VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help

Peša Ruočin paginoi. Virzun Johoran lubaus

Peša Ruočin paginoi. Virzun Johoran lubaus

Livvi
New written Livvic
V irzun Johor oli vähäzen laškansorttine mužikku. Häi ei liigoi askelii pakotta ottannuh. Hänen mieles oli parembi vuaksu vuarua, kui virztu viäriä.
Erähän kerran häi oli joginurmel niittämäs heiniä. Ku häi oli kolme päiviä kosan ker heilunnuh, loputtih evähät. Ei muu auttannuh, kui pidi lähtie kois tuomah einehty. Häi otti kaššalin selgäh da lähti matkah.
Pahakse lykykse hänen kodikylä, Gribaselgy, satui olemah toizel puolel jogie. No, ei hädiä, joven poikki luadittu sildu. Vai ei se sildu sattunnuh olemah hänen nurmen kohtal, se oli nenga puoldu virstua alebannu. Johoran mieles sinne oli liijan pitky matku. Vähembäl vaival piäzöy, ku hyppiäldiä parren selgäh da koittua sidä žeštuo joven poikki. (Hos’ainovan suma näit sih aigah kulgi joves).
Johor otti käzih pitkän seibähän, valličči ylen sangien parren da kapsahtih sen selgäh. A se parzi ei Johorua suvainnuh. Se rubei ylen äijäl pyörimäh da keikkumah. Johor opitteli čubiloil parren pyörimisty azetella, vai ei se auttannuh. Kodvazen peräs häi bul’ahtigi vedeh. Jogi oli syvä da virdu vägevy. Johoral tuli tozi edeh. Hädäpäivis häi musti Sv’atoi-Valassin, kudamal häi lubai panna kahten griunan tuohuksen kirikköh, jos vai häi auttau händy parren selgäh nouzemah. Sv’atoi-Valassi auttoigi hänet.
Vai kui terväzeh Johor piäzi parrel, häi bul’ahtih toizen kerran vedeh. Täl kerdua häi lubai 50 kopeikan tuohuksen, jesli Aleksandr Svirskoi piästäs hänet bedas. No, piästihäi hänet häigi. Vai Johor ei tälgi kerdua hätkie pyzynnyh parren piäl. Parzi rubei pyörimäh väkkäränny, dai häi oli tuas rähmälleh veis. Täl kerdua häi lubai ylen sangien tuohuksen Pyhän Pedril. Tämägi autoi, vai autoi pahakse lykykse parren vettynyöl puolel, kudai oli jo äijäl glisnivynnyh. Kahten sekundan peräs Johor oli uuvvemban kerran parttu säbäilemäs.
Nygöi vaste Johor rubei tozi hädä tulemah, ku nägi, kui virdu händy vei suorah Hiijenkoskeh. Hänen harvat tukat kai noustih pystyh, hos märgy hattu oli piäs. Suures hiäs da kiirehes häi lubai panna rubl’an tuohuksen kaikkil sv’atoloil, kedä vai satui mustamah da vie Sv’atoi-Miikulal erikseh kolmen rubl’an tuohuksen, ku vai hyö hänet täs bedas da tuskas piästettäs. Nämä joukolleh autettihgi Johorua da häi piä zi randah.
Ku Johor seizoi tugevasti kuival mual, häi rubei pidämäh čottua sit, kui äijän velgua häi oli sv’atoloil luadinnuh. Ku häi piäzi čotas viidehkymmeneh rubl’ah da dogadi, gu luvattuloih tuohuksih olis mennyh kogo hänen "heimantti", häi kiändyi pogostan kirikköhpäi, pyhki leviel kämmenel parduadah, kumardih da sanoi: "Kaikil auttajil anna saman čestin: ni kel nimidä!"