Texts

Return to review | Return to list

Iivana Kaštaja

history

August 08, 2022 in 15:46 Нина Шибанова

• changed the comments of the source
  from Jevanheli Lukan kirjuttamana. Iisussa valmistautuu omah ruatoh. 3.
  to Jevanheli Lukan kirjuttamana. Iisussa valmistautuu omah ruatoh. 3. (Matv. 3:1-12; Mark. 1:1-8; Iiv. 1:19-28)

August 08, 2022 in 15:30 Нина Шибанова

• changed the text
  ^1-2Saharein poika, Iivana, šai tyhjäššä muašša viessin Jumalalta.^ Še tapahtu keisari Tiverijan viijentenätoista halličentavuotena, konša Juutijašša halličči Ponttei Pilatti.^ Muan nellännekšien piämiehinä oltih nämä: Iiroti oli Galileijašša, hänen velli Hilippä oli Iturejan ta Trakonitin šeutuloilla, ta Lisanija oli Avilenešša.^ Ylipappiloina oltih Annas ta Kaijafa. ³Iivana käveli läpi koko Jortanojoven šeuvun ta šaneli rahvahalla, jotta heijän pitäy jättyä riähäššä elämini ta ottua kaššanta.^ Šiitä heijän riähät prostittais. ⁴Täštä on kirjutettu Jumalan viessintuojan Isaijan kirjašša näin: – Karjujan iäni kuuluu tyhjäššä muašša: «Raivakkua Hospotilla tie.^ Tašottakkua Hänellä polut. ⁵Kaikki notkot pitäy täyttyä, kaikki vuarat ta termät tašottua.^ Mutkikkahat tiet pitäy luatie šuoriksi, a kiviköt tašasiksi teiksi. ⁶Kaikin šuahah nähä Jumalan antama pelaššuš». ⁷Ihmiset keräyvyttih Iivanan luokši, jotta hiän kaštais hiät.^ Iivana šano heilä: «Työ kiärmehen šikiet! Ken teilä šano, jotta voitta piäššä pakoh Jumalan tulijašta vihašta? ⁸Anna tiän elämäštä näkyy, jotta oletta jättän riähäššä elämisen ta kiäntyn Jumalan puoleh!^ Elkyä ajatelkua: "Olemmahan myö Aprahamin lapšie".^ Mie šanon teilä: Jumala voit näistä kivilöistäki luatie lapšie Aprahamilla. ⁹Kirveš on jo valmehena puun juurella.^ Joka puu, mi ei kanna hyvyä marjua, kuatah ta lykätäh tuleh». ¹⁰Ihmiset kyšyttih Iivanalta: «Mitä miän pitäis ruatua»? ¹¹Hiän vaštasi heilä: «Jokahini, kellä on kakši paitua, antakkah šillä, kellä ei ole yhtäkänä.^ Ta kellä on ruokua, še jakakkah toisilla». ¹²Veronkeryäjieki tuli šinne kaššettavakši.^ Hyö kyšyttih Iivanalta: «Opaštaja, mitä miän pitäis ruatua»? ¹³Hiän vaštasi: «Elkyä ottakkua veroja šen enämpyä, mitä tiän on käšetty». ¹⁴Saltatat niise kyšyttih häneltä: «A mitäpä miän pitäis ruatua»? Hiän vaštasi heilä: «Elkyä kiskokkua keltänä rahua väkisin elkyäkä varauttelomalla, vain olkua tyytyväiset omah palkkah». ¹⁵Rahvaš oli toivon vallašša.^ Kaikin mietittih Iivanašta: «Šuattaisko hiän olla Hristossa»? ¹⁶Iivana šano heilä: «Mie kaššan tiät veješšä, ka tulou milma väkövämpi.^ Mie en kelpua ni Hänen jalaččien nauhoja kerittämäh. Hiän kaštau tiät Pyhäššä Henkeššä ta tulešša. ¹⁷Hänellä on kiäššä lapie.^ Šillä Hiän viskou puimapaikalla vil'l'at, jotta erottua jyvät ruumenista.^ Jyvät Hiän keryäy aittah, a ruumenet polttau tulešša, mi ei konšana šammu». ¹⁸Näillä ta monilla muilla šanoilla Iivana opašti rahvašta ta šaneli heilä Hyvyä Viestie. ¹⁹No muan nellännekšen piämieštä Iirotie hiän kirosi šentäh, kun še eli velleh naisen Irodiadan kera.^ Ta kun Iivana moitti Iirotie muuštaki pahašta, ²⁰niin Iiroti ruato vielä šenki, jotta pani Iivanan tyrmäh.

August 08, 2022 in 15:20 Нина Шибанова

• changed the text
  ^1-2Saharein poika, Iivana, šai tyhjäššä muašša viessin Jumalalta.^ Še tapahtu keisari Tiverijan viijentenätoista halličentavuotena, konša Juutijašša halličči Ponttei Pilatti.^ Muan nellännekšien piämiehinä oltih nämä: Iiroti oli Galileijašša, hänen velli Hilippä oli Iturejan ta Trakonitin šeutuloilla, ta Lisanija oli Avilenešša.^ Ylipappiloina oltih Annas ta Kaijafa. ³Iivana käveli läpi koko Jortanojoven šeuvun ta šaneli rahvahalla, jotta heijän pitäy jättyä riähäššä elämini ta ottua kaššanta.^ Šiitä heijän riähät prostittais. ⁴Täštä on kirjutettu Jumalan viessintuojan Isaijan kirjašša näin: – Karjujan iäni kuuluu tyhjäššä muašša: «Raivakkua Hospotilla tie.^ Tašottakkua Hänellä polut. ⁵Kaikki notkot pitäy täyttyä, kaikki vuarat ta termät tašottua.^ Mutkikkahat tiet pitäy luatie šuoriksi, a kiviköt tašasiksi teiksi. ⁶Kaikin šuahah nähä Jumalan antama pelaššuš». ⁷Ihmiset keräyvyttih Iivanan luokši, jotta hiän kaštais hiät.^ Iivana šano heilä: «Työ kiärmehen šikiet! Ken teilä šano, jotta voitta piäššä pakoh Jumalan tulijašta vihašta? ⁸Anna tiän elämäštä näkyy, jotta oletta jättän riähäššä elämisen ta kiäntyn Jumalan puoleh!^ Elkyä ajatelkua: "Olemmahan myö Aprahamin lapšie".^ Mie šanon teilä: Jumala voit näistä kivilöistäki luatie lapšie Aprahamilla. ⁹Kirveš on jo valmehena puun juurella.^ Joka puu, mi ei kanna hyvyä marjua, kuatah ta lykätäh tuleh». ¹⁰Ihmiset kyšyttih Iivanalta: «Mitä miän pitäis ruatua»? ¹¹Hiän vaštasi heilä: «Jokahini, kellä on kakši paitua, antakkah šillä, kellä ei ole yhtäkänä.^ Ta kellä on ruokua, še jakakkah toisilla». ¹²Veronkeryäjieki tuli šinne kaššettavakši.^ Hyö kyšyttih Iivanalta: «Opaštaja, mitä miän pitäis ruatua»? ¹³Hiän vaštasi: «Elkyä ottakkua veroja šen enämpyä, mitä tiän on käšetty». ¹⁴Saltatat niise kyšyttih häneltä: «A mitäpä miän pitäis ruatua»? Hiän vaštasi heilä: «Elkyä kiskokkua keltänä rahua väkisin elkyäkä varauttelomalla, vain olkua tyytyväiset omah palkkah». ¹⁵Rahvaš oli toivon vallašša.^ Kaikin mietittih Iivanašta: «Šuattaisko hiän olla Hristossa»? ¹⁶Iivana šano heilä: «Mie kaššan tiät veješšä, ka tulou milma väkövämpi.^ Mie en kelpua ni Hänen jalaččien nauhoja kerittämäh. Hiän kaštau tiät Pyhäššä Henkeššä ta tulešša. ¹⁷Hänellä on kiäššä lapie. Šillä Hiän viskou puimapaikalla vil'l'at, jotta erottua jyvät ruumenista.^ Jyvät Hiän keryäy aittah, a ruumenet polttau tulešša, mi ei konšana šammu». ¹⁸Näillä ta monilla muilla šanoilla Iivana opašti rahvašta ta šaneli heilä Hyvyä Viestie. ¹⁹No muan nellännekšen piämieštä Iirotie hiän kirosi šentäh, kun še eli velleh naisen Irodiadan kera.^ Ta kun Iivana moitti Iirotie muuštaki pahašta, ²⁰niin Iiroti ruato vielä šenki, jotta pani Iivanan tyrmäh.

August 08, 2022 in 15:13 Нина Шибанова

• changed the text
  ^1-2Saharein poika, Iivana, šai tyhjäššä muašša viessin Jumalalta.^ Še tapahtu keisari Tiverijan viijentenätoista halličentavuotena, konša Juutijašša halličči Ponttei Pilatti.^ Muan nellännekšien piämiehinä oltih nämä: Iiroti oli Galileijašša, hänen velli Hilippä oli Iturejan ta Trakonitin šeutuloilla, ta Lisanija oli Avilenešša.^ Ylipappiloina oltih Annas ta Kaijafa. ³Iivana käveli läpi koko Jortanojoven šeuvun ta šaneli rahvahalla, jotta heijän pitäy jättyä riähäššä elämini ta ottua kaššanta.^ Šiitä heijän riähät prostittais. ⁴Täštä on kirjutettu Jumalan viessintuojan Isaijan kirjašša näin: – Karjujan iäni kuuluu tyhjäššä muašša: «Raivakkua Hospotilla tie.^ Tašottakkua Hänellä polut. ⁵Kaikki notkot pitäy täyttyä, kaikki vuarat ta termät tašottua.^ Mutkikkahat tiet pitäy luatie šuoriksi, a kiviköt tašasiksi teiksi. ⁶Kaikin šuahah nähä Jumalan antama pelaššuš». ⁷Ihmiset keräyvyttih Iivanan luokši, jotta hiän kaštais hiät.^ Iivana šano heilä: «Työ kiärmehen šikiet! Ken teilä šano, jotta voitta piäššä pakoh Jumalan tulijašta vihašta? ⁸Anna tiän elämäštä näkyy, jotta oletta jättän riähäššä elämisen ta kiäntyn Jumalan puoleh!^ Elkyä ajatelkua: "Olemmahan myö Aprahamin lapšie".^ Mie šanon teilä: Jumala voit näistä kivilöistäki luatie lapšie Aprahamilla. ⁹Kirveš on jo valmehena puun juurella.^ Joka puu, mi ei kanna hyvyä marjua, kuatah ta lykätäh tuleh». ¹⁰Ihmiset kyšyttih Iivanalta: «Mitä miän pitäis ruatua»? ¹¹Hiän vaštasi heilä: «Jokahini, kellä on kakši paitua, antakkah šillä, kellä ei ole yhtäkänä.^ Ta kellä on ruokua, še jakakkah toisilla». ¹²Veronkeryäjieki tuli šinne kaššettavakši.^ Hyö kyšyttih Iivanalta: «Opaštaja, mitä miän pitäis ruatua»? ¹³Hiän vaštasi: «Elkyä ottakkua veroja šen enämpyä, mitä tiän on käšetty». ¹⁴Saltatat niise kyšyttih häneltä: «A mitäpä miän pitäis ruatua»? Hiän vaštasi heilä: «Elkyä kiskokkua keltänä rahua väkisin elkyäkä varauttelomalla, vain olkua tyytyväiset omah palkkah». ¹⁵Rahvaš oli toivon vallašša. Kaikin mietittih Iivanašta: «Šuattaisko hiän olla Hristossa»? ¹⁶Iivana šano heilä: «Mie kaššan tiät veješšä, ka tulou milma väkövämpi.^ Mie en kelpua ni Hänen jalaččien nauhoja kerittämäh. Hiän kaštau tiät Pyhäššä Henkeššä ta tulešša. ¹⁷Hänellä on kiäššä lapie. Šillä Hiän viskou puimapaikalla vil'l'at, jotta erottua jyvät ruumenista.^ Jyvät Hiän keryäy aittah, a ruumenet polttau tulešša, mi ei konšana šammu». ¹⁸Näillä ta monilla muilla šanoilla Iivana opašti rahvašta ta šaneli heilä Hyvyä Viestie. ¹⁹No muan nellännekšen piämieštä Iirotie hiän kirosi šentäh, kun še eli velleh naisen Irodiadan kera.^ Ta kun Iivana moitti Iirotie muuštaki pahašta, ²⁰niin Iiroti ruato vielä šenki, jotta pani Iivanan tyrmäh.

August 08, 2022 in 14:59 Нина Шибанова

• changed the text
  ^1-2Saharein poika, Iivana, šai tyhjäššä muašša viessin Jumalalta.^ Še tapahtu keisari Tiverijan viijentenätoista halličentavuotena, konša Juutijašša halličči Ponttei Pilatti.^ Muan nellännekšien piämiehinä oltih nämä: Iiroti oli Galileijašša, hänen velli Hilippä oli Iturejan ta Trakonitin šeutuloilla, ta Lisanija oli Avilenešša.^ Ylipappiloina oltih Annas ta Kaijafa. ³Iivana käveli läpi koko Jortanojoven šeuvun ta šaneli rahvahalla, jotta heijän pitäy jättyä riähäššä elämini ta ottua kaššanta.^ Šiitä heijän riähät prostittais. ⁴Täštä on kirjutettu Jumalan viessintuojan Isaijan kirjašša näin: – Karjujan iäni kuuluu tyhjäššä muašša: «Raivakkua Hospotilla tie.^ Tašottakkua Hänellä polut. ⁵Kaikki notkot pitäy täyttyä, kaikki vuarat ta termät tašottua.^ Mutkikkahat tiet pitäy luatie šuoriksi, a kiviköt tašasiksi teiksi. ⁶Kaikin šuahah nähä Jumalan antama pelaššuš». ⁷Ihmiset keräyvyttih Iivanan luokši, jotta hiän kaštais hiät.^ Iivana šano heilä: «Työ kiärmehen šikiet! Ken teilä šano, jotta voitta piäššä pakoh Jumalan tulijašta vihašta? ⁸Anna tiän elämäštä näkyy, jotta oletta jättän riähäššä elämisen ta kiäntyn Jumalan puoleh!^ Elkyä ajatelkua: "Olemmahan myö Aprahamin lapšie".^ Mie šanon teilä: Jumala voit näistä kivilöistäki luatie lapšie Aprahamilla. ⁹Kirveš on jo valmehena puun juurella. Joka puu, mi ei kanna hyvyä marjua, kuatah ta lykätäh tuleh». ¹⁰Ihmiset kyšyttih Iivanalta: «Mitä miän pitäis ruatua»? ¹¹Hiän vaštasi heilä: «Jokahini, kellä on kakši paitua, antakkah šillä, kellä ei ole yhtäkänä.^ Ta kellä on ruokua, še jakakkah toisilla». ¹²Veronkeryäjieki tuli šinne kaššettavakši.^ Hyö kyšyttih Iivanalta: «Opaštaja, mitä miän pitäis ruatua»? ¹³Hiän vaštasi: «Elkyä ottakkua veroja šen enämpyä, mitä tiän on käšetty». ¹⁴Saltatat niise kyšyttih häneltä: «A mitäpä miän pitäis ruatua»? Hiän vaštasi heilä: «Elkyä kiskokkua keltänä rahua väkisin elkyäkä varauttelomalla, vain olkua tyytyväiset omah palkkah». ¹⁵Rahvaš oli toivon vallašša. Kaikin mietittih Iivanašta: «Šuattaisko hiän olla Hristossa»? ¹⁶Iivana šano heilä: «Mie kaššan tiät veješšä, ka tulou milma väkövämpi.^ Mie en kelpua ni Hänen jalaččien nauhoja kerittämäh. Hiän kaštau tiät Pyhäššä Henkeššä ta tulešša. ¹⁷Hänellä on kiäššä lapie. Šillä Hiän viskou puimapaikalla vil'l'at, jotta erottua jyvät ruumenista.^ Jyvät Hiän keryäy aittah, a ruumenet polttau tulešša, mi ei konšana šammu». ¹⁸Näillä ta monilla muilla šanoilla Iivana opašti rahvašta ta šaneli heilä Hyvyä Viestie. ¹⁹No muan nellännekšen piämieštä Iirotie hiän kirosi šentäh, kun še eli velleh naisen Irodiadan kera.^ Ta kun Iivana moitti Iirotie muuštaki pahašta, ²⁰niin Iiroti ruato vielä šenki, jotta pani Iivanan tyrmäh.

August 08, 2022 in 14:48 Нина Шибанова

• changed the text
  ^1-2Saharein poika, Iivana, šai tyhjäššä muašša viessin Jumalalta.^ Še tapahtu keisari Tiverijan viijentenätoista halličentavuotena, konša Juutijašša halličči Ponttei Pilatti.^ Muan nellännekšien piämiehinä oltih nämä: Iiroti oli Galileijašša, hänen velli Hilippä oli Iturejan ta Trakonitin šeutuloilla, ta Lisanija oli Avilenešša.^ Ylipappiloina oltih Annas ta Kaijafa. ³Iivana käveli läpi koko Jortanojoven šeuvun ta šaneli rahvahalla, jotta heijän pitäy jättyä riähäššä elämini ta ottua kaššanta.^ Šiitä heijän riähät prostittais. ⁴Täštä on kirjutettu Jumalan viessintuojan Isaijan kirjašša näin: – Karjujan iäni kuuluu tyhjäššä muašša: «Raivakkua Hospotilla tie.^ Tašottakkua Hänellä polut. ⁵Kaikki notkot pitäy täyttyä, kaikki vuarat ta termät tašottua.^ Mutkikkahat tiet pitäy luatie šuoriksi, a kiviköt tašasiksi teiksi. ⁶Kaikin šuahah nähä Jumalan antama pelaššuš». ⁷Ihmiset keräyvyttih Iivanan luokši, jotta hiän kaštais hiät.^ Iivana šano heilä: «Työ kiärmehen šikiet! Ken teilä šano, jotta voitta piäššä pakoh Jumalan tulijašta vihašta? ⁸Anna tiän elämäštä näkyy, jotta oletta jättän riähäššä elämisen ta kiäntyn Jumalan puoleh! Elkyä ajatelkua: "Olemmahan myö Aprahamin lapšie".^ Mie šanon teilä: Jumala voit näistä kivilöistäki luatie lapšie Aprahamilla. ⁹Kirveš on jo valmehena puun juurella. Joka puu, mi ei kanna hyvyä marjua, kuatah ta lykätäh tuleh». ¹⁰Ihmiset kyšyttih Iivanalta: «Mitä miän pitäis ruatua»? ¹¹Hiän vaštasi heilä: «Jokahini, kellä on kakši paitua, antakkah šillä, kellä ei ole yhtäkänä.^ Ta kellä on ruokua, še jakakkah toisilla». ¹²Veronkeryäjieki tuli šinne kaššettavakši.^ Hyö kyšyttih Iivanalta: «Opaštaja, mitä miän pitäis ruatua»? ¹³Hiän vaštasi: «Elkyä ottakkua veroja šen enämpyä, mitä tiän on käšetty». ¹⁴Saltatat niise kyšyttih häneltä: «A mitäpä miän pitäis ruatua»? Hiän vaštasi heilä: «Elkyä kiskokkua keltänä rahua väkisin elkyäkä varauttelomalla, vain olkua tyytyväiset omah palkkah». ¹⁵Rahvaš oli toivon vallašša. Kaikin mietittih Iivanašta: «Šuattaisko hiän olla Hristossa»? ¹⁶Iivana šano heilä: «Mie kaššan tiät veješšä, ka tulou milma väkövämpi.^ Mie en kelpua ni Hänen jalaččien nauhoja kerittämäh. Hiän kaštau tiät Pyhäššä Henkeššä ta tulešša. ¹⁷Hänellä on kiäššä lapie. Šillä Hiän viskou puimapaikalla vil'l'at, jotta erottua jyvät ruumenista.^ Jyvät Hiän keryäy aittah, a ruumenet polttau tulešša, mi ei konšana šammu». ¹⁸Näillä ta monilla muilla šanoilla Iivana opašti rahvašta ta šaneli heilä Hyvyä Viestie. ¹⁹No muan nellännekšen piämieštä Iirotie hiän kirosi šentäh, kun še eli velleh naisen Irodiadan kera.^ Ta kun Iivana moitti Iirotie muuštaki pahašta, ²⁰niin Iiroti ruato vielä šenki, jotta pani Iivanan tyrmäh.

August 08, 2022 in 14:40 Нина Шибанова

• changed the text
  ^1-2Saharein poika, Iivana, šai tyhjäššä muašša viessin Jumalalta.^ Še tapahtu keisari Tiverijan viijentenätoista halličentavuotena, konša Juutijašša halličči Ponttei Pilatti.^ Muan nellännekšien piämiehinä oltih nämä: Iiroti oli Galileijašša, hänen velli Hilippä oli Iturejan ta Trakonitin šeutuloilla, ta Lisanija oli Avilenešša.^ Ylipappiloina oltih Annas ta Kaijafa. ³Iivana käveli läpi koko Jortanojoven šeuvun ta šaneli rahvahalla, jotta heijän pitäy jättyä riähäššä elämini ta ottua kaššanta.^ Šiitä heijän riähät prostittais. ⁴Täštä on kirjutettu Jumalan viessintuojan Isaijan kirjašša näin: – Karjujan iäni kuuluu tyhjäššä muašša: «Raivakkua Hospotilla tie. Tašottakkua Hänellä polut. ⁵Kaikki notkot pitäy täyttyä, kaikki vuarat ta termät tašottua.^ Mutkikkahat tiet pitäy luatie šuoriksi, a kiviköt tašasiksi teiksi. ⁶Kaikin šuahah nähä Jumalan antama pelaššuš». ⁷Ihmiset keräyvyttih Iivanan luokši, jotta hiän kaštais hiät.^ Iivana šano heilä: «Työ kiärmehen šikiet! Ken teilä šano, jotta voitta piäššä pakoh Jumalan tulijašta vihašta? ⁸Anna tiän elämäštä näkyy, jotta oletta jättän riähäššä elämisen ta kiäntyn Jumalan puoleh! Elkyä ajatelkua: "Olemmahan myö Aprahamin lapšie".^ Mie šanon teilä: Jumala voit näistä kivilöistäki luatie lapšie Aprahamilla. ⁹Kirveš on jo valmehena puun juurella. Joka puu, mi ei kanna hyvyä marjua, kuatah ta lykätäh tuleh». ¹⁰Ihmiset kyšyttih Iivanalta: «Mitä miän pitäis ruatua»? ¹¹Hiän vaštasi heilä: «Jokahini, kellä on kakši paitua, antakkah šillä, kellä ei ole yhtäkänä.^ Ta kellä on ruokua, še jakakkah toisilla». ¹²Veronkeryäjieki tuli šinne kaššettavakši.^ Hyö kyšyttih Iivanalta: «Opaštaja, mitä miän pitäis ruatua»? ¹³Hiän vaštasi: «Elkyä ottakkua veroja šen enämpyä, mitä tiän on käšetty». ¹⁴Saltatat niise kyšyttih häneltä: «A mitäpä miän pitäis ruatua»? Hiän vaštasi heilä: «Elkyä kiskokkua keltänä rahua väkisin elkyäkä varauttelomalla, vain olkua tyytyväiset omah palkkah». ¹⁵Rahvaš oli toivon vallašša. Kaikin mietittih Iivanašta: «Šuattaisko hiän olla Hristossa»? ¹⁶Iivana šano heilä: «Mie kaššan tiät veješšä, ka tulou milma väkövämpi.^ Mie en kelpua ni Hänen jalaččien nauhoja kerittämäh. Hiän kaštau tiät Pyhäššä Henkeššä ta tulešša. ¹⁷Hänellä on kiäššä lapie. Šillä Hiän viskou puimapaikalla vil'l'at, jotta erottua jyvät ruumenista.^ Jyvät Hiän keryäy aittah, a ruumenet polttau tulešša, mi ei konšana šammu». ¹⁸Näillä ta monilla muilla šanoilla Iivana opašti rahvašta ta šaneli heilä Hyvyä Viestie. ¹⁹No muan nellännekšen piämieštä Iirotie hiän kirosi šentäh, kun še eli velleh naisen Irodiadan kera.^ Ta kun Iivana moitti Iirotie muuštaki pahašta, ²⁰niin Iiroti ruato vielä šenki, jotta pani Iivanan tyrmäh.

August 08, 2022 in 14:32 Нина Шибанова

• created the text
• created the text translation
• created the text: ^1-2Saharein poika, Iivana, šai tyhjäššä muašša viessin Jumalalta.^ Še tapahtu keisari Tiverijan viijentenätoista halličentavuotena, konša Juutijašša halličči Ponttei Pilatti.^ Muan nellännekšien piämiehinä oltih nämä: Iiroti oli Galileijašša, hänen velli Hilippä oli Iturejan ta Trakonitin šeutuloilla, ta Lisanija oli Avilenešša.^ Ylipappiloina oltih Annas ta Kaijafa. ³Iivana käveli läpi koko Jortanojoven šeuvun ta šaneli rahvahalla, jotta heijän pitäy jättyä riähäššä elämini ta ottua kaššanta. Šiitä heijän riähät prostittais. ⁴Täštä on kirjutettu Jumalan viessintuojan Isaijan kirjašša näin: – Karjujan iäni kuuluu tyhjäššä muašša: «Raivakkua Hospotilla tie. Tašottakkua Hänellä polut. ⁵Kaikki notkot pitäy täyttyä, kaikki vuarat ta termät tašottua.^ Mutkikkahat tiet pitäy luatie šuoriksi, a kiviköt tašasiksi teiksi. ⁶Kaikin šuahah nähä Jumalan antama pelaššuš». ⁷Ihmiset keräyvyttih Iivanan luokši, jotta hiän kaštais hiät.^ Iivana šano heilä: «Työ kiärmehen šikiet! Ken teilä šano, jotta voitta piäššä pakoh Jumalan tulijašta vihašta? ⁸Anna tiän elämäštä näkyy, jotta oletta jättän riähäššä elämisen ta kiäntyn Jumalan puoleh! Elkyä ajatelkua: "Olemmahan myö Aprahamin lapšie".^ Mie šanon teilä: Jumala voit näistä kivilöistäki luatie lapšie Aprahamilla. ⁹Kirveš on jo valmehena puun juurella. Joka puu, mi ei kanna hyvyä marjua, kuatah ta lykätäh tuleh». ¹⁰Ihmiset kyšyttih Iivanalta: «Mitä miän pitäis ruatua»? ¹¹Hiän vaštasi heilä: «Jokahini, kellä on kakši paitua, antakkah šillä, kellä ei ole yhtäkänä.^ Ta kellä on ruokua, še jakakkah toisilla». ¹²Veronkeryäjieki tuli šinne kaššettavakši.^ Hyö kyšyttih Iivanalta: «Opaštaja, mitä miän pitäis ruatua»? ¹³Hiän vaštasi: «Elkyä ottakkua veroja šen enämpyä, mitä tiän on käšetty». ¹⁴Saltatat niise kyšyttih häneltä: «A mitäpä miän pitäis ruatua»? Hiän vaštasi heilä: «Elkyä kiskokkua keltänä rahua väkisin elkyäkä varauttelomalla, vain olkua tyytyväiset omah palkkah». ¹⁵Rahvaš oli toivon vallašša. Kaikin mietittih Iivanašta: «Šuattaisko hiän olla Hristossa»? ¹⁶Iivana šano heilä: «Mie kaššan tiät veješšä, ka tulou milma väkövämpi.^ Mie en kelpua ni Hänen jalaččien nauhoja kerittämäh. Hiän kaštau tiät Pyhäššä Henkeššä ta tulešša. ¹⁷Hänellä on kiäššä lapie. Šillä Hiän viskou puimapaikalla vil'l'at, jotta erottua jyvät ruumenista.^ Jyvät Hiän keryäy aittah, a ruumenet polttau tulešša, mi ei konšana šammu». ¹⁸Näillä ta monilla muilla šanoilla Iivana opašti rahvašta ta šaneli heilä Hyvyä Viestie. ¹⁹No muan nellännekšen piämieštä Iirotie hiän kirosi šentäh, kun še eli velleh naisen Irodiadan kera.^ Ta kun Iivana moitti Iirotie muuštaki pahašta, ²⁰niin Iiroti ruato vielä šenki, jotta pani Iivanan tyrmäh.