Texts
Return to review | Return to list
N’ellinkümmenin’ riihin puimo
history
October 31, 2022 in 12:38 Нина Шибанова
- created the text
- created the text translation
- created the text: Konzubo sit ned vil’l’ad puidih? Šügüzül, ku konzo lopitah leikavon. Šiiten oli kolme riihtü meän täs hierus. Hebožii oli ääjö, kaksi hebuu riihel’e. Siid ahtuommo, menemmö, iče otammo täs kegos vil’l’at. Hebožil tuommo, siid ahtammo, siid ladvičemmo. Ezmäžen päävän panemmo l’ämmäh, toššo huondeksen ladvičemmo. Siit ku ladvičemmo nenne kagrat, tuulatammo, kladovuuh zdaičemmo. Toššo päävän aigažeh menemmö n’elli čiassua huondesto. Pidäü mennä, štobi uvvestah ahtia eht’iižimmö, štobi müö jo nemme ladvitud [eht’iižimmö uberie] ga eihäi hätkie sie mene, ei min vastah sie ole diänü d’üvie d’o. Ladvičet. Mibo on se ladvičendu? A ladvičendo se ku riiheh tulet, sie oli lahko. Kačo ku ahtathäi, ga lahkol nouzed, sit tämän ühten agd’an lahkon laskemmo. A siit sniapud nenga perrammo, ku kolme naišto [on]. Üksi ühtes kiištah, nenne sniaput kai böggütämmö, böhkütämmö, siiten nenne kagrat tuulatammo. Konzogo kümmene hiavuu, konzogo kaheksa, mittuod d’üvät [ollah]. Siit zdaičemmo da l’ähtemmö jo uuttu kagria tuomah, libo sie ozria, libo nižuu, štobi ahtia pidäš huolittia. Pidäü l’ämmäh piästiä riihi tämä. Kačo kui pidi [ruadua]. N’ellinkümmenin riihin puimo, kačo. Pidelihäi riadia, kaihai nennil’e hengil’üöl’e om puuttunu. Ladvičitto. Viego sid ned l’üühtehed, sniaput, panitto lattiel, viego heidü perrettih mil vai ei? Toššopäävän perriimö nenne. Milbo? Midhai oldih? Oi, čiepit, čiepit puidavat. Ka on kangeh pando tämä se d’o čieppe remenil’. Sil’ böngütiimö kolmei, da enne vie starikat käüdih [kaččomah], maltetahgo nenne naižet puijja. Ga starikkia täz oli ennevahnallišto dieduu ga. Konzo ked maltetah hüvin puijja, ga ül’en hüvin kuuluu. Siiten tullah da sie starikat pajistah: ”A nenne naižed maltetah.^ Nennil voi kunnella ki sie keda. A nenne, nenne ga, kui puutuu puidih”. Müö ezmäčikse se emmo maltanu.^ Ga siid tuloo [starikku nevvomah]: ”Oi, joi, joi!^ Etto tüö nenga [rua]. Kačo, müö ozutammo, kačo kui pidäü puijja, štobi oliš nenga, štobe kuuluš riihen tagan hüvin”. Kačo starikat kui n’evvottih. A rugehed mugago puidih vai ei? Rugehed ei. Rugehed l’evitämmö, puimo čieppil’üöl’ vain rugehii, oi, praado, iškiimö ezmäi seinie vaste, štobi lijjad se d’üväd l’ähtiettäš, ku iškemmö. Sid nenne kaksi lajuo iškemmö, panemo täne päčim peräh. Sid rugehed nemme čuppuh siir’ämö, sid nenne puimo. Sid uuttu otamo. [Net] sorramo, sid müös iškemmö, štob ei pie diättiä, provieritah, ei pie, ku d’üvie diättiä. Kač kui oli meil’ dielo. Puijja pidi hüvin. Puitto čieppilöil, sid kunnebo pandih ollet? Midä raavoitto niilöin olgiloin kel? Ollet? Olled veimö kolhozan saruole. Žiivatuule süötettih, l’evitettih, ved enne, eihäi ollu lat’t’ieluu žiivatuol. L’eviteksekse pandih kun’e meän se tämä hieru oli spravnuudu, riadajad olimo, išt’ii hüväd mužikad, ga meil’ enimäd l’eviteksekse mendih rugehen olled. A ozro da nižu olled jo annettih üökse lehmil’e, konz jo l’ehmie rodih ga. Da sitten nennil’e, hebozil’e havvottih, kagražen d’auhon ke anneltih .