Texts
Return to review | Return to list
Paras kezäsyömine on laukkupainin libo lukopaimiš
history
December 21, 2022 in 12:45 Нина Шибанова
- created the text
- created the text: Kezäl Annil on äijy hälyy. Kezäpäivyhäi talven syöttäy. Annil toiči ei ole aigua ni ičelgi syvvä, vai matkates kopata midätah palaine suuh. Voileiby suolanke da veres ogurču piäl, tönčöi, muru, valgei leiby vagoivaren’n’anke, viluškoittu hera – net terväh Annil stuanivutah, keittiä-härčätä ei pie. Yhtelläh parahii kezäsyömizii onnuako on laukkupainin. Anni on pannuh muah ilmovoin suuren vavon laukkua. Laukkazet tänävuon ylen terväh töhkevyttih muas da pikoi kodvazes kazvoi kaunistu meheviä laukkuheiniä. Laukkuvago andau moizen hyvän duuhun rinnal seizojes, ku himoittau nyhtätä da syvvä kaksi-kolme heinästy kerras. Annin mieles on varustua murginakse laukkupainin. Sen hänelleh opasti buaboi, kezilhäi ainos sidä syvväh. Anni koppuau kobrallizen hajužua laukkuheiniä da juoksou kodih. Ylen terväzeh pilkou net laudastu vaste hienombazikse da lad’d’uau juodazeh. Piäle ripoittau n’appizen suolua. Sit survottimel vähäzel survou, piästäy mehuu. Vai survotin pidäy olla puuhine, ei raudahine – se on tärgei! Midä ielleh? Anni kuadau juodazeh kolme luzikkua siemenvoidu – vai voit pidäy olla hajužat, ei rafinoitut. Hyvin pieksäy. Voibi ližätä vähäine vettygi. Kai! Syömine on valmis. N’olgi suus jo valuu… Anni ottau viiboihuon leibiä da rubieu painamah sil laukkupainimeh. Leibyviiboi tytöle on luzikan tilah, sen vuoh häi nostau syömizen suuh. Leiby kastuu siemenvoih, rodieu pehmei da suolattavaine. Čuajuu libo maiduo piäl dai vačču on täyzi, muheloittau vai. – Tämä la hyvä vačal dai mielel, ajattelou Anni. – Huomei luajin tuaste nengoman, vai siemenvoin tilah laukkoih panen kannatekset. Buaboi sidägi nevvoi”. Tämänvuodehizet laukkuheinät ollah aiga hyvät. Yksi viga: net terväh kovetah da mennäh butkeh, ei roija syödävät. Anni häliäy talven varah. Häi leikkuau laukkuheinät vavolpäi, pilkou da panou pakkazeh jiäškuappah. Net jo ei roita kezälaukkuheinien jyttyzet, ga vakkiessah suau luadie se magei laukkupainin, mustella kezäaigoi. Talvel Annilluo puaksuh kävyy gostih vepsäläine dovariššu Maša. Häi sanou tädä syömisty ”lukopaimiš”. Maša tiedäy vepsäkse vai sen ainavon sanan, no segi hänelleh kallehen maksau. Kelle olgah ”lukopaimiš”, kelle tulgah ”laukkupainin” – tärgein on, ku se on magei da oma syömine. Tulgua työgi gostih Annilluo. Laikkupainimen ližäkse keitäldämmö kartohkua da verokeski jällel.