Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| history
| Statistics
| ? Help
Kakšitoistakymmeneš piä (Kaheštoista piä)
Source:
Тверские переводные памятники карельской письменности начала XIX века, 2020, p. 284-286
MARKEŠTА SVʼATOI JOVANGELI
Kakšitoistakymmeneš piä (Kaheštoista piä)
Karelian Proper
New written Tver
1 I rubei heilä pagizomah arvautannoila: Issutti savun inehmine, i pani aijan, i kaivo vuuvannan, i luadi paččahan, i ando savun kaččojilla, i pois’ läksi.
2 I työndi aijalla kaččojien luo oman inehmizen, ottua savun kaččojista tarbehet.
3 A hyö, ottahuo hänen, lyödih i työnnettih nimin kera.
4 I tuaš työndi hiän luo toizen inehmizen; i žen kivilöilä lyödyö, puhattih häneldä piän, i työnnettih huigien kera.
5 I vielä muuvennen työndi: i žen tapettih; i äijie toizie, kumbazie lyödih, a kumbazie tapettih.
6 Vielä oli hänellä yksi armaš Poiga, työndi i žen jälgiperillä, šanuos’s’a: Huijuštuačetah Miun Poigua.
7 A ne savun kaččojat paistih keškenäh: Tällä kaikki jiäy elo; aštukkua tapamma hänen, i miän liey elänneh.
8 I ottahuo hänen, tapettih, i luodih pois’ savušta.
9 Nin min luadiu savun izändä? Tulou tappau savun kaččojat, i andau savun toizilla.
10 I ettägo lugen työ tädä kirjutušta: Kivi, kummas’t’a rinnalla ei pandu lad’juajat, tämä tuli šamalon piätökši;
11 Herrašta tämä tuli, i on kummana miän šilmissä.
12 I ečittih Händä ottua, da pölläššyttih rahvašta, maltettih hyö, jotto heih näh arvautannan šano; i jättähyö Hänen, pois’ lähteih.
13 I työnnettih Hänen luo muuvenžie farise joista da irodalissošta, kuin Händä muanittua šanalla.
14 I hyö, tulduo, paistih Hänellä: Opaštaja, myö tiijämmä, Šie tožimieš olet, etgo kedä kammo, etgo kačo kenen piällä, a kohaldi Jumalan tieh opaššat. Pidäygo makšua vedo Kies arilla ali ei? Anduago meilä ali ei andua?
15 A Hiän tieži hiän viižahuon i šano heilä: Midä työ Milma muanittaletta? Tuogua Miula hobiene, Mie kačon.
16 I hyö tuodih. I šano heilä: Kenen tämä iho on i kirjutuš? A hyö šanottih Hänellä: Kiesarin.
17 I vaštah šano heilä Iisus: Makšakkua Kiesarin oma Kiesarilla, a Jumalan Jumalalla. I diivuoliečettih Händä.
18 I tuldih Hänen luo Saddukeit, kumbazet paissah: Ei liene virrondua. I kyžyttih Häneldä, šanuos’s’a:
19 Opaštaja, Moisei kirjutti meilä: Keldä kuin kuollou velli i jättänöy naizen, a lašta ei jätä, ana ottau hänen velli hänen naizen i šuau häneštä lapšie.
20 Oli šeiččimen velleštä: i enžimäne naičči, i kuollešša, ei jättän lapšie.
21 I toine otti hänen i kuoli, i že ei jättän lapšie; i kolmaš niin že.
22 I otettih händä šeiččimen i ei jätetty lapšie. Kaikkien jälgeh kuoli i naine.
23 Virronda-aigana, konža virrotah, kumbazella heistä naizena lienöy? Šeiččimellä oli hiän naizena.
24 I vaštah šano heilä Iisus: Tämän täh työ hairoitta, että tiijä kirjutukšie i Jumalan vägie?
25 Konža kuoleista virrotah, eigo naija, eigo miehellä männä, a ollah kuin Angelit taivahašša.
26 Kuoleih näh, jotto virrotah, ettägo lugen Moisein kirjoisa, kuin pagizi hänellä Jumala tuhjon luona: Mie olen Avruaman Jumala, Isaakan Jumala i Juakovan Jumala?
27 Ei ole kuolein Jumala, a elävien Jumala. Nin työ äijäldi hairotta.
28 I lähendiäčehyö, yksi kirjamiehistä, kuulduo hiän paginan, i nähtyö, jotto Hiän hyvin šano heilä, kyžy Häneldä: Kumbane on enžimäne kaikista käššennöistä?
29 A Iisus šano hänellä vaštah: Enžimäne kaikista käššennöistä on: Kuule Izruajeli, Herra tiän Jumala, yksi Herra on;
30 I šuvače šie Herrua, šiun Jumalua, kaikella šiun šiämellä, i kaikella šiun hengellä, i kaikella šiun mielellä, i kaikella šiun viällä: tämä on enžimäne käššendä.
31 Muone že i toine: Šuvače šiun lähehistä, kuin iččiedä. Šuurembua näidä muuvetta käššendiä eu.
32 I šano Hänellä kirjamieš: Hyvin, Opaštaja, toven Šie šanoit, yksi on Jumala, i ilmain Händä muuvetta eu;
33 A šuvata Händä kaikella šiämellä, i kaikella mielellä, i kaikella hengellä, i kaikella viällä, i šuvata lähehistä, kuin iččiedä, šuurembi on kaikkie Jumalalla tuomizie i andamizie.
34 A Iisus, nähtyö, jotto mielöväldi hiän šаnо, šano hänellä: Et edähänä ole Taivaškuningahuššašta. I niken enämbiä ei ruohkin Häneldä kyžyö.
35 I pagizi Iisus, opaštuas’s’a kiriköššä: Kuin paissah kirjamiehet, jotto Hristos on Duavidan Poiga?
36 Že Duavida šano Pyhähengeštä: Šаnо Herra miun Herralla: Istuoče oigiella kiällä Milma, kuni panen šiun vihazniekat Šiun jalloila aluššakši.
37 Nin iče Duavida nimittäy Händä Herrakši: i mistä on Hiän hänellä poiga? I äijä rahvašta mieleh kuunneldih Händä.
38 I pagizi heilä omašša opaššannašša: Vardeiliečekkiä kirjamiehistä, kumbazet šuvatah šuorinnuna käyvä i tervehyzie kuulla pihoila,
39 I enžimäzinä istuo kanžoisa, i paraššopešša olla šyömizissä;
40 A iče šyy väh leškilöin kodiloja i šilmissä viikkoloin kumarrellah, nämä liijan otetah viäryön.
41 I istuočehuo Iisus kirikkökaznan kohtah, kaččo, kuin rahvaš pannah vaškie kaznah. I äijät elokkahat pandih äijin.
42 I tulduo, yksi key hä leški pani kakši moskoukua, mi on kodranta.
43 I kuččuhuo omat opaššettavat, šano heilä: Amin’ šanon teilä, tämä key hä leški enämmän kaikkie panijie pani kaznah;
44 Kaikin omašta liijašta pandih, a tämä pani omašta key hyöštä kaikki, mi hänellä oli, kaiken oman eländehen.