Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| history
| Statistics
| ? Help
Enžimäne piä
Source:
Тверские переводные памятники карельской письменности начала XIX века, 2020, p. 263-265
MARKEŠTА SVʼATOI JOVANGELI
Enžimäne piä
Karelian Proper
New written Tver
1 Algu Šyndyruohtinan Jumalan Poijan Jovangelie,
2 Kuin on kirjutettu Prorokoissa: Ka Mie työnnän iellä Šilma Miun Angelie, kumbane Šiun ieššä valmistau Šiun tien.
3 Mögizijän iäni šalošša: Valmistаkkua Herran matka, oijendakkua Hänen tiet.
4 Rissitti Iivana šalošša, i šaneli riähkien šanomizen rissittiäčendiä riähkien jättämizeh.
5 I käveli hänen luo kaikki Iudejan randa, i Ijerusalimašta; i rissittiäčettih kaikin Jordanašša jovešša, šanohuo omat riähät.
6 Oli Iivana šuoriečenut verbl’uudan villoih, i vyö nahkane hänen šivuloja myöt’, šöi tihilöjä i meččämettä.
7 I šaneli, paissešša: Tulou miula jällesti vägövembi milma, Kumbazelda mie en makša, painuačehuo, Hänen jallačista paglua kerittiä.
8 Mie rissitin teidä vejellä, a Že rissittäy tiät Pyhähengellä.
9 I oli niinä päivinä, tuli Iisus Galilejan Nazarietašta, i rissittiäčih Iivanašta Jordanašša.
10 I kuin vain läksi veještä, nägi avaudumašša taivahat, i Hengie, kuin gul’us’t’a, Hänen piällä heittiäčömäššä.
11 I oli iäni taivahašta: Šie olet Miun armaš Poiga, Šilma šuvačen.
12 Šidä že kerdua Hengi šuatto Hänen šaloh.
13 I oli šielä šalošša nelläkymmendä päiviä, sotonan muanittamizešša, i oli karhulojen kera, i Angelit kuunneldih Händä.
14 Žen jälgeh, kuin oli pandu raudoih Iivana, tuli Iisus Galilejah, i šaneli Jumalan kuningahuon Jovangelie,
15 I pagizi, jotto tuli aiga, i läheni Jumalan kuningahuš: Šanokkua riähät i uškokkua Jovangelih.
16 Kävelleššä Galilejan meren luona, nägi Simonua i Ondreida, žen Simonan vellie, laškomašša verkoloja mereh: oldih hyö kalanpyydäjät.
17 I šano heilä Iisus: Aštukkua Miula jällesti, i luajin tiät inehmizien pyydäjiksi.
18 Šidä že aigua, jättähyö omat verkot, lähteih Hänellä jällesti.
19 I vähän mändyö šieldä, nägi Zevedein Juakovua i hänen vellie Iivanua, i hyö kohenneldih verkoloja veneheššä.
20 I šidä že kerdua heidä kirgai. I hyö, jättähyö oman tuaton Zevedein veneheššä palkalazien kera, Hänellä jällesti lähteih.
21 I mändih Kapernaumah; i šidä kerdua šuovattoina, mändyö rahvahan kanžah, opašti.
22 I diivuoliečettih Hänen opaššandua: opašti Hiän heidä, kuin vallanpidäjä, a ei kuin kirjamiehet.
23 I oli hiän kanžašša mieš, kumbazešša eli lembo, i hiän niin mögähti:
24 Elä košše, мi meilä i Šiula Nazorein Iisus? Tulit meidä hävittämäh? Tiijän mie, ken Šie olet, Jumalan Svʼatoi.
25 Kieldi händä Iisus i šano: Hergie, i lähe häneštä.
26 I piekšäldi inehmistä lembo, i, mögähtähyö korgiella iänellä, läksi häneštä.
27 I pölläššyttih kaikin, äššen kiissettih keškenäh, paissešša: Mi tämä muozie on? I mi muone tämä uuži opaššanda, jotto omua valdua myötʼ ahistau lemboloja, i kuunnellah Händä?
28 I terväh rubei Hiän olomah kuulovilla kaikešša Galilejan rannašša.
29 I šidä že aigua, lähtehyö kanžašta, tuldih Simonan i Ondrein kodih, Juakovan i Iivanan kera.
30 Simonan anoppie tauvešša kuin tulella polti; i hyö šiinä že šanottih Hänellä häneh näh.
31 I Hiän, tulduo, noššaldi händä, i otti händä kiäštä; i šidä že kerdua heitti händä poltua, i rubei rakaštamah heidä.
32 Ildapuoleh, päiväzen laškienda-aigana, tuokšenneldih Hänen luo kaikkie läzijie i lembolazie.
33 I kaikki linna keräydy oviloin edeh.
34 I tervehytti äijie ylen vaivuačijie kaikenualazissa taudiloissa; da i äijät lemmot porotti, i ei andan paissa lemboloila, jotto hyö tiettih Händä olla Šyndyruohtinana.
35 Huomenekšešta, kuin äijä vielä yödä oli, nouštuo, Hiän läksi i mäni tyhjäh paikkah, i šielä kumardeli.
36 I ečittih Händä Simona i Hänen kera olijat;
37 I löydähyö Hänen, šanottih Hänellä: Kaikin Šilma ečitäh.
38 I Hiän šano heilä: Läkkömä lähizih kylih i linnoih, da i šielä opaššan, šiksi Mie i tulin.
39 I šaneli Hiän kanžoissa kaikešša Galilejašša i lemboloja porotti.
40 I tuli Hänen luo kibeydynyt, ruguolih Hänellä, i šeizuosʼsʼa Hänen ieššä polvuzin, pagizi Hänellä, jotto: Kuin Šie tahot, voit milma puhaštua.
41 Hellä oli händä vaš Iisus, oijendi kiän i koššahuttih händä, i šano hänellä: Tahon, ole puhaš.
42 I kuin vain šano, niin i hävittih häneštä kibiet, i tuli puhaš.
43 I kieldähyö händä, šiinä že hänen ajo.
44 I šano hänellä: Kačo, nikellä nimidä elä pagize, a mäne, ožuttuače pappiloila i vie šiun puhaštuačennašta, min käški Moisei, tiedävökši heilä.
45 I hiän, lähtehyö, rubei äijän pagizomah i šanelomah, äššen ei voinun Šyndyruohtinalla näheššä männä linnah, a vain linnan ymbäri tyhjissä paikoissa oli, i kaikkielda Hänen luo käydih.