VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help

Peša Ruočin paginoi. Šokku-Il’l’u

Peša Ruočin paginoi. Šokku-Il’l’u

Livvi
New written Livvic
Kaunoisellän Il’l’u oli tovestah boikoi pagizemah, sikse händy sanottihgi Šokku-Il’l’akse. Tožo koirien kujehii häi ofotal govori. Täs händy autoi hänen todine oblikku. Häi ei ni muhahtannuh, hos toizii olis kui nagrattannuh.
Tuas erähän kerran Il’l’u satui elämäh sellastu aigua, štobi hänen kormanis ei olluh muudu kui pölyy. A nälgy riibuali hänen vaččua kui kaži kynzil. Puolipökerryksis häi nouzi bohatan Škatulin Fedotan taloih. Sie uksen čupus häi kaččou: taloin vägi ollah stolas obl’eškoimas. Stolal on monenluadustu nižuzes laittuu piiruadu, sliuhkua, zuaharii da mondu muudu hyviä suuh pandavua. Il’l’al ihan herahtih vezi suuh, ku häi tuan kaiken nägi. Vai händy ei käskietty stolah; midäbo händy, vakkinastu reižumiesty olis ruvettu gostittamah.
Il’l’u siirdyi lähembäkse stolua, sit häi sormel ozutti nižuhistu vatruškua da sanoi:
A, sanokkua työ, hyvät ristittyzet, mi neče oigiestah on?
Minä olen jo elännyh nellikymmen vuottu, vai en vie ole tuallastu valgiedu ratastu ni mis nähnyh.
Ga, sehäi on vatrušku, se on pastettu nižuhizeh kuoreh, sellitti emändy.
Vai vatrušku! Ongo tua syödävygi, vai pietähgo sen piäl tuada... tuada... sanokkua mi neče on?
Kofenniekku se on, eigo sidä pietä vatruškan piäl. Vatrušku on syödävy, sanoi taloin tytär. No, eigo teij än kyläs laita vatruškua da juuvva koufii? kummasteli taloin ižändy.
Ei, velli! Meil ei juuvva koufiedu ni vouse. Riepoivetty meil juuvvah da kagrastu kokoidu syvväh.
Vai muga tuhmat vie teijän kyläs ollah. Sinun pidäy nepremenno opitella näidy vatruškoi, štobi voizet sie kodikyläs paista, kui Uuksus eletäh da midä syvväh. Kuahäi, Okuli, täl kaunoiselgyläzel koufii! käski ižändy tytärdäh.
Il’l’u siirdyi stolanpieleh. Okuli kuadoi hänel kuppii koufii da eisti vatruškujuodazen edeh. Il’l’u rubei ryystämäh mustua koufii.
A, eigo vieras käytä zuaharii? kyzyi emändy.
Midä zuaharii?
Ga, tädä magiedu, midä täs asties on.
Eigo ne olla suloikivet?
Ei, velli! Nehäi ollah zuaharit. Eihäi ilmai zuaharii koufii tunnu suus ni mil.
Ga, pidäy sit sidä proobuija.
Il’l’u ličai kobran zuaharniččah, huabrai sen täydeh zuaharii da bul’ahutti ne kuppih. Joi koufii da söi vatruškua. Vällil häi ihmetteli kui magei zuahari oigiestah on. Taloin tytär taričči hänel muidugi nižuhizii pastoksii. (Pidihäi täl kaunoiselgyläzel bluaznal ozuttua, kui edevät uuksulazet emändät ollah striäppimäh da kui heijän kannattaa syvvä muudugi kui kagrastu kokoidu.)
Il’l’u opitteli, kiitteli da kummasteli.
Nenga kahtenkymmenen minuutan jälgeh stola oli puhtas. Vatruškat, marjupiiruat, riisukokkozet dai muutgi nižuhizet valmistukset upottih Il’l’an vačah. Stolal ei jiännyh kui tyhjy zuaharničču da eräs riissujyväne.
Il’l’u nouzi stolas, röyhtäiččih da sanoi:
A nečis tuhmuosgi erähičči on hyödyyei tozin kaikil.

Sit häi pani furuaškan piäh da lähti täyvvel vačal "kävelemäh" Uudehkyläh päi.