Texts

Return to review | Return to list

Suarikosken muarju- da siänikohtat

history

October 26, 2022 in 11:22 Нина Шибанова

• created the text
• created the text translation
• created the text: T’ot’a-Šura, sid nügöi viä mustel’e Suarikosken niidü muarjukohtii da siänikohtii. Muarjua oli äijäh, muarjua oli muur’oidu. Nu muur’oih pidi mennä üäl, meniimmö, kävüimmö aiven üäl. A miksebo üäl? Üäl sendäh, štopi eulluh räkki. Aijoi, no ei ni üä olluh, a l’ähtiimmö koišpäi čuassuu kolme i sinne meniimmö, pidi astua kilometrii kaksitoštu. Siä kannoimmo ünnälližen rengin, hot’ is’tin oli rouzovoi, što žiäli oli l’ähtie siä. Siä odva kannoimmo muur’oid. Silloi eihäi olluh moudua, varen’n’ua talvekse ei zagotouvittu. Nügöi zagotouvimmo, a sid ei. Ühtü vai bualua keriämmö. Kuibo niidü talvekse [varattih]? Talvekse paniimmo puččih. Nu vot, puččih panemmo, suurem pučin. Kolmekorvoihiine pučči oli, sen keräimmö siändü. Siäned oli meil’ kilometrii pualitoštu. Ül’en oli hüviä siändü. A mi, mibo kohtii oli se, kuibo sanottih? Rajakod, vota, kenembo, net rajakod oldih. Rajakokse sanottih, oi ei juahtu miäleh. Harittanansuon bokaz oldih ned, Harloin rajakot. Harloin rajakot? Harloin rajakod, vod, Suančupun rajakod. Oldih viä kasekset i suančuppuh sinne kävüimmö. Sežo siä oli Harittanansua, i niil’e rajakkoloil’e kävüimmö da kaseksil’e. Siä oli gruuznii, siä oli pilvoidu. Siä oli moine valgei kangas, siä oli valgiadu oravikkua, nügöi santah, belije gribi, a sid oli oravikod valgiad, siä oli gribua da siändü. Müä karavuuliimmo, konzu roih [siendü]. Mama siä sanou: ”Nu, lapset, kahtei mengiä, otakkuad spičkat. Mengiä, ku ei tule kondii, bumuagua čirikkiä”. Kondiadu siä oli ül’en äijü, eihäi silloi traktorad da ni mašinad da niked ajeltu. Nu, näimmö müä toiči siä ga, loittonsah näimmö, emmo l’ähäl olluh. Gu menemmö, proviarimmo, aha siendü [on], proijimmo, tiäziimmö, kudamil’e kohtil’e kazvau. Jo on. Tulemmo, takat tuammo. L’äkkiä, menemmö art’elil keräimmö i kolmekorvoihižet pučit sualaimmo. Mulloi oli minul sualattu kolmelitrahiine banku, rodih meil’e mamanke talvekse. A sit kolmekorvoihižen sem pučin kaiken söimmö art’elil kartouhkan kere. Nu kartouhkua kazvatiimmo. Nu vot sit.^ Siä oli buoladgi. Siä, sil čupul? Siä, siä, sil čupul. Siä sežošto, se oli jo sežošto, d’el’ankakse sanottih, kunna bualat kazvettih. Siä Pellomperänd’el’anku sanottih, Pellomperän. Peldo oli, a viä oli siä pelloz perä, nu siä oli bualat. I sit siiriči käveliimmö, sua oli, Harittanansua. Vot kai oldih, i siä oli ül’en hüviä karjua guarbalua, Harittanansual. Siä suan bokaz oli i mus’t’oikko, i siä oli i mus’t’oit. Nu voopče oldih kai muarjat, siäned, grivat, kai oldih l’ähän. Ihan hiarun rinnal. Ihan hiaruu, ihan hiaruu vaste.Keräimmö, söimmö, tuliimmo muarjas. Muarjua toiči leivän kere süämmö, čiistimmö muarjua. Talvekse üksisama, en tiijä mindäh, ei silloi zagotouvittu. A tädä gribua kuivaimmo, gribua oli meil’e kaksikorvalližed viršit kuivattu. Talvekse kuivaimmo gribua. Kaksi päččii oli meil’, ül’ähän oli päčči da i ležanku, alahan oli päčči da tämä plita tožo. Nu vot, i kuivaimmo, zapuasiimmo, gribasiändü luajiimmo talveh. Suuppua silloi vähä keitettih, gribasiändü luajiimmo, siänen ke da grivan kel’e da kartouhkan ke niidü söimmö. Vai, kartouhkat huškettih. Nu vot, a guarbalot tožo ičeh niškoi vai keräimmö, guarbalua eihäi myädäväkse kerättü. Da eihäi kui nügöi pannah m’asorupkaz l’äbi da kai, muut’e müä sen, meil ei pidänüh m’asorupkaz da ni peskuu da nimidä. Da.