Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| history
| Statistics
| ? Help
Tatjana Semečkina.
Šynnytyšliäkärin muisselmie ruavošta
Source:
Oma mua. № 48, 2022, p. 10
Tatjana Semečkina
Šynnytyšliäkärin muisselmie ruavošta
Karelian Proper
New written karelian
L opetettuo Sortavalan liäketiijollisen opiston vuotena 1969 mie ruavoin felššerinä Šonka-pos’olkan felššeri- ta šynnytyšliäkäripunktissa. Konša šiirryin elämäh Kalevalah, ni työškentelin "enšiavulla", Kalevalan lespromhosin liäkintäašemalla, 2. päiväkojin šairahienhoitajana. Ka šuurimmalla rakkahuolla muistelen omua ruatuo pos’olkan šynnytyšošaštošša. Mie ruavoin šynnytyšliäkärinä ta vaštašyntynyijen huonehen šairahienhoitajana.
Kalevalan šynnytyšošaštošša mie ruavoin vuuvvešta 1974 alkuan. Šilloin šielä ruattih liäkäri Svetlana Godunova, piäšynnytyšliäkäri Praskovja Kulakova, šynnytyšliäkärit Vera Malikina, Jelena Žuravl’ova, Nina Sem’onova. Kiitollisuolla muistelen apuhoitajie Feodosija Karhuo, Ol’ga Laukkaista, Anastasija Čudinovua, Tamara Vasiljevua.
Vuuvvešta 1977 miut miärättih ošašton piäšynnytyšliäkäriksi. Nyt haluosin kertuo muutoman jutun omašta työkäytännöštä.
NELLÄ YHEŠŠÄ VUOROŠŠA
Mie šain šynnytyšapukokemušta vielä harjottelun aikana opistošša, missä iče autoin muutomašša šynnytykšeššä. Šonkašša piti kolme kertua auttua šynnytykšeššä koissa, muun muašša omašša korttierissa taškulampun valošša. Šilloin šähkö Šonkašša toimi puoliyöh šuaten, a mie en kerinnyn šytyttyä lamppuo. Kerkisin vain auttua jakšua palton ta ottua puhtahan lakanan lašta varoin.
Konša ruavoin enšiavun felššerinä, kävin ottamah lapšenšuajie. En ottan naista matkah häntä tarkaštamatta, šentäh piti auttua šynnytykšeššä Kuušiniemen, Vuonnisen felššerita šynnytyšliäkäripunktiloissa. Matkuššin helikopterilla Luušalmeh, Vuokkiniemeh, rakennettavah Koštamukšeh ottamah lapšenšuajie.
Kerran tulin yövuoroh, a šynnytyšliäkäri jätti miula rošenčan. Mie tiijuštelin, mitein pärjyäy kakši pakšuo naista, kumpasie mie otin vaštah päivävuorošša. Hiän vaštasi, jotta kaikki on kunnošša. A noin kymmeneltä illalla meilä šynty tyttö. Naini työnnettih huoneheh. Apuhoitaja Ol’a-täti šiivosi šynnytyššalin. Mie kuvasin šynnytyštä, täytin vaštašyntynyijen tervehyštietoja. Prenatalihuonehešta tuli huolikaš pakšu naini. Mie tarkaššin hänet – šynnytyštoiminta oli aktiivini. Kaikkien hoitojen jälkeh mänimä huoneheh. Juuri šilloin šoitettih enšiavun ruatajat ta šanottih, jotta kohta tuuvvah rošenčča. Ottima
naisen vaštah. Puolen tunnin piäštä hiän šujuvašti šai pojan.
Šiirtimä naisen huoneheh, šynnytykšen jälkini huoneh oli jo täyši. Tuli toini pakšu naini ta ilmotti, jotta poltot keššetäh jo kolme minuuttie. Tarkaššin hänet – šynnytyštoiminta oli aktiivini. Šilloin šynnytyš alko kolmannella naisella, hiän šai tytön. Kuuvvelta huomenekšella kaikin havaččeuvuttih, šyötettih lapšie. Ohkasi ta pön’n’isti nelläneš rošenčča. Hiän šynnytti pojan. Kahekšalta huomenekšella šoitti päivyštäjä liäkäri.
– Tuli yksi rošenčča ta nellä vaštašyntynyttä, mie ilmotin.
– Onko teilä šuunnittelomattomat kolmoset? kyšy liäkäri.
– Ei, kaikki on yksittäin: kakši tyttyö, kakši poikua, mie vaštasin.
– Oho työ, uuraštajat!
Ennein en konšana auttan šynnytykšeššä nelličči yheššä vuorošša. 1970–1980-luvulla šiinä ošaštošša ruattih Nina Belous, Irina Karhunen, Larisa Plotnikova, Ol’ga Stafejeva, Lidija Kirdejeva, Nina Molotkova, Nadežda Andrejeva, Natalja Sem’onova.
VUOTTAMATTOMAT KAKŠOSET
Mie tulin yövuoroh, miula annettih rošenčča. Vuoron šynnytyšliäkäri arvautteli šuurta šikijyö, tarpehen mukah piti kuččuo liäkäri.
Kuni kaikki oli rauhašša, mie ruavoin omie työtehtävie. Aikataulun mukah tarkissin naisen, kuuntelin šikijön šytämen lyöntyä. Miula on hyvä kuulo. Kuulin ritmin eruo vašemalta ta oikielta. Otin sekuntikellon – še oli totta, vašemalta ritmi oli ruttoni, tarmokaš, a oikielta – ušie ta hellä puitto pikkaraini kello tikettäy. Tarkaššin, lapšet venyttih piät eri šuuntih. Šoitin enšiapuh. Šielä vaššattih, jotta kerätäh prikatie kiirehelliseh leikkaukšeh, lähettih ottamah meijän liäkärie.
– Kyšykkyä liäkärie šoittamah ošaštoh leikkaukšen jälkeh, mie šanoin.
Harjottelušša vanha šynnytyšliäkäri opašti milma miäryämäh lapšen šukupuolen šytämen lyönnän mukah. Mie erehyin oikein harvoin.
Mie varotin apuhoitajua Fen’a-tätie mahollisista kakšosista.
– No šilloin šynnytämmä kakšoset, rauhallisešti šano miun apulaini.
Enšimmäisenä šynty hyvännäköni ruumihikaš poika. Melkein heti veikon peräh ilmešty pitäččäini hieno tyttö. Šiitä melkein kuukauven ajan hiän oli meilä ta liho.
Šoitti telefoni. Fen’a-täti vaštasi, jotta šaima kakšoset ta kaikki on kunnošša. Päivyštäjä liäkäri Andrei Plotnikov toi sterilointiašteita, Fen’a-täti ihaššutti häntä kakšosilla. Šukissa Andrei Pavlovič juoksi käytävyä myöten, mäni lapšien huoneheh ta sualivoitteli, jotta ei ollun nähnyn kakšosien šyntymistä. Parin vuuvven piäštä myö liäkärin Nadežda Pavlovna Sazonovan kera ottima vaštah kakšoset. Mie otin enšimmäisen pojan, hiän otti toisen.
7. ŠAJEKUUTA
Tuanoin mie tapasin Lida Matuhinan, ennein hiän ruato apuhoitajana šynnytyšošaštošša. Muistelima eräštä yövuoruo, tuuli kovašti. Tuntu, jotta tuuli revältäy ošašton katon. Kuittijärvi riehu. A meilä šynnytti naini ta valo šammu.
Ennein šynnytyštä Lida näpisti pärettä keppijä varoin. Hiän kapšahti taloušhuoneheh ottamah laštuja. Mie vain kerkisin šanuo, jotta tulitikut ollah lipaštošša. Lida toi kannen sterilisattorilta, tulitikkuja ta rupesi šytyttämäh laštuja.
Mie ymmärrin mi on yönäkö, konša autoin šynnytykšeššä taškulampun valošša. Šinä kertana mie niise nävin kaiken. Myö šujuvašti šaima tytön, konša ilmešty valo. A rošenčča ei ni huomannun šitä. Ka meilä Lidan kera šelät oltih märät.
ILO UKKUO VAROIN
Naiset eri tavoin reagiiruijah erähän šukupuolen lapšen šyntymiseh. Ka yhellä heistä oli epätavallini reaktijo. Kahen pojan jälkeh hänellä šynty pieni hyväččäini tyttö. Muamo heti rupesi voivottelomah.
– Mitä iluo! Kuin ukko iloštuu, Lenočka! Kuin lujašti ukko rupieu tykkyämäh šilma!
Myöhemmin šaima tietyä, jotta ukolla on kolme poikua ta heilä on kuuši poikua. Hiän kyšy omua naista ta min’n’oja šynnyttyä tyttären. I vot, lopulta ilmešty Lenočka!
"AVARUŠLENTÄJÄ" TA "RAJAVARTIJA"
Fen’a-täjin kera myö monikertasešti auttoma šynnytykšeššä. Meilä šynnyttih "avarušlentäjä" Jura Kosmonautiikkapäivänä ta "rajavartija" Rajavartijan päivän uattona. Ottuas’s’a vaštah "rajanvartijua" mie šain harmaita hivukšie. Heti kun naini pantih stolalla, puristu lapšivesi ta ilmešty oikie käsi. Ka Fen’a-täti niin taitavašti ohjasi šynnytyštä, jotta onnissuin šuaha lapšen vammoitta.
Kerran rošenčalla lapšivesi puristu stolalla ta pikkaraini lapši ui miun käsih, ta myö molommat olima märät piäštä jalkoih šuaten.
Miula ruato šynnytyšošaštošša on miun työelämäkerran parahie ta kirkkahimpie aikakaušija.