Texts
Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help
Zoja Paškova (Artemjeva). Lirise, miun muisson ta onnellisuon joki. 1
Zoja Paškova (Artemjeva)
Lirise, miun muisson ta onnellisuon joki. 1
Karelian Proper
New written karelian
Monet
ihmiset višših kyšytäh ičeltä , ollahko hyö onnellisie ta mitä tarkottau onnellisuš .Tätä aihetta ušein käsitelläh meijän yhteiskunnašša , kuvaššetah painokšissa , elokuvissa , ratijošša ...Toičči myö elämmä huomuamatta , jotta onnellisuš on lähekkäli .Mie kerron miun elämäntaipalen onnellisista hetkistä .
M onet skeptikot voitais olla šitä mieltä , jotta 1960luvun lapšet ei ole nähty mitänä erikoista .Miu la on rikaš elämänkokemuš ta voin šanuo varmah , jotta meilä on šemmoni ranka , kummaista onnettomuot ei kateta .Tietyšti meijän vanhemmat nähtih šota vuosie ta rappivuo , a šovan jäl keh hyö noššettih muan talout ta , rakennettih taloja , mäntih yhteh , kašvatettih lapšie ...Ka mie nävin mitein pärjättih hätä tilantehissa ta vaikeukšissa , voi tettih vaikka missä aseissa .Mie nävin onnie omašša pereheššä .
Keneštänih voit tuntuo , jot ta myö tyytymä vähäh , ka šem moista oli elämä .Oli onnellista , konša pereheššä katettih arki tahi juhlastola ta ei ruvettu šyö mäh kuni kaikin ei keräyvyt ty .Muamo aina ihmetteli , kon ša vanhemmat veikot , kumpa silla ei ollun käsikelluo , ajallan tultih päivällisellä .Hyö tiijet tih , jotta kaikin vuotetah heitä .Konša kaikin yheššä šuunnitel tih , käsiteltih proplemoja , piet tih huolta toini toisešta , keššet tih tuškua ta läsien ihmisien mä nettämistä .
Mie kirjuttaisin MUAMOša nan šuurin kirjaimin ...Hiän ei tunten lepopäivie , ruato koko elämän , loi kojikkutta ta lämpyö , hoiti lapšie ta läsijyä ämmyö .Muamo ihaššutti meitä makiella ruuvvalla , ompeli ta tikutti vuat teita .A mimmosena ilona oli ha vaččeutuo huomenekšella kalit tojen ta piiraijen tuokšušta !
Stolašša vierahien kera mua mo vain kašti huulet viinal la .Myö konšana emmä nähnyn muamuo humalaisena .Još tua tolta šattu juuvva liikua , ni hiän aina mäni muate .Emmä nähnyn käršimykšie , kumpasie keššet tih lapšet juoppojen perehissä .Emmä kuullun tuatolta kiroša noja .Još vanhemmat šatuttih riitelömäh , tuatto muutti niitä eri mielisykšie šuutkakši .Vanhem mat oltih ruatajat ta opaššettih meitä šiih .
Lapšikkahissa perehissä ei ol lun liikua huoltuo .Lapšet aivoin ruavissuttih , tultih iččenäisik si .Miula oli helppo pärjätä vai keukšissa .Vanhemmat ei jutel tu opaštavašti meijän kera , ka ol lešša loittona heistä ta luaties’s’a piätökšie , mie aina mietin mitä mieltä muamoni ois ollun .Miu la oli helppo olla outona lintu na kieltäytynyön tupakanpoltoš ta tai juomašta šeurašša .Miuš ta elämäššä oli tärkiempie , niih heikkoukših vertuamattomie aseita .
Konša täytin 35 vuotta , van hempani alettih tarvita huolta .Koulutukšeltani olen liäkärialan ruataja .Mie heti piätin , jotta miun vanhemmat čikot ei ruve ta hoitamah vanhempie , šentäh kun še on miun velvollisuš .
Mie ta miun pereh joutuma keštämäh äijän , jotta tuuvva van hempieni Padunkyläštä Karhu mäjen kaupunkih ta tarita heilä asienmukaista hoituo .Ka hoitua vanhempie oli helppo – hyö oltih huolelliset , ei vuajuttu äijän ta kuunneltih meijän mieltä .
Jotta oštua heilä yhen huone hen korttierin , myö šijottima elä keläisien šiäštämyä rahua ta otti ma ošan summašta laihinah .Li säkši miun onnistu šuaha šeičče men tuhatta rupl’ua ruavošta .Vuotena 1998 palkkua viivy tettih šeiččemekši kuukauvekši ta pitemmäkši ajakši .Tulluijen anomukšien mukah komiisi piät ti millä ruatajalla ta kuin äijän oli annettava palkkua .
Niise miula veteli korttierin myöjän kera .Hiän tiesi , jotta oš šan korttierie ijäkkähillä van hemmilla , vaikka myö iče elimä kunnoštamattomašša talošša .Jo nouššešša portahie myöten nota rin luokše hiän tiijušteli mintäh mie olen niin šurullini , vet miun on iloššuttava kun oššan kiin teistyö .No mie i kerroin šuorah , jotta mieheni etenkehaten hy väkšy miun piätökšen ta ehotti , jotta olisima vuottan ta šiäštän enemmän rahua .
Ka ijäkkähät vanhemmat ei voitu vuottua yhtänä päivyä .Heitä jo hoiti nuapuri , Irotäti – toi vettä , halkoja , hyö pešeyvyt tih hänen kylyššä .A kauheimpa na oli še , jotta ainut šilta , kum pani yhisti pos’olkua ta piätie tä , oli purettu .Läpiajo oli ma hollini vain henkilöautolla .Elä jät käytih leivällä autokauppah , kumpani šeisattu šillan toisella puolella noin puolen kilometrin piäššä .
En voinun ottua vanhempie omah kotih .Mieheni ruato ju nanajajana ta tarvičči hyvyä le puo ruavon jälkeh .Meilä oli kak ši lašta , kortierissa oli kakši huo nehta .Mie šanoin myöjällä , jot ta en tiijä , mitein tulen kotih , vet miehen palkkah šuaten pitäy eläy kuukauši , a koissa ei ole ra hua .Šilloin myöjä kiänty miun puoleh ta äkkie šano :
– Mie niän , kuin lujašti šie ta hot auttua omie katovaikäsie vanhempie ajattelomatta ičeš täš .Još mie alennan korttie rin hinnan kolmella tuhannella rupl’alla , riittäykö šiun perehellä tätä summua kuukauvekši ?
Onnešta mie višših vaštasin hänellä tosi kovalla iänellä :
– Tietyšti !Olen niin kiitollini šiula !Antakkah Jumala šiula ter vehyttä !
Hänen šilmistäh nävin , jot ta hiänki oli tyytyväini šiih , jotta autto milma .Šuullisen šopimuk šen piättehekši myö puristima toini toisella kättä .
Olin iloni , jotta vanhemmat ruvetah elämäh miun lähellä ta mie voin muata rauhašša smiet timättä šiitä , mitein hyö eletäh loittona miušta .
Ne , ket jouvuttih pitämäh huolta ikäihmisistä , ymmärre täh milma .Kerran olin šemmo sešša epätoivošša , jotta ei ollun voimie .Äšen itin vähäsen , šiälin iččie ta smietin , jotta miun har teilla on liijan äijän huolie .
Juuri šiih aikah televiisorista kuulin starinan kahešta manah hašta .Yksi manahha valičči pie nen rissin ta läksi matkah šen kera .A toini manahha otti hänel lä tarkotetun šuuren rissin , noš ti šen olkapiälläh ta läksi omua elämäntaivalta myöten .Matalla heilä vaštah tuli levie ta šyvä oja .Yksi manahha heitti oman rissin ojan yli , ka risti oli pieni ta šitä en riittän ojan toiseh puoleh šua ten .Toini manahha heitti ojan yli oman šuuren rissin ta mäni iel läh jatkuan omua elämäntaival ta .
Mie smietin , jotta miun piätöš oli tietoni , ta još mie noššin šen rissin olkapiälläni , ni miun on kannettava šitä čestillä .Šemmo set ajatukšet tuotih miula helpo tušta .Šen jälkeh en antan ičellä hölmisteliytyö , a ušoin , jotta ne vaikeukšet loputah .
Tuatto kuoli 83-vuotisena , a muamo šiirty tuonilmasih 86-vuotisena .Mie ta miun pereh antoma heilä kunnivolla elyä viimesie vuosie .Šiih aikah myö šamoin auttoma hoitua miehen vanhempie .Mikäli mahollista staraiččima ruatua heilä kaikkie tarvittavua .Konša autat toista ihmistä ta niät oman avun tarpe hellisutta ta tulošta – vain šilloin šiun šielu uuvveštah šuau rau hua ta iluo .Vot mi on onni – aut tua hätähisie !
Pitäy kunnivoittua omahi sie , lähisie , ympäriolijie ihmisie , prostie heitä .A konša omahiset šiirrytäh tuonilmasih , ni pitäy kunnivolla kaimata heitä viime seh matkah .Šanotah , jotta kon ša muailmašša eläjät ihmiset muissellah taivahalla männyitä omahisie , ni šielä hyö šuahah tie tyä šiitä , šentäh kun heilä alkau šoittua kulkuni .
Lirise, miun muisson ta onnellisuon joki. 1
Karelian Proper
New written karelian
–
–