Iisusalla, kummas’t’a toizin kučutah Hristos? Kaikin hänellä šanottih: Ana liey riputettu. ²³ A vanhin šano: Min hiän pahan luadi? A hyö enämmäldi möistih paissešša: Ana liey riputettu. ²⁴ Nähtyö Piluatta, jotto ei voi auttua, a vain enämmän mögy noužou, ottahuo vettä, pezi kiät rahvahan ieššä, paissešša: Oigie mie olen tämän oigien vereštä; työ niättä. ²⁵ I vaštah kaikki rahvaš šanottih: Olgah hänen veri miän piällä i miän lapšien piällä. ²⁶ Šilloin laški heilä Varavvan, a Iisussua, lyödyö, ando heilä riputettavakši. ²⁷ Šilloin vanhemman salduatat, ottahuo Iisussua, šuatettih suudu¦paikkah, i äijä salduattua ymbäri hänen šeizatettih. ²⁸ I heittähyö hänen piäldä vuattiet, šuoritettih ruššoppah vuattieh;| ²⁹ I punohuo venčan kukkopuušta, pandih piäh hänellä, i šauvan oigieh kädeh annettih; i heittiäčehyö hänellä edeh polvuzin, nagretteliečettih, paissešša: Terveh, Iudejoin kuningaš! ³⁰ I šylgehyö hänen piällä, otettih šauvan, i lyödih händä piädä vaš. ³¹ I kuin jo nagratteliečettih, heitettih hänen piäldä ruššopan vuattien i šuoritettih hänen omih vuatteih, i šuatettih hänen riputettavakši. ³² Lähtehyö, päivytettih mieštä Kirinejašta, nimie myöt’ Simonua; i žen ahissettih kandua hänen ristie. ³³ I tulduo paikalla nimie myöt’ Golgofalla, mi šanuočou oččapaikka,| ³⁴ Annettih hänellä juuva muigieda juomis’t’a šapen kera ševotettuo; i otteli, i ei ruven juomah. ³⁵ Hänen riputtajat juattih hänen vuattiet, luoduo arbah. ³⁶ I istuos’s’a, vardeidih šielä händä. ³⁷ I peijettih hänen piän piällä kirjutetun hänen viäryön: Tämä on Iisus, Iudejoin kuningaš. ³⁸ Šilloin riputettih hänen kera kakši razboiniekkua: yhen oigiella puolella, toizen važamella. ³⁹ Šiiričči kävelijät haukuttih händä, lekuttuas’s’a omilla piälöilä| ⁴⁰ I paissešša: Kirikön levittäjä i kolmena päivänä šeizattaja, piäže iče; kuin olet Jumalan Poiga, lähe rissildä. ⁴¹ Niin i arhereit haukkuos’s’a kirjamiehien kera, i vanhembien kera, i farisejoin kera, paistih:| ⁴² Muida šäilytti, iččiedä¦go ei voi šäilyttiä?^ Kuin ollou Izruajelin kuningaš, ana nyt lähtöy rissildä, i uššomma hänellä. ⁴³ Uššaldih Jumalah: Ana nyt hiän piäštäy hänen, kuin tahtonnou hänellä. Šano hiän: Mie olen Jumalan Poiga. ⁴⁴ Niin i razboiniekat, hänen kera riputetut, händä haukuttih. ⁴⁵ Kuuvennešta kodvašta pimie oli kaikella mualla yhekšändeh kodvah šua. ⁴⁶ Yhekšändenä kodvana mögähtih Iisus korgiella iänellä, paissešša: Ili, Ili! Lama savahfani? Mi on: Jumala miun, Jumala miun, mintäh miun jätit? ⁴⁷ I muuvennet šiinä šeizojista, kuulduo, paistih: Il’l’ua tämä kuččuu. ⁴⁸ I terväzeh yksi heistä mäni i otti pakkulin, i täyvyttähyö muigiella juomizella, i pizyttähyö šauvalla, juotteli händä. ⁴⁹ A toizet paistih: Elä košše, ana niämmä, kuin tulou Il’l’a piäštämäh händä. ⁵⁰ Iisus vielä mögähti korgiella iänellä, i laški hengen. ⁵¹ I ka vuattie kirikön oviloisa rebih kahekši ylizeštä piäštä alizeh; i mua šärey dy; i kivet halgieldih;| ⁵² I kalmat avauvuttih; i äijät kuolluot sv’atoit nouštih,| ⁵³ I lähtehyö kalmoista, hänen virguonnan jälgeh, mändih sv’atoih linnah, i äijillä ožuttuačettih. ⁵⁴ A Šuan miehen piällä vanhin i hänen kera ket vardeidih Šyndyruohtinua, nähtyö muan šäräjännän i kaikki, ylen pölläššyttih i paistih: Toveštah tämä oli Jumalan Poiga. ⁵⁵ Oldih šiinä i äijät naizinehmizet, kumbazet edähädä kačottih, i kumbazet Šyndyruohtinan jälles ti Galilejašta aššuttih, i hänellä rakaššettih. ⁵⁶ Niissä oli Magdalina Muarie, i Juakovan i Jose in muamo Muarie, i Zevedein poigien muamo. ⁵⁷ Jo myöhä, tuli elokaš mieš Arimafejašta, nimie myöt’ Ossippa, kumbane i iče opaštu Šyndyruohtinašta;| ⁵⁸ Tämä, tulduo Piluatan luo, pakkoi Šyndyruohtinan hibiedä. Šilloin käški Piluatta andua hibien. ⁵⁹ I ottahuo Ossippa hibien, kiäri hänen puhtahalla šollella. ⁶⁰ I pani hänen uudeh omah kalmah, kumbane oli luajittu kiveššä; i panduo šuuren kiven kalmanšuuh, pois’ läksi. ⁶¹ Oli šiinä Magdalina Muarie i toine Muarie, i issuttih kalman kohašša. ⁶² Toisa päivänä viijenneštä päiväštä keräyvyttih arhereit i fariseit Piluatan luo,| ⁶³ I paistih: Herra, muissuttima myö, že muanittaja, vielä elošša olduo, pagizi: Kolmen päivän jälgeh virguon. ⁶⁴ Nin käšše lujendua kalma kolmandeh päiväh šua, kuin ei viedäis’ hänen, tulduo hänen opaššettavat yöllä, i šanotah rahvahalla: Virgoi kuoleista; i lienöy jälgimäne valehuš pahembi enžimästä. ⁶⁵ A Piluatta šano heilä: On teilä vardeiččijat; mängiä, lujendakkua kuin tiijättä. ⁶⁶ I hyö, mändyö, lujennettih kalman, pečatoiduo kiven, pandih vardeiččijat.

October 29, 2025 in 16:10 Ирина Новак

• changed the text of the translation
  Глава 27. ¹ Когда же настало утро, все первосвященники и старейшины народа имели совещание об Иисусе, чтобы предать Его смерти;| ² и, связав Его, отвели и предали Его Понтию Пилату, правителю. ³ Тогда Иуда, предавший Его, увидев, что Он осужден, и, раскаявшись, возвратил тридцать сребренников первосвященникам и старейшинам,| ⁴ говоря: согрешил я, предав кровь невинную. Они же сказали ему: что нам до того? смотри сам. ⁵ И, бросив сребренники в храме, он вышел, пошел и удавился. ⁶ Первосвященники, взяв сребренники, сказали: непозволительно положить их в сокровищницу церковную, потому что это цена крови. ⁷ Сделав же совещание, купили на них землю горшечника, для погребения странников;| ⁸ посему и называется земля та "землею крови " до сего дня. ⁹ Тогда сбылось реченное через пророка Иеремию, который говорит: и взяли тридцать сребренников, цену Оцененного, Которого оценили сыны Израиля,| ¹⁰ и дали их за землю горшечника, как сказал мне Господь. ¹¹ Иисус же стал пред правителем. И спросил Его правитель: Ты Царь Иудейский? Иисус сказал ему: ты говоришь. ¹² И когда обвиняли Его первосвященники и старейшины, Он ничего не отвечал. ¹³ Тогда говорит Ему Пилат: не слышишь, сколько свидетельствуют против Тебя? ¹⁴ И не отвечал ему ни на одно слово, так что правитель весьма дивился. ¹⁵ На праздник же Пасхи правитель имел обычай отпускать народу одного узника, которого хотели. ¹⁶ Был тогда у них известный узник, называемый Варавва;| ¹⁷ итак, когда собрались они, сказал им Пилат: кого хотите, чтобы я отпустил вам: Варавву, или Иисуса, называемого Христом? ¹⁸ ибо знал, что предали Его из зависти. ¹⁹ Между тем, как сидел он на судейском месте, жена его послала ему сказать: не делай ничего Праведнику Тому, потому что я ныне во сне много пострадала за Него. ²⁰ Но первосвященники и старейшины возбудили народ просить Варавву, а Иисуса погубить. ²¹ Тогда правитель спросил их: кого из двух хотите, чтобы я отпустил вам? Они сказали: Варавву. ²² Пилат говорит им: что же я сделаю Иисусу, называемому Христом? Говорят ему все: да будет распят. ²³ Правитель сказал: какое же зло сделал Он? Но они еще сильнее кричали: да будет распят. ²⁴ Пилат, видя, что ничто не помогает, но смятение увеличивается, взял воды и умыл руки перед народом, и сказал: невиновен я в крови Праведника Сего; смотрите вы. ²⁵ И, отвечая, весь народ сказал: кровь Его на нас и на детях наших. ²⁶ Тогда отпустил им Варавву, а Иисуса, бив, предал на распятие. ²⁷ Тогда воины правителя, взяв Иисуса в преторию, собрали на Него весь полк| ²⁸ и, раздев Его, надели на Него багряницу;| ²⁹ и, сплетши венец из терна, возложили Ему на голову и дали Ему в правую руку трость; и, становясь пред Ним на колени, насмехались над Ним, говоря: радуйся, Царь Иудейский! ³⁰ и плевали на Него и, взяв трость, били Его по голове. ³¹ И когда насмеялись над Ним, сняли с Него багряницу, и одели Его в одежды Его, и повели Его на распятие. ³² Выходя, они встретили одного Киринеянина, по имени Симона; сего заставили нести крест Его. ³³ И, придя на место, называемое Голгофа, что значит: Лобное место,| ³⁴ дали Ему пить уксуса, смешанного с желчью; и, отведав, не хотел пить. ³⁵ Распявшие же Его делили одежды Его, бросая жребий;| ³⁶ и, сидя, стерегли Его там;| ³⁷ и поставили над головою Его надпись, означающую вину Его: Сей есть Иисус, Царь Иудейский. ³⁸ Тогда распяты с Ним два разбойника: один по правую сторону, а другой по левую. ³⁹ Проходящие же злословили Его, кивая головами своими| ⁴⁰ и говоря: Разрушающий храм и в три дня Созидающий!^ спаси Себя Самого; если Ты Сын Божий, сойди с креста. ⁴¹ Подобно и первосвященники с книжниками и старейшинами и фарисеями, насмехаясь, говорили:| ⁴² других спасал, а Себя Самого не может спасти; если Он Царь Израилев, пусть теперь сойдет с креста, и уверуем в Него;| ⁴³ уповал на Бога; пусть теперь избавит Его, если Он угоден Ему. Ибо Он сказал: Я Божий Сын. ⁴⁴ Также и разбойники, распятые с Ним, поносили Его. ⁴⁵ От шестого же часа тьма была по всей земле до часа девятого;| ⁴⁶ а около девятого часа возопил Иисус громким голосом: Или, Или! лама савахфани? то есть: Боже Мой, Боже Мой!^ для чего Ты Меня оставил? ⁴⁷ Некоторые из стоявших там, слыша это, говорили: Илию зовет Он. ⁴⁸ И тотчас побежал один из них, взял губку, наполнил уксусом и, наложив на трость, давал Ему пить;| ⁴⁹ а другие говорили: постой, посмотрим, придет ли Илия спасти Его. ⁵⁰ Иисус же, опять возопив громким голосом, испустил дух. ⁵¹ И вот, завеса в храме раздралась надвое, сверху донизу; и земля потряслась; и камни расселись;| ⁵² и гробы отверзлись; и многие тела усопших святых воскресли| ⁵³ и, выйдя из гробов по воскресении Его, вошли во святый град и явились многим. ⁵⁴ Сотник же и те, которые с ним стерегли Иисуса, видя землетрясение и все бывшее, устрашились весьма и говорили: воистину Он был Сын Божий. ⁵⁵ Там были также и смотрели издали многие женщины, которые следовали за Иисусом из Галилеи, служа Ему;| ⁵⁶ между ними были Мария Магдалина и Мария, мать Иакова и Иосии, и мать сыновей Зеведеевых. ⁵⁷ Когда же настал вечер, пришел богатый человек из Аримафеи, именем Иосиф, который также учился у Иисуса;| ⁵⁸ он, придя к Пилату, просил тела Иисусова. Тогда Пилат приказал отдать тело;| ⁵⁹ и, взяв тело, Иосиф обвил его чистою плащаницею| ⁶⁰ и положил его в новом своем гробе, который высек он в скале; и, привалив большой камень к двери гроба, удалился. ⁶¹ Была же там Мария Магдалина и другая Мария, которые сидели против гроба. ⁶² На другой день, который следует за пятницею, собрались первосвященники и фарисеи к Пилату| ⁶³ и говорили: господин!^ Мы вспомнили, что обманщик тот, еще будучи в живых, сказал: после трех дней воскресну;| ⁶⁴ итак прикажи охранять гроб до третьего дня, чтобы ученики Его, придя ночью, не украли Его и не сказали народу: воскрес из мертвых; и будет последний обман хуже первого. ⁶⁵ Пилат сказал им: имеете стражу; пойдите, охраняйте, как знаете. ⁶⁶ Они пошли и поставили у гроба стражу, и приложили к камню печать.

October 29, 2025 in 16:10 Ирина Новак

• changed the text of the translation
  Глава 27. ¹ Когда же настало утро, все первосвященники и старейшины народа имели совещание об Иисусе, чтобы предать Его смерти;| ² и, связав Его, отвели и предали Его Понтию Пилату, правителю. ³ Тогда Иуда, предавший Его, увидев, что Он осужден, и, раскаявшись, возвратил тридцать сребренников первосвященникам и старейшинам,| ⁴ говоря: согрешил я, предав кровь невинную. Они же сказали ему: что нам до того? смотри сам. ⁵ И, бросив сребренники в храме, он вышел, пошел и удавился. ⁶ Первосвященники, взяв сребренники, сказали: непозволительно положить их в сокровищницу церковную, потому что это цена крови. ⁷ Сделав же совещание, купили на них землю горшечника, для погребения странников;| ⁸ посему и называется земля та "землею крови " до сего дня. ⁹ Тогда сбылось реченное через пророка Иеремию, который говорит: и взяли тридцать сребренников, цену Оцененного, Которого оценили сыны Израиля,| ¹⁰ и дали их за землю горшечника, как сказал мне Господь. ¹¹ Иисус же стал пред правителем. И спросил Его правитель: Ты Царь Иудейский? Иисус сказал ему: ты говоришь. ¹² И когда обвиняли Его первосвященники и старейшины, Он ничего не отвечал. ¹³ Тогда говорит Ему Пилат: не слышишь, сколько свидетельствуют против Тебя? ¹⁴ И не отвечал ему ни на одно слово, так что правитель весьма дивился. ¹⁵ На праздник же Пасхи правитель имел обычай отпускать народу одного узника, которого хотели. ¹⁶ Был тогда у них известный узник, называемый Варавва;| ¹⁷ итак, когда собрались они, сказал им Пилат: кого хотите, чтобы я отпустил вам: Варавву, или Иисуса, называемого Христом? ¹⁸ ибо знал, что предали Его из зависти. ¹⁹ Между тем, как сидел он на судейском месте, жена его послала ему сказать: не делай ничего Праведнику Тому, потому что я ныне во сне много пострадала за Него. ²⁰ Но первосвященники и старейшины возбудили народ просить Варавву, а Иисуса погубить. ²¹ Тогда правитель спросил их: кого из двух хотите, чтобы я отпустил вам? Они сказали: Варавву. ²² Пилат говорит им: что же я сделаю Иисусу, называемому Христом? Говорят ему все: да будет распят. ²³ Правитель сказал: какое же зло сделал Он? Но они еще сильнее кричали: да будет распят. ²⁴ Пилат, видя, что ничто не помогает, но смятение увеличивается, взял воды и умыл руки перед народом, и сказал: невиновен я в крови Праведника Сего; смотрите вы. ²⁵ И, отвечая, весь народ сказал: кровь Его на нас и на детях наших. ²⁶ Тогда отпустил им Варавву, а Иисуса, бив, предал на распятие. ²⁷ Тогда воины правителя, взяв Иисуса в преторию, собрали на Него весь полк| ²⁸ и, раздев Его, надели на Него багряницу;| ²⁹ и, сплетши венец из терна, возложили Ему на голову и дали Ему в правую руку трость; и, становясь пред Ним на колени, насмехались над Ним, говоря: радуйся, Царь Иудейский! ³⁰ и плевали на Него и, взяв трость, били Его по голове. ³¹ И когда насмеялись над Ним, сняли с Него багряницу, и одели Его в одежды Его, и повели Его на распятие. ³² Выходя, они встретили одного Киринеянина, по имени Симона; сего заставили нести крест Его. ³³ И, придя на место, называемое Голгофа, что значит: Лобное место,| ³⁴ дали Ему пить уксуса, смешанного с желчью; и, отведав, не хотел пить. ³⁵ Распявшие же Его делили одежды Его, бросая жребий;| ³⁶ и, сидя, стерегли Его там;| ³⁷ и поставили над головою Его надпись, означающую вину Его: Сей есть Иисус, Царь Иудейский. ³⁸ Тогда распяты с Ним два разбойника: один по правую сторону, а другой по левую. ³⁹ Проходящие же злословили Его, кивая головами своими| ⁴⁰ и говоря: Разрушающий храм и в три дня Созидающий!^ спаси Себя Самого; если Ты Сын Божий, сойди с креста. ⁴¹ Подобно и первосвященники с книжниками и старейшинами и фарисеями, насмехаясь, говорили:| ⁴² других спасал, а Себя Самого не может спасти; если Он Царь Израилев, пусть теперь сойдет с креста, и уверуем в Него;| ⁴³ уповал на Бога; пусть теперь избавит Его, если Он угоден Ему. Ибо Он сказал: Я Божий Сын. ⁴⁴ Также и разбойники, распятые с Ним, поносили Его. ⁴⁵ От шестого же часа тьма была по всей земле до часа девятого;| ⁴⁶ а около девятого часа возопил Иисус громким голосом: Или, Или! лама савахфани? то есть: Боже Мой, Боже Мой!^ для чего Ты Меня оставил? ⁴⁷ Некоторые из стоявших там, слыша это, говорили: Илию зовет Он. ⁴⁸ И тотчас побежал один из них, взял губку, наполнил уксусом и, наложив на трость, давал Ему пить;| ⁴⁹ а другие говорили: постой, посмотрим, придет ли Илия спасти Его. ⁵⁰ Иисус же, опять возопив громким голосом, испустил дух. ⁵¹ И вот, завеса в храме раздралась надвое, сверху донизу; и земля потряслась; и камни расселись;| ⁵² и гробы отверзлись; и многие тела усопших святых воскресли| ⁵³ и, выйдя из гробов по воскресении Его, вошли во святый град и явились многим. ⁵⁴ Сотник же и те, которые с ним стерегли Иисуса, видя землетрясение и все бывшее, устрашились весьма и говорили: воистину Он был Сын Божий. ⁵⁵ Там были также и смотрели издали многие женщины, которые следовали за Иисусом из Галилеи, служа Ему;| ⁵⁶ между ними были Мария Магдалина и Мария, мать Иакова и Иосии, и мать сыновей Зеведеевых. ⁵⁷ Когда же настал вечер, пришел богатый человек из Аримафеи, именем Иосиф, который также учился у Иисуса;| ⁵⁸ он, придя к Пилату, просил тела Иисусова. Тогда Пилат приказал отдать тело;| ⁵⁹ и, взяв тело, Иосиф обвил его чистою плащаницею| ⁶⁰ и положил его в новом своем гробе, который высек он в скале; и, привалив большой камень к двери гроба, удалился. ⁶¹ Была же там Мария Магдалина и другая Мария, которые сидели против гроба. ⁶² На другой день, который следует за пятницею, собрались первосвященники и фарисеи к Пилату| ⁶³ и говорили: господин! Мы вспомнили, что обманщик тот, еще будучи в живых, сказал: после трех дней воскресну;| ⁶⁴ итак прикажи охранять гроб до третьего дня, чтобы ученики Его, придя ночью, не украли Его и не сказали народу: воскрес из мертвых; и будет последний обман хуже первого. ⁶⁵ Пилат сказал им: имеете стражу; пойдите, охраняйте, как знаете. ⁶⁶ Они пошли и поставили у гроба стражу, и приложили к камню печать.

October 29, 2025 in 16:08 Ирина Новак

• changed the text
  Kolmattakymmendä šeiččimeš piä. ¹ Huomenekšella keškenäh pandih kaikin arhereit i rahvahan vanhemmat Šyndyruohtinah nähä, jotto händä tappua. ² I šidohuo hänen, šuatettih i annettih vanhemmalla Pontiskoila Piluatalla. ³ Šilloin, kuin nägi Iuda, hänen andaja, jotto hänen viäritettih, tuli hänellä ylen pahamielešti, i ando järelläh kolmekymmendä hobiezet arhereiloila i vanhemmilla,| ⁴ Paissešša: Riähkih kavoin, annoin teilä oigien veren. A hyö šanottih: Mi meilä? Šie niät. ⁵ I luoduo kiriköššä hobiezet, pois’ läksi, i mändyö, riputtih. ⁶ A arhereit, ottahuo hobiezet, paistih: Ei šovi heidä panna kirikköh, ollah veren hinda. ⁷ I keškenäh pandih oštua niillä padaniekan pellon, kätettäväkši vierahan rannan rahvašta. ⁸ Tämän täh že peldo täh šua kuččuočou veri¦pellokši. ⁹ Tuli šilloin Ijeremein prorokan šanalla, kuin hiän šano: I otettih kolmekymmendä hobiezet, hinnan kaupatušta, kumbazen kaupattih Izruajelin poijista,| ¹⁰ I annettih hiät padaniekan pellošta, kuin šano miula Jumala. ¹¹ Iisus šeizattih vanhemman edeh. I kyžy häneldä vanhin, paissešša: Šie¦go olet Iudejoin kuningaš? Iisus šano hänellä: Šie šanoit. ¹² I kuin paistih hänen piällä arhereit i vanhemmat, nimidä ei vaššuštan. ¹³ Šilloin šano hänellä Piluatta: Et¦go šie kuule, midä šiun piällä nämä paissah? ¹⁴ I ei vaššuštan hänellä yhtä šanua, äššen ylen äijäldi diivuoliečih vanhin. ¹⁵ Aino kallis’päivänä oli vanhemmalla taba laškie rahvahalla yhtä šivottuo, kummas’t’a tahottih. ¹⁶ Oli šilloin šivokšissa ei hyvä mieš, nimie myöt’ Varavva. ¹⁷ Kuin hyö kerayvyttih, šano heilä Piluatta: Kummas’t’a tahotta kahešta, laššen teilä?^ Varavvua¦go, ali Iisussua, kummas’t’a kučutah toizin Hristos? ¹⁸ Tieži hiän, jotto vihua myöt’ hänen annettih. ¹⁹ Kuin šielä vannotti hiän, työndi hänen luo hänen naine šanuo: Elä voi šie tartuo täh oigieh, äijän mie vaivuačin nyt unissa hänen täh. ²⁰ A arhereit i vanhemmat kuhjutettih rahvahan pakota Varavvua, a Iisussua hävittiä. ²¹ I kyžy heildä vanhin: Kedä tahotta kahešta, laššen teilä? A hyö šanottih: Varavvan. ²² Šano heilä Piluatta: Nin mi miula luadie Iisusalla, kummas’t’a toizin kučutah Hristos? Kaikin hänellä šanottih: Ana liey riputettu. ²³ A vanhin šano: Min hiän pahan luadi? A hyö enämmäldi möistih paissešša: Ana liey riputettu. ²⁴ Nähtyö Piluatta, jotto ei voi auttua, a vain enämmän mögy noužou, ottahuo vettä, pezi kiät rahvahan ieššä, paissešša: Oigie mie olen tämän oigien vereštä; työ niättä. ²⁵ I vaštah kaikki rahvaš šanottih: Olgah hänen veri miän piällä i miän lapšien piällä. ²⁶ Šilloin laški heilä Varavvan, a Iisussua, lyödyö, ando heilä riputettavakši. ²⁷ Šilloin vanhemman salduatat, ottahuo Iisussua, šuatettih suudu¦paikkah, i äijä salduattua ymbäri hänen šeizatettih. ²⁸ I heittähyö hänen piäldä vuattiet, šuoritettih ruššoppah vuattieh;| ²⁹ I punohuo venčan kukkopuušta, pandih piäh hänellä, i šauvan oigieh kädeh annettih; i heittiäčehyö hänellä edeh polvuzin, nagretteliečettih, paissešša: Terveh, Iudejoin kuningaš! ³⁰ I šylgehyö hänen piällä, otettih šauvan, i lyödih händä piädä vaš. ³¹ I kuin jo nagratteliečettih, heitettih hänen piäldä ruššopan vuattien i šuoritettih hänen omih vuatteih, i šuatettih hänen riputettavakši. ³² Lähtehyö, päivytettih mieštä Kirinejašta, nimie myöt’ Simonua; i žen ahissettih kandua hänen ristie. ³³ I tulduo paikalla nimie myöt’ Golgofalla, mi šanuočou oččapaikka,| ³⁴ Annettih hänellä juuva muigieda juomis’t’a šapen kera ševotettuo; i otteli, i ei ruven juomah. ³⁵ Hänen riputtajat juattih hänen vuattiet, luoduo arbah. ³⁶ I istuos’s’a, vardeidih šielä händä. ³⁷ I peijettih hänen piän piällä kirjutetun hänen viäryön: Tämä on Iisus, Iudejoin kuningaš. ³⁸ Šilloin riputettih hänen kera kakši razboiniekkua: yhen oigiella puolella, toizen važamella. ³⁹ Šiiričči kävelijät haukuttih händä, lekuttuas’s’a omilla piälöilä| ⁴⁰ I paissešša: Kirikön levittäjä i kolmena päivänä šeizattaja, piäže iče; kuin olet Jumalan Poiga, lähe rissildä. ⁴¹ Niin i arhereit haukkuos’s’a kirjamiehien kera, i vanhembien kera, i farisejoin kera, paistih:| ⁴² Muida šäilytti, iččiedä¦go ei voi šäilyttiä?^ Kuin ollou Izruajelin kuningaš, ana nyt lähtöy rissildä, i uššomma hänellä. ⁴³ Uššaldih Jumalah: Ana nyt hiän piäštäy hänen, kuin tahtonnou hänellä. Šano hiän: Mie olen Jumalan Poiga. ⁴⁴ Niin i razboiniekat, hänen kera riputetut, händä haukuttih. ⁴⁵ Kuuvennešta kodvašta pimie oli kaikella mualla yhekšändeh kodvah šua. ⁴⁶ Yhekšändenä kodvana mögähtih Iisus korgiella iänellä, paissešša: Ili, Ili! Lama savahfani? Mi on: Jumala miun, Jumala miun, mintäh miun jätit? ⁴⁷ I muuvennet šiinä šeizojista, kuulduo, paistih: Il’l’ua tämä kuččuu. ⁴⁸ I terväzeh yksi heistä mäni i otti pakkulin, i täyvyttähyö muigiella juomizella, i pizyttähyö šauvalla, juotteli händä. ⁴⁹ A toizet paistih: Elä košše, ana niämmä, kuin tulou Il’l’a piäštämäh händä. ⁵⁰ Iisus vielä mögähti korgiella iänellä, i laški hengen. ⁵¹ I ka vuattie kirikön oviloisa rebih kahekši ylizeštä piäštä alizeh; i mua šärey dy; i kivet halgieldih;| ⁵² I kalmat avauvuttih; i äijät kuolluot sv’atoit nouštih,| ⁵³ I lähtehyö kalmoista, hänen virguonnan jälgeh, mändih sv’atoih linnah, i äijillä ožuttuačettih. ⁵⁴ A Šuan miehen piällä vanhin i hänen kera ket vardeidih Šyndyruohtinua, nähtyö muan šäräjännän i kaikki, ylen pölläššyttih i paistih: Toveštah tämä oli Jumalan Poiga. ⁵⁵ Oldih šiinä i äijät naizinehmizet, kumbazet edähädä kačottih, i kumbazet Šyndyruohtinan jälles ti Galilejašta aššuttih, i hänellä rakaššettih. ⁵⁶ Niissä oli Magdalina Muarie, i Juakovan i Jose in muamo Muarie, i Zevedein poigien muamo. ⁵⁷ Jo myöhä, tuli elokaš mieš Arimafejašta, nimie myöt’ Ossippa, kumbane i iče opaštu Šyndyruohtinašta;| ⁵⁸ Tämä, tulduo Piluatan luo, pakkoi Šyndyruohtinan hibiedä. Šilloin käški Piluatta andua hibien. ⁵⁹ I ottahuo Ossippa hibien, kiäri hänen puhtahalla šollella. ⁶⁰ I pani hänen uudeh omah kalmah, kumbane oli luajittu kiveššä; i panduo šuuren kiven kalmanšuuh, pois’ läksi. ⁶¹ Oli šiinä Magdalina Muarie i toine Muarie, i issuttih kalman kohašša. ⁶² Toisa päivänä viijenneštä päiväštä keräyvyttih arhereit i fariseit Piluatan luo,| ⁶³ I paistih: Herra, muissuttima myö, že muanittaja, vielä elošša olduo, pagizi: Kolmen päivän jälgeh virguon. ⁶⁴ Nin käšše lujendua kalma kolmandeh päiväh šua, kuin ei viedäis’ hänen, tulduo hänen opaššettavat yöllä, i šanotah rahvahalla: Virgoi kuoleista; i lienöy jälgimäne valehuš pahembi enžimästä. ⁶⁵ A Piluatta šano heilä: On teilä vardeiččijat; mängiä, lujendakkua kuin tiijättä. ⁶⁶ I hyö, mändyö, lujennettih kalman, pečatoiduo kiven, pandih vardeiččijat.

October 29, 2025 in 16:08 Ирина Новак

• changed the text of the translation
  Глава 27. ¹ Когда же настало утро, все первосвященники и старейшины народа имели совещание об Иисусе, чтобы предать Его смерти;| ² и, связав Его, отвели и предали Его Понтию Пилату, правителю. ³ Тогда Иуда, предавший Его, увидев, что Он осужден, и, раскаявшись, возвратил тридцать сребренников первосвященникам и старейшинам,| ⁴ говоря: согрешил я, предав кровь невинную. Они же сказали ему: что нам до того? смотри сам. ⁵ И, бросив сребренники в храме, он вышел, пошел и удавился. ⁶ Первосвященники, взяв сребренники, сказали: непозволительно положить их в сокровищницу церковную, потому что это цена крови. ⁷ Сделав же совещание, купили на них землю горшечника, для погребения странников;| ⁸ посему и называется земля та "землею крови " до сего дня. ⁹ Тогда сбылось реченное через пророка Иеремию, который говорит: и взяли тридцать сребренников, цену Оцененного, Которого оценили сыны Израиля,| ¹⁰ и дали их за землю горшечника, как сказал мне Господь. ¹¹ Иисус же стал пред правителем. И спросил Его правитель: Ты Царь Иудейский? Иисус сказал ему: ты говоришь. ¹² И когда обвиняли Его первосвященники и старейшины, Он ничего не отвечал. ¹³ Тогда говорит Ему Пилат: не слышишь, сколько свидетельствуют против Тебя? ¹⁴ И не отвечал ему ни на одно слово, так что правитель весьма дивился. ¹⁵ На праздник же Пасхи правитель имел обычай отпускать народу одного узника, которого хотели. ¹⁶ Был тогда у них известный узник, называемый Варавва;| ¹⁷ итак, когда собрались они, сказал им Пилат: кого хотите, чтобы я отпустил вам: Варавву, или Иисуса, называемого Христом? ¹⁸ ибо знал, что предали Его из зависти. ¹⁹ Между тем, как сидел он на судейском месте, жена его послала ему сказать: не делай ничего Праведнику Тому, потому что я ныне во сне много пострадала за Него. ²⁰ Но первосвященники и старейшины возбудили народ просить Варавву, а Иисуса погубить. ²¹ Тогда правитель спросил их: кого из двух хотите, чтобы я отпустил вам? Они сказали: Варавву. ²² Пилат говорит им: что же я сделаю Иисусу, называемому Христом? Говорят ему все: да будет распят. ²³ Правитель сказал: какое же зло сделал Он? Но они еще сильнее кричали: да будет распят. ²⁴ Пилат, видя, что ничто не помогает, но смятение увеличивается, взял воды и умыл руки перед народом, и сказал: невиновен я в крови Праведника Сего; смотрите вы. ²⁵ И, отвечая, весь народ сказал: кровь Его на нас и на детях наших. ²⁶ Тогда отпустил им Варавву, а Иисуса, бив, предал на распятие. ²⁷ Тогда воины правителя, взяв Иисуса в преторию, собрали на Него весь полк| ²⁸ и, раздев Его, надели на Него багряницу;| ²⁹ и, сплетши венец из терна, возложили Ему на голову и дали Ему в правую руку трость; и, становясь пред Ним на колени, насмехались над Ним, говоря: радуйся, Царь Иудейский! ³⁰ и плевали на Него и, взяв трость, били Его по голове. ³¹ И когда насмеялись над Ним, сняли с Него багряницу, и одели Его в одежды Его, и повели Его на распятие. ³² Выходя, они встретили одного Киринеянина, по имени Симона; сего заставили нести крест Его. ³³ И, придя на место, называемое Голгофа, что значит: Лобное место,| ³⁴ дали Ему пить уксуса, смешанного с желчью; и, отведав, не хотел пить. ³⁵ Распявшие же Его делили одежды Его, бросая жребий;| ³⁶ и, сидя, стерегли Его там;| ³⁷ и поставили над головою Его надпись, означающую вину Его: Сей есть Иисус, Царь Иудейский. ³⁸ Тогда распяты с Ним два разбойника: один по правую сторону, а другой по левую. ³⁹ Проходящие же злословили Его, кивая головами своими| ⁴⁰ и говоря: Разрушающий храм и в три дня Созидающий!^ спаси Себя Самого; если Ты Сын Божий, сойди с креста. ⁴¹ Подобно и первосвященники с книжниками и старейшинами и фарисеями, насмехаясь, говорили:| ⁴² других спасал, а Себя Самого не может спасти; если Он Царь Израилев, пусть теперь сойдет с креста, и уверуем в Него;| ⁴³ уповал на Бога; пусть теперь избавит Его, если Он угоден Ему. Ибо Он сказал: Я Божий Сын. ⁴⁴ Также и разбойники, распятые с Ним, поносили Его. ⁴⁵ От шестого же часа тьма была по всей земле до часа девятого;| ⁴⁶ а около девятого часа возопил Иисус громким голосом: Или, Или! лама савахфани? то есть: Боже Мой, Боже Мой! для чего Ты Меня оставил? ⁴⁷ Некоторые из стоявших там, слыша это, говорили: Илию зовет Он. ⁴⁸ И тотчас побежал один из них, взял губку, наполнил уксусом и, наложив на трость, давал Ему пить;| ⁴⁹ а другие говорили: постой, посмотрим, придет ли Илия спасти Его. ⁵⁰ Иисус же, опять возопив громким голосом, испустил дух. ⁵¹ И вот, завеса в храме раздралась надвое, сверху донизу; и земля потряслась; и камни расселись;| ⁵² и гробы отверзлись; и многие тела усопших святых воскресли| ⁵³ и, выйдя из гробов по воскресении Его, вошли во святый град и явились многим. ⁵⁴ Сотник же и те, которые с ним стерегли Иисуса, видя землетрясение и все бывшее, устрашились весьма и говорили: воистину Он был Сын Божий. ⁵⁵ Там были также и смотрели издали многие женщины, которые следовали за Иисусом из Галилеи, служа Ему;| ⁵⁶ между ними были Мария Магдалина и Мария, мать Иакова и Иосии, и мать сыновей Зеведеевых. ⁵⁷ Когда же настал вечер, пришел богатый человек из Аримафеи, именем Иосиф, который также учился у Иисуса;| ⁵⁸ он, придя к Пилату, просил тела Иисусова. Тогда Пилат приказал отдать тело;| ⁵⁹ и, взяв тело, Иосиф обвил его чистою плащаницею| ⁶⁰ и положил его в новом своем гробе, который высек он в скале; и, привалив большой камень к двери гроба, удалился. ⁶¹ Была же там Мария Магдалина и другая Мария, которые сидели против гроба. ⁶² На другой день, который следует за пятницею, собрались первосвященники и фарисеи к Пилату| ⁶³ и говорили: господин! Мы вспомнили, что обманщик тот, еще будучи в живых, сказал: после трех дней воскресну;| ⁶⁴ итак прикажи охранять гроб до третьего дня, чтобы ученики Его, придя ночью, не украли Его и не сказали народу: воскрес из мертвых; и будет последний обман хуже первого. ⁶⁵ Пилат сказал им: имеете стражу; пойдите, охраняйте, как знаете. ⁶⁶ Они пошли и поставили у гроба стражу, и приложили к камню печать.

October 29, 2025 in 16:07 Ирина Новак

• changed the text of the translation
  Глава 27. ¹ Когда же настало утро, все первосвященники и старейшины народа имели совещание об Иисусе, чтобы предать Его смерти;| ² и, связав Его, отвели и предали Его Понтию Пилату, правителю. ³ Тогда Иуда, предавший Его, увидев, что Он осужден, и, раскаявшись, возвратил тридцать сребренников первосвященникам и старейшинам,| ⁴ говоря: согрешил я, предав кровь невинную. Они же сказали ему: что нам до того? смотри сам. ⁵ И, бросив сребренники в храме, он вышел, пошел и удавился. ⁶ Первосвященники, взяв сребренники, сказали: непозволительно положить их в сокровищницу церковную, потому что это цена крови. ⁷ Сделав же совещание, купили на них землю горшечника, для погребения странников;| ⁸ посему и называется земля та "землею крови " до сего дня. ⁹ Тогда сбылось реченное через пророка Иеремию, который говорит: и взяли тридцать сребренников, цену Оцененного, Которого оценили сыны Израиля,| ¹⁰ и дали их за землю горшечника, как сказал мне Господь. ¹¹ Иисус же стал пред правителем. И спросил Его правитель: Ты Царь Иудейский? Иисус сказал ему: ты говоришь. ¹² И когда обвиняли Его первосвященники и старейшины, Он ничего не отвечал. ¹³ Тогда говорит Ему Пилат: не слышишь, сколько свидетельствуют против Тебя? ¹⁴ И не отвечал ему ни на одно слово, так что правитель весьма дивился. ¹⁵ На праздник же Пасхи правитель имел обычай отпускать народу одного узника, которого хотели. ¹⁶ Был тогда у них известный узник, называемый Варавва;| ¹⁷ итак, когда собрались они, сказал им Пилат: кого хотите, чтобы я отпустил вам: Варавву, или Иисуса, называемого Христом? ¹⁸ ибо знал, что предали Его из зависти. ¹⁹ Между тем, как сидел он на судейском месте, жена его послала ему сказать: не делай ничего Праведнику Тому, потому что я ныне во сне много пострадала за Него. ²⁰ Но первосвященники и старейшины возбудили народ просить Варавву, а Иисуса погубить. ²¹ Тогда правитель спросил их: кого из двух хотите, чтобы я отпустил вам? Они сказали: Варавву. ²² Пилат говорит им: что же я сделаю Иисусу, называемому Христом? Говорят ему все: да будет распят. ²³ Правитель сказал: какое же зло сделал Он? Но они еще сильнее кричали: да будет распят. ²⁴ Пилат, видя, что ничто не помогает, но смятение увеличивается, взял воды и умыл руки перед народом, и сказал: невиновен я в крови Праведника Сего; смотрите вы. ²⁵ И, отвечая, весь народ сказал: кровь Его на нас и на детях наших. ²⁶ Тогда отпустил им Варавву, а Иисуса, бив, предал на распятие. ²⁷ Тогда воины правителя, взяв Иисуса в преторию, собрали на Него весь полк| ²⁸ и, раздев Его, надели на Него багряницу;| ²⁹ и, сплетши венец из терна, возложили Ему на голову и дали Ему в правую руку трость; и, становясь пред Ним на колени, насмехались над Ним, говоря: радуйся, Царь Иудейский! ³⁰ и плевали на Него и, взяв трость, били Его по голове. ³¹ И когда насмеялись над Ним, сняли с Него багряницу, и одели Его в одежды Его, и повели Его на распятие. ³² Выходя, они встретили одного Киринеянина, по имени Симона; сего заставили нести крест Его. ³³ И, придя на место, называемое Голгофа, что значит: Лобное место,| ³⁴ дали Ему пить уксуса, смешанного с желчью; и, отведав, не хотел пить. ³⁵ Распявшие же Его делили одежды Его, бросая жребий;| ³⁶ и, сидя, стерегли Его там;| ³⁷ и поставили над головою Его надпись, означающую вину Его: Сей есть Иисус, Царь Иудейский. ³⁸ Тогда распяты с Ним два разбойника: один по правую сторону, а другой по левую. ³⁹ Проходящие же злословили Его, кивая головами своими| ⁴⁰ и говоря: Разрушающий храм и в три дня Созидающий! спаси Себя Самого; если Ты Сын Божий, сойди с креста. ⁴¹ Подобно и первосвященники с книжниками и старейшинами и фарисеями, насмехаясь, говорили:| ⁴² других спасал, а Себя Самого не может спасти; если Он Царь Израилев, пусть теперь сойдет с креста, и уверуем в Него;| ⁴³ уповал на Бога; пусть теперь избавит Его, если Он угоден Ему. Ибо Он сказал: Я Божий Сын. ⁴⁴ Также и разбойники, распятые с Ним, поносили Его. ⁴⁵ От шестого же часа тьма была по всей земле до часа девятого;| ⁴⁶ а около девятого часа возопил Иисус громким голосом: Или, Или! лама савахфани? то есть: Боже Мой, Боже Мой! для чего Ты Меня оставил? ⁴⁷ Некоторые из стоявших там, слыша это, говорили: Илию зовет Он. ⁴⁸ И тотчас побежал один из них, взял губку, наполнил уксусом и, наложив на трость, давал Ему пить;| ⁴⁹ а другие говорили: постой, посмотрим, придет ли Илия спасти Его. ⁵⁰ Иисус же, опять возопив громким голосом, испустил дух. ⁵¹ И вот, завеса в храме раздралась надвое, сверху донизу; и земля потряслась; и камни расселись;| ⁵² и гробы отверзлись; и многие тела усопших святых воскресли| ⁵³ и, выйдя из гробов по воскресении Его, вошли во святый град и явились многим. ⁵⁴ Сотник же и те, которые с ним стерегли Иисуса, видя землетрясение и все бывшее, устрашились весьма и говорили: воистину Он был Сын Божий. ⁵⁵ Там были также и смотрели издали многие женщины, которые следовали за Иисусом из Галилеи, служа Ему;| ⁵⁶ между ними были Мария Магдалина и Мария, мать Иакова и Иосии, и мать сыновей Зеведеевых. ⁵⁷ Когда же настал вечер, пришел богатый человек из Аримафеи, именем Иосиф, который также учился у Иисуса;| ⁵⁸ он, придя к Пилату, просил тела Иисусова. Тогда Пилат приказал отдать тело;| ⁵⁹ и, взяв тело, Иосиф обвил его чистою плащаницею| ⁶⁰ и положил его в новом своем гробе, который высек он в скале; и, привалив большой камень к двери гроба, удалился. ⁶¹ Была же там Мария Магдалина и другая Мария, которые сидели против гроба. ⁶² На другой день, который следует за пятницею, собрались первосвященники и фарисеи к Пилату| ⁶³ и говорили: господин! Мы вспомнили, что обманщик тот, еще будучи в живых, сказал: после трех дней воскресну;| ⁶⁴ итак прикажи охранять гроб до третьего дня, чтобы ученики Его, придя ночью, не украли Его и не сказали народу: воскрес из мертвых; и будет последний обман хуже первого. ⁶⁵ Пилат сказал им: имеете стражу; пойдите, охраняйте, как знаете. ⁶⁶ Они пошли и поставили у гроба стражу, и приложили к камню печать.

October 29, 2025 in 16:07 Ирина Новак

• changed the text
  Kolmattakymmendä šeiččimeš piä. ¹ Huomenekšella keškenäh pandih kaikin arhereit i rahvahan vanhemmat Šyndyruohtinah nähä, jotto händä tappua. ² I šidohuo hänen, šuatettih i annettih vanhemmalla Pontiskoila Piluatalla. ³ Šilloin, kuin nägi Iuda, hänen andaja, jotto hänen viäritettih, tuli hänellä ylen pahamielešti, i ando järelläh kolmekymmendä hobiezet arhereiloila i vanhemmilla,| ⁴ Paissešša: Riähkih kavoin, annoin teilä oigien veren. A hyö šanottih: Mi meilä? Šie niät. ⁵ I luoduo kiriköššä hobiezet, pois’ läksi, i mändyö, riputtih. ⁶ A arhereit, ottahuo hobiezet, paistih: Ei šovi heidä panna kirikköh, ollah veren hinda. ⁷ I keškenäh pandih oštua niillä padaniekan pellon, kätettäväkši vierahan rannan rahvašta. ⁸ Tämän täh že peldo täh šua kuččuočou veri¦pellokši. ⁹ Tuli šilloin Ijeremein prorokan šanalla, kuin hiän šano: I otettih kolmekymmendä hobiezet, hinnan kaupatušta, kumbazen kaupattih Izruajelin poijista,| ¹⁰ I annettih hiät padaniekan pellošta, kuin šano miula Jumala. ¹¹ Iisus šeizattih vanhemman edeh. I kyžy häneldä vanhin, paissešša: Šie¦go olet Iudejoin kuningaš? Iisus šano hänellä: Šie šanoit. ¹² I kuin paistih hänen piällä arhereit i vanhemmat, nimidä ei vaššuštan. ¹³ Šilloin šano hänellä Piluatta: Et¦go šie kuule, midä šiun piällä nämä paissah? ¹⁴ I ei vaššuštan hänellä yhtä šanua, äššen ylen äijäldi diivuoliečih vanhin. ¹⁵ Aino kallis’päivänä oli vanhemmalla taba laškie rahvahalla yhtä šivottuo, kummas’t’a tahottih. ¹⁶ Oli šilloin šivokšissa ei hyvä mieš, nimie myöt’ Varavva. ¹⁷ Kuin hyö kerayvyttih, šano heilä Piluatta: Kummas’t’a tahotta kahešta, laššen teilä?^ Varavvua¦go, ali Iisussua, kummas’t’a kučutah toizin Hristos? ¹⁸ Tieži hiän, jotto vihua myöt’ hänen annettih. ¹⁹ Kuin šielä vannotti hiän, työndi hänen luo hänen naine šanuo: Elä voi šie tartuo täh oigieh, äijän mie vaivuačin nyt unissa hänen täh. ²⁰ A arhereit i vanhemmat kuhjutettih rahvahan pakota Varavvua, a Iisussua hävittiä. ²¹ I kyžy heildä vanhin: Kedä tahotta kahešta, laššen teilä? A hyö šanottih: Varavvan. ²² Šano heilä Piluatta: Nin mi miula luadie Iisusalla, kummas’t’a toizin kučutah Hristos? Kaikin hänellä šanottih: Ana liey riputettu. ²³ A vanhin šano: Min hiän pahan luadi? A hyö enämmäldi möistih paissešša: Ana liey riputettu. ²⁴ Nähtyö Piluatta, jotto ei voi auttua, a vain enämmän mögy noužou, ottahuo vettä, pezi kiät rahvahan ieššä, paissešša: Oigie mie olen tämän oigien vereštä; työ niättä. ²⁵ I vaštah kaikki rahvaš šanottih: Olgah hänen veri miän piällä i miän lapšien piällä. ²⁶ Šilloin laški heilä Varavvan, a Iisussua, lyödyö, ando heilä riputettavakši. ²⁷ Šilloin vanhemman salduatat, ottahuo Iisussua, šuatettih suudu¦paikkah, i äijä salduattua ymbäri hänen šeizatettih. ²⁸ I heittähyö hänen piäldä vuattiet, šuoritettih ruššoppah vuattieh;| ²⁹ I punohuo venčan kukkopuušta, pandih piäh hänellä, i šauvan oigieh kädeh annettih; i heittiäčehyö hänellä edeh polvuzin, nagretteliečettih, paissešša: Terveh, Iudejoin kuningaš! ³⁰ I šylgehyö hänen piällä, otettih šauvan, i lyödih händä piädä vaš. ³¹ I kuin jo nagratteliečettih, heitettih hänen piäldä ruššopan vuattien i šuoritettih hänen omih vuatteih, i šuatettih hänen riputettavakši. ³² Lähtehyö, päivytettih mieštä Kirinejašta, nimie myöt’ Simonua; i žen ahissettih kandua hänen ristie. ³³ I tulduo paikalla nimie myöt’ Golgofalla, mi šanuočou oččapaikka,| ³⁴ Annettih hänellä juuva muigieda juomis’t’a šapen kera ševotettuo; i otteli, i ei ruven juomah. ³⁵ Hänen riputtajat juattih hänen vuattiet, luoduo arbah. ³⁶ I istuos’s’a, vardeidih šielä händä. ³⁷ I peijettih hänen piän piällä kirjutetun hänen viäryön: Tämä on Iisus, Iudejoin kuningaš. ³⁸ Šilloin riputettih hänen kera kakši razboiniekkua: yhen oigiella puolella, toizen važamella. ³⁹ Šiiričči kävelijät haukuttih händä, lekuttuas’s’a omilla piälöilä| ⁴⁰ I paissešša: Kirikön levittäjä i kolmena päivänä šeizattaja, piäže iče; kuin olet Jumalan Poiga, lähe rissildä. ⁴¹ Niin i arhereit haukkuos’s’a kirjamiehien kera, i vanhembien kera, i farisejoin kera, paistih:| ⁴² Muida šäilytti, iččiedä¦go ei voi šäilyttiä? Kuin ollou Izruajelin kuningaš, ana nyt lähtöy rissildä, i uššomma hänellä. ⁴³ Uššaldih Jumalah: Ana nyt hiän piäštäy hänen, kuin tahtonnou hänellä. Šano hiän: Mie olen Jumalan Poiga. ⁴⁴ Niin i razboiniekat, hänen kera riputetut, händä haukuttih. ⁴⁵ Kuuvennešta kodvašta pimie oli kaikella mualla yhekšändeh kodvah šua. ⁴⁶ Yhekšändenä kodvana mögähtih Iisus korgiella iänellä, paissešša: Ili, Ili! Lama savahfani? Mi on: Jumala miun, Jumala miun, mintäh miun jätit? ⁴⁷ I muuvennet šiinä šeizojista, kuulduo, paistih: Il’l’ua tämä kuččuu. ⁴⁸ I terväzeh yksi heistä mäni i otti pakkulin, i täyvyttähyö muigiella juomizella, i pizyttähyö šauvalla, juotteli händä. ⁴⁹ A toizet paistih: Elä košše, ana niämmä, kuin tulou Il’l’a piäštämäh händä. ⁵⁰ Iisus vielä mögähti korgiella iänellä, i laški hengen. ⁵¹ I ka vuattie kirikön oviloisa rebih kahekši ylizeštä piäštä alizeh; i mua šärey dy; i kivet halgieldih;| ⁵² I kalmat avauvuttih; i äijät kuolluot sv’atoit nouštih,| ⁵³ I lähtehyö kalmoista, hänen virguonnan jälgeh, mändih sv’atoih linnah, i äijillä ožuttuačettih. ⁵⁴ A Šuan miehen piällä vanhin i hänen kera ket vardeidih Šyndyruohtinua, nähtyö muan šäräjännän i kaikki, ylen pölläššyttih i paistih: Toveštah tämä oli Jumalan Poiga. ⁵⁵ Oldih šiinä i äijät naizinehmizet, kumbazet edähädä kačottih, i kumbazet Šyndyruohtinan jälles ti Galilejašta aššuttih, i hänellä rakaššettih. ⁵⁶ Niissä oli Magdalina Muarie, i Juakovan i Jose in muamo Muarie, i Zevedein poigien muamo. ⁵⁷ Jo myöhä, tuli elokaš mieš Arimafejašta, nimie myöt’ Ossippa, kumbane i iče opaštu Šyndyruohtinašta;| ⁵⁸ Tämä, tulduo Piluatan luo, pakkoi Šyndyruohtinan hibiedä. Šilloin käški Piluatta andua hibien. ⁵⁹ I ottahuo Ossippa hibien, kiäri hänen puhtahalla šollella. ⁶⁰ I pani hänen uudeh omah kalmah, kumbane oli luajittu kiveššä; i panduo šuuren kiven kalmanšuuh, pois’ läksi. ⁶¹ Oli šiinä Magdalina Muarie i toine Muarie, i issuttih kalman kohašša. ⁶² Toisa päivänä viijenneštä päiväštä keräyvyttih arhereit i fariseit Piluatan luo,| ⁶³ I paistih: Herra, muissuttima myö, že muanittaja, vielä elošša olduo, pagizi: Kolmen päivän jälgeh virguon. ⁶⁴ Nin käšše lujendua kalma kolmandeh päiväh šua, kuin ei viedäis’ hänen, tulduo hänen opaššettavat yöllä, i šanotah rahvahalla: Virgoi kuoleista; i lienöy jälgimäne valehuš pahembi enžimästä. ⁶⁵ A Piluatta šano heilä: On teilä vardeiččijat; mängiä, lujendakkua kuin tiijättä. ⁶⁶ I hyö, mändyö, lujennettih kalman, pečatoiduo kiven, pandih vardeiččijat.

October 29, 2025 in 16:05 Ирина Новак

• created the text translation

October 29, 2025 in 16:05 Ирина Новак

• changed the title
  from Kolmattakymmendä šeiččimeš piä (Kaheškymmeneššeiččimeš piä)
  to MATVEISTA SVʼATOI JOVANGELI. Kolmattakymmendä šeiččimeš piä (Kaheškymmeneššeiččimeš piä)
• changed the text
  Kolmattakymmendä šeiččimeš piä. ¹ Huomenekšella keškenäh pandih kaikin arhereit i rahvahan vanhemmat Šyndyruohtinah nähä, jotto händä tappua. ² I šidohuo hänen, šuatettih i annettih vanhemmalla Pontiskoila Piluatalla. ³ Šilloin, kuin nägi Iuda, hänen andaja, jotto hänen viäritettih, tuli hänellä ylen pahamielešti, i ando järelläh kolmekymmendä hobiezet arhereiloila i vanhemmilla,| ⁴ Paissešša: Riähkih kavoin, annoin teilä oigien veren. A hyö šanottih: Mi meilä? Šie niät. ⁵ I luoduo kiriköššä hobiezet, pois’ läksi, i mändyö, riputtih. ⁶ A arhereit, ottahuo hobiezet, paistih: Ei šovi heidä panna kirikköh, ollah veren hinda. ⁷ I keškenäh pandih oštua niillä padaniekan pellon, kätettäväkši vierahan rannan rahvašta. ⁸ Tämän täh že peldo täh šua kuččuočou veripellokšiveri¦pellokši. ⁹ Tuli šilloin Ijeremein prorokan šanalla, kuin hiän šano: I otettih kolmekymmendä hobiezet, hinnan kaupatušta, kumbazen kaupattih Izruajelin poijista,| ¹⁰ I annettih hiät padaniekan pellošta, kuin šano miula Jumala. ¹¹ Iisus šeizattih vanhemman edeh. I kyžy häneldä vanhin, paissešša: ŠiegoŠie¦go olet Iudejoin kuningaš? Iisus šano hänellä: Šie šanoit. ¹² I kuin paistih hänen piällä arhereit i vanhemmat, nimidä ei vaššuštan. ¹³ Šilloin šano hänellä Piluatta: EtgoEt¦go šie kuule, midä šiun piällä nämä paissah? ¹⁴ I ei vaššuštan hänellä yhtä šanua, äššen ylen äijäldi diivuoliečih vanhin. ¹⁵ Aino kallis’päivänä oli vanhemmalla taba laškie rahvahalla yhtä šivottuo, kummas’t’a tahottih. ¹⁶ Oli šilloin šivokšissa ei hyvä mieš, nimie myöt’ Varavva. ¹⁷ Kuin hyö kerayvyttih, šano heilä Piluatta: Kummas’t’a tahotta kahešta, laššen teilä? VaravvuagoVaravvua¦go, ali Iisussua, kummas’t’a kučutah toizin Hristos? ¹⁸ Tieži hiän, jotto vihua myöt’ hänen annettih. ¹⁹ Kuin šielä vannotti hiän, työndi hänen luo hänen naine šanuo: Elä voi šie tartuo täh oigieh, äijän mie vaivuačin nyt unissa hänen täh. ²⁰ A arhereit i vanhemmat kuhjutettih rahvahan pakota Varavvua, a Iisussua hävittiä. ²¹ I kyžy heildä vanhin: Kedä tahotta kahešta, laššen teilä? A hyö šanottih: Varavvan. ²² Šano heilä Piluatta: Nin mi miula luadie Iisusalla, kummas’t’a toizin kučutah Hristos? Kaikin hänellä šanottih: Ana liey riputettu. ²³ A vanhin šano: Min hiän pahan luadi? A hyö enämmäldi möistih paissešša: Ana liey riputettu. ²⁴ Nähtyö Piluatta, jotto ei voi auttua, a vain enämmän mögy noužou, ottahuo vettä, pezi kiät rahvahan ieššä, paissešša: Oigie mie olen tämän oigien vereštä; työ niättä. ²⁵ I vaštah kaikki rahvaš šanottih: Olgah hänen veri miän piällä i miän lapšien piällä. ²⁶ Šilloin laški heilä Varavvan, a Iisussua, lyödyö, ando heilä riputettavakši. ²⁷ Šilloin vanhemman salduatat, ottahuo Iisussua, šuatettih suudupaikkahsuudu¦paikkah, i äijä salduattua ymbäri hänen šeizatettih. ²⁸ I heittähyö hänen piäldä vuattiet, šuoritettih ruššoppah vuattieh;| ²⁹ I punohuo venčan kukkopuušta, pandih piäh hänellä, i šauvan oigieh kädeh annettih; i heittiäčehyö hänellä edeh polvuzin, nagretteliečettih, paissešša: Terveh, Iudejoin kuningaš! ³⁰ I šylgehyö hänen piällä, otettih šauvan, i lyödih händä piädä vaš. ³¹ I kuin jo nagratteliečettih, heitettih hänen piäldä ruššopan vuattien i šuoritettih hänen omih vuatteih, i šuatettih hänen riputettavakši. ³² Lähtehyö, päivytettih mieštä Kirinejašta, nimie myöt’ Simonua; i žen ahissettih kandua hänen ristie. ³³ I tulduo paikalla nimie myöt’ Golgofalla, mi šanuočou oččapaikka,| ³⁴ Annettih hänellä juuva muigieda juomis’t’a šapen kera ševotettuo; i otteli, i ei ruven juomah. ³⁵ Hänen riputtajat juattih hänen vuattiet, luoduo arbah. ³⁶ I istuos’s’a, vardeidih šielä händä. ³⁷ I peijettih hänen piän piällä kirjutetun hänen viäryön: Tämä on Iisus, Iudejoin kuningaš. ³⁸ Šilloin riputettih hänen kera kakši razboiniekkua: yhen oigiella puolella, toizen važamella. ³⁹ Šiiričči kävelijät haukuttih händä, lekuttuas’s’a omilla piälöilä| ⁴⁰ I paissešša: Kirikön levittäjä i kolmena päivänä šeizattaja, piäže iče; kuin olet Jumalan Poiga, lähe rissildä. ⁴¹ Niin i arhereit haukkuos’s’a kirjamiehien kera, i vanhembien kera, i farisejoin kera, paistih:| ⁴² Muida šäilytti, iččiedägoiččiedä¦go ei voi šäilyttiä? Kuin ollou Izruajelin kuningaš, ana nyt lähtöy rissildä, i uššomma hänellä. ⁴³ Uššaldih Jumalah: Ana nyt hiän piäštäy hänen, kuin tahtonnou hänellä. Šano hiän: Mie olen Jumalan Poiga. ⁴⁴ Niin i razboiniekat, hänen kera riputetut, händä haukuttih. ⁴⁵ Kuuvennešta kodvašta pimie oli kaikella mualla yhekšändeh kodvah šua. ⁴⁶ Yhekšändenä kodvana mögähtih Iisus korgiella iänellä, paissešša: Ili, Ili! Lama savahfani? Mi on: Jumala miun, Jumala miun, mintäh miun jätit? ⁴⁷ I muuvennet šiinä šeizojista, kuulduo, paistih: Il’l’ua tämä kuččuu. ⁴⁸ I terväzeh yksi heistä mäni i otti pakkulin, i täyvyttähyö muigiella juomizella, i pizyttähyö šauvalla, juotteli händä. ⁴⁹ A toizet paistih: Elä košše, ana niämmä, kuin tulou Il’l’a piäštämäh händä. ⁵⁰ Iisus vielä mögähti korgiella iänellä, i laški hengen. ⁵¹ I ka vuattie kirikön oviloisa rebih kahekši ylizeštä piäštä alizeh; i mua šärey dy; i kivet halgieldih;| ⁵² I kalmat avauvuttih; i äijät kuolluot sv’atoit nouštih,| ⁵³ I lähtehyö kalmoista, hänen virguonnan jälgeh, mändih sv’atoih linnah, i äijillä ožuttuačettih. ⁵⁴ A Šuan miehen piällä vanhin i hänen kera ket vardeidih Šyndyruohtinua, nähtyö muan šäräjännän i kaikki, ylen pölläššyttih i paistih: Toveštah tämä oli Jumalan Poiga. ⁵⁵ Oldih šiinä i äijät naizinehmizet, kumbazet edähädä kačottih, i kumbazet Šyndyruohtinan jälles ti Galilejašta aššuttih, i hänellä rakaššettih. ⁵⁶ Niissä oli Magdalina Muarie, i Juakovan i Jose in muamo Muarie, i Zevedein poigien muamo. ⁵⁷ Jo myöhä, tuli elokaš mieš Arimafejašta, nimie myöt’ Ossippa, kumbane i iče opaštu Šyndyruohtinašta;| ⁵⁸ Tämä, tulduo Piluatan luo, pakkoi Šyndyruohtinan hibiedä. Šilloin käški Piluatta andua hibien. ⁵⁹ I ottahuo Ossippa hibien, kiäri hänen puhtahalla šollella. ⁶⁰ I pani hänen uudeh omah kalmah, kumbane oli luajittu kiveššä; i panduo šuuren kiven kalmanšuuh, pois’ läksi. ⁶¹ Oli šiinä Magdalina Muarie i toine Muarie, i issuttih kalman kohašša. ⁶² Toisa päivänä viijenneštä päiväštä keräyvyttih arhereit i fariseit Piluatan luo,| ⁶³ I paistih: Herra, muissuttima myö, že muanittaja, vielä elošša olduo, pagizi: Kolmen päivän jälgeh virguon. ⁶⁴ Nin käšše lujendua kalma kolmandeh päiväh šua, kuin ei viedäis’ hänen, tulduo hänen opaššettavat yöllä, i šanotah rahvahalla: Virgoi kuoleista; i lienöy jälgimäne valehuš pahembi enžimästä. ⁶⁵ A Piluatta šano heilä: On teilä vardeiččijat; mängiä, lujendakkua kuin tiijättä. ⁶⁶ I hyö, mändyö, lujennettih kalman, pečatoiduo kiven, pandih vardeiččijat.
• changed the title of the source
  from Тверские переводные памятники карельской письменности начала XIX века
  to ерранъ мія̈нъ Шюндю-руо̆хтынанъ Святой Іо̂ванг̧ели Матвѣйста, Карьяланъ кїӗлѣлля. Пійтери
• changed history.year_accusative of the source
  from 2020
  to 1820
• changed the pages of the source
  from 180-183
  to 89–94
• changed the comments of the source
  from MATVEISTA SVʼATOI JOVANGELI
  to Тверские переводные памятники карельской письменности начала XIX века. Петрозаводск: КарНЦ РАН, 2020. С. 125–130, 171–172.

November 30, 2021 in 15:18 Нина Шибанова

• changed the title
  from MATVEISTA SVʼATOI JOVANGELI. Kolmattakymmendä šeiččimeš piä (Kaheškymmeneššeiččimeš piä)
  to Kolmattakymmendä šeiččimeš piä (Kaheškymmeneššeiččimeš piä)
• created the comments of the source: MATVEISTA SVʼATOI JOVANGELI

November 18, 2021 in 12:56 Нина Шибанова

• created the text
• created the text: ¹ Huomenekšella keškenäh pandih kaikin arhereit i rahvahan vanhemmat Šyndyruohtinah nähä, jotto händä tappua. ² I šidohuo hänen, šuatettih i annettih vanhemmalla Pontiskoila Piluatalla. ³ Šilloin, kuin nägi Iuda, hänen andaja, jotto hänen viäritettih, tuli hänellä ylen pahamielešti, i ando järelläh kolmekymmendä hobiezet arhereiloila i vanhemmilla, ⁴ Paissešša: Riähkih kavoin, annoin teilä oigien veren. A hyö šanottih: Mi meilä? Šie niät. ⁵ I luoduo kiriköššä hobiezet, pois’ läksi, i mändyö, riputtih. ⁶ A arhereit, ottahuo hobiezet, paistih: Ei šovi heidä panna kirikköh, ollah veren hinda. ⁷ I keškenäh pandih oštua niillä padaniekan pellon, kätettäväkši vierahan rannan rahvašta. ⁸ Tämän täh že peldo täh šua kuččuočou veripellokši. ⁹ Tuli šilloin Ijeremein prorokan šanalla, kuin hiän šano: I otettih kolmekymmendä hobiezet, hinnan kaupatušta, kumbazen kaupattih Izruajelin poijista, ¹⁰ I annettih hiät padaniekan pellošta, kuin šano miula Jumala. ¹¹ Iisus šeizattih vanhemman edeh. I kyžy häneldä vanhin, paissešša: Šiego olet Iudejoin kuningaš? Iisus šano hänellä: Šie šanoit. ¹² I kuin paistih hänen piällä arhereit i vanhemmat, nimidä ei vaššuštan. ¹³ Šilloin šano hänellä Piluatta: Etgo šie kuule, midä šiun piällä nämä paissah? ¹⁴ I ei vaššuštan hänellä yhtä šanua, äššen ylen äijäldi diivuoliečih vanhin. ¹⁵ Aino kallis’päivänä oli vanhemmalla taba laškie rahvahalla yhtä šivottuo, kummas’t’a tahottih. ¹⁶ Oli šilloin šivokšissa ei hyvä mieš, nimie myöt’ Varavva. ¹⁷ Kuin hyö kerayvyttih, šano heilä Piluatta: Kummas’t’a tahotta kahešta, laššen teilä? Varavvuago, ali Iisussua, kummas’t’a kučutah toizin Hristos? ¹⁸ Tieži hiän, jotto vihua myöt’ hänen annettih. ¹⁹ Kuin šielä vannotti hiän, työndi hänen luo hänen naine šanuo: Elä voi šie tartuo täh oigieh, äijän mie vaivuačin nyt unissa hänen täh. ²⁰ A arhereit i vanhemmat kuhjutettih rahvahan pakota Varavvua, a Iisussua hävittiä. ²¹ I kyžy heildä vanhin: Kedä tahotta kahešta, laššen teilä? A hyö šanottih: Varavvan. ²² Šano heilä Piluatta: Nin mi miula luadie Iisusalla, kummas’t’a toizin kučutah Hristos? Kaikin hänellä šanottih: Ana liey riputettu. ²³ A vanhin šano: Min hiän pahan luadi? A hyö enämmäldi möistih paissešša: Ana liey riputettu. ²⁴ Nähtyö Piluatta, jotto ei voi auttua, a vain enämmän mögy noužou, ottahuo vettä, pezi kiät rahvahan ieššä, paissešša: Oigie mie olen tämän oigien vereštä; työ niättä. ²⁵ I vaštah kaikki rahvaš šanottih: Olgah hänen veri miän piällä i miän lapšien piällä. ²⁶ Šilloin laški heilä Varavvan, a Iisussua, lyödyö, ando heilä riputettavakši. ²⁷ Šilloin vanhemman salduatat, ottahuo Iisussua, šuatettih suudupaikkah, i äijä salduattua ymbäri hänen šeizatettih. ²⁸ I heittähyö hänen piäldä vuattiet, šuoritettih ruššoppah vuattieh; ²⁹ I punohuo venčan kukkopuušta, pandih piäh hänellä, i šauvan oigieh kädeh annettih; i heittiäčehyö hänellä edeh polvuzin, nagretteliečettih, paissešša: Terveh, Iudejoin kuningaš! ³⁰ I šylgehyö hänen piällä, otettih šauvan, i lyödih händä piädä vaš. ³¹ I kuin jo nagratteliečettih, heitettih hänen piäldä ruššopan vuattien i šuoritettih hänen omih vuatteih, i šuatettih hänen riputettavakši. ³² Lähtehyö, päivytettih mieštä Kirinejašta, nimie myöt’ Simonua; i žen ahissettih kandua hänen ristie. ³³ I tulduo paikalla nimie myöt’ Golgofalla, mi šanuočou oččapaikka, ³⁴ Annettih hänellä juuva muigieda juomis’t’a šapen kera ševotettuo; i otteli, i ei ruven juomah. ³⁵ Hänen riputtajat juattih hänen vuattiet, luoduo arbah. ³⁶ I istuos’s’a, vardeidih šielä händä. ³⁷ I peijettih hänen piän piällä kirjutetun hänen viäryön: Tämä on Iisus, Iudejoin kuningaš. ³⁸ Šilloin riputettih hänen kera kakši razboiniekkua: yhen oigiella puolella, toizen važamella. ³⁹ Šiiričči kävelijät haukuttih händä, lekuttuas’s’a omilla piälöilä ⁴⁰ I paissešša: Kirikön levittäjä i kolmena päivänä šeizattaja, piäže iče; kuin olet Jumalan Poiga, lähe rissildä. ⁴¹ Niin i arhereit haukkuos’s’a kirjamiehien kera, i vanhembien kera, i farisejoin kera, paistih: ⁴² Muida šäilytti, iččiedägo ei voi šäilyttiä? Kuin ollou Izruajelin kuningaš, ana nyt lähtöy rissildä, i uššomma hänellä. ⁴³ Uššaldih Jumalah: Ana nyt hiän piäštäy hänen, kuin tahtonnou hänellä. Šano hiän: Mie olen Jumalan Poiga. ⁴⁴ Niin i razboiniekat, hänen kera riputetut, händä haukuttih. ⁴⁵ Kuuvennešta kodvašta pimie oli kaikella mualla yhekšändeh kodvah šua. ⁴⁶ Yhekšändenä kodvana mögähtih Iisus korgiella iänellä, paissešša: Ili, Ili! Lama savahfani? Mi on: Jumala miun, Jumala miun, mintäh miun jätit? ⁴⁷ I muuvennet šiinä šeizojista, kuulduo, paistih: Il’l’ua tämä kuččuu. ⁴⁸ I terväzeh yksi heistä mäni i otti pakkulin, i täyvyttähyö muigiella juomizella, i pizyttähyö šauvalla, juotteli händä. ⁴⁹ A toizet paistih: Elä košše, ana niämmä, kuin tulou Il’l’a piäštämäh händä. ⁵⁰ Iisus vielä mögähti korgiella iänellä, i laški hengen. ⁵¹ I ka vuattie kirikön oviloisa rebih kahekši ylizeštä piäštä alizeh; i mua šärey dy; i kivet halgieldih; ⁵² I kalmat avauvuttih; i äijät kuolluot sv’atoit nouštih, ⁵³ I lähtehyö kalmoista, hänen virguonnan jälgeh, mändih sv’atoih linnah, i äijillä ožuttuačettih. ⁵⁴ A Šuan miehen piällä vanhin i hänen kera ket vardeidih Šyndyruohtinua, nähtyö muan šäräjännän i kaikki, ylen pölläššyttih i paistih: Toveštah tämä oli Jumalan Poiga. ⁵⁵ Oldih šiinä i äijät naizinehmizet, kumbazet edähädä kačottih, i kumbazet Šyndyruohtinan jälles ti Galilejašta aššuttih, i hänellä rakaššettih. ⁵⁶ Niissä oli Magdalina Muarie, i Juakovan i Jose in muamo Muarie, i Zevedein poigien muamo. ⁵⁷ Jo myöhä, tuli elokaš mieš Arimafejašta, nimie myöt’ Ossippa, kumbane i iče opaštu Šyndyruohtinašta; ⁵⁸ Tämä, tulduo Piluatan luo, pakkoi Šyndyruohtinan hibiedä. Šilloin käški Piluatta andua hibien. ⁵⁹ I ottahuo Ossippa hibien, kiäri hänen puhtahalla šollella. ⁶⁰ I pani hänen uudeh omah kalmah, kumbane oli luajittu kiveššä; i panduo šuuren kiven kalmanšuuh, pois’ läksi. ⁶¹ Oli šiinä Magdalina Muarie i toine Muarie, i issuttih kalman kohašša. ⁶² Toisa päivänä viijenneštä päiväštä keräyvyttih arhereit i fariseit Piluatan luo, ⁶³ I paistih: Herra, muissuttima myö, že muanittaja, vielä elošša olduo, pagizi: Kolmen päivän jälgeh virguon. ⁶⁴ Nin käšše lujendua kalma kolmandeh päiväh šua, kuin ei viedäis’ hänen, tulduo hänen opaššettavat yöllä, i šanotah rahvahalla: Virgoi kuoleista; i lienöy jälgimäne valehuš pahembi enžimästä. ⁶⁵ A Piluatta šano heilä: On teilä vardeiččijat; mängiä, lujendakkua kuin tiijättä. ⁶⁶ I hyö, mändyö, lujennettih kalman, pečatoiduo kiven, pandih vardeiččijat.